Ella, Veeti ja minä
Oli kaunis ja lämmin syyspäivä. Olin iloinen, niin kuin koiratkin, olimme tänään menossa akilitykentälle, harjoittele maan akilityä. Olin joskus aikaisemmin kuullut akilytystä, mutta en koskaan kokeillut sitä. Lenkitin Veetiä ja Ellaa kohti kenttää. Veeti hyppeli edessä, nuuski ihan joka ikisen paikan mikä tuli kohdalle. Ella taas käveli kiltisti vieressäni ja katseli kummissaan Veetiä, niin kuin ei itse olisi koskaan niin tehnyt. Naurahdin, koirat katsoivat minua.
Olimme perillä akilitykentällä. Kentällä oli joku poika koiran kanssa. He harjoittelivat akilityä, he olivat todella taitavia. Menin lähemmäs katsomaan. Kun poika huomasi meidät, hän tuli lähemmäs. Pojan koira oli saksanpaimenkoira, Ville. Veeti, Ella ja Ville tutustuivat toisiinsa. Juttelin pojan kanssa. Poika oli harrastanut tätä jo muutaman vuoden Villen kanssa.
Kun olimme jutelleet ja koirat tutustuneet, annoin Veetin talushihnan pojalle ja menin Ellan kanssa kokeilemaan. Minulle oli kerrottu että Ella oli joskus kokeillut akilityä. Menimme hyppy puomin yli. Ella osasi! Menimme keinu laudan. Senkin Ella osasi. Harjoittelimmee Ellan kanssa jonkin aikaa ja sitten oli Veetin vuoro. Veeti hyppi ja pomppi, eikä harjoittelusta tullut oikein mitään.
Olimme harjoitellut aikamme, niin lähdimme kohti kenneliä. Kennelillä annoin koirille ruokaa ja vettä.