//Aloitan uudesta päivästä! Ja anteeksi todella paljon, mutta tämä kerho on vain jotenkin unohtunut minulta!!
Heräsin aamulla, mutta en siihen että Rex haukkui, tai nuolaisi minua, tai jotain muuta. Ja se oli hyvin outoa. Etsin Rexiä jonkin aikaa, kunnes ovikello soi. Menin avaamaan. Oven takana seisoi naapurin mies, joka sanoi: "Onko koiranne täällä, vaiko kateissa?" Katsoin häntä hetken aimän käkenä, ja vastasin: "Hän ei ole täällä. Tiedätkö sinä, missä Rex on?" "Ja Rex on koiranne nimi?" hän kysyi. "Kyllä. Oletteko te nähneet häntä?" kysyin. "Aamulla hän juoksenteli pihallamme. Sen jälkeen ei kuulunut mitään. Äsken se kamala piski tuli raapimaan meidän ulko oveamme. Vaimoni nyt yrittää lasten kanssa pitää sitä aloillaan", hän vastasi, ja minä melkein huudahdin: "Rex ei ole mikään kamala piski, vaan minun ihana koirani, jota rakastan kaikkein eniten maailmassa. Mutta nyt haluan hänet kotiin". Naapuri lähti hänen talollensa päin, ja minä seurasin.
Kohta näin jo Rexin, hän oli aivan hirveässä loukussa. Hän oli aivan peloisssaan. Kun se näki minut, hän riuhtaisi ihmiset pois ympäriltä ja tuli nuolemaan minua. Lähdimme kotiin. Laitoin Rexille aamupalaa ja vaihdoin veden. Menin tietokoneelle katsomaan koirasivuja, ja siellä oli aivan ihana pentukoira. >Kysyn huomenna sivun omistajalta, saanko koiran.< ajattelin.
"Rex! Lähdetään kauppaan!" huusin hänelle. Rex sujahti nopeasti ovesta uloa, ja minä yritin ottaa häntä kiinni. Kun sain Rexin kiinni, laitoin hänelle hihnan ja lähdimme kaupalle päin. Vastaan tuli pieni koira, aivan samanlainen kuin minkä olin katsonut sivuilta (Siperian husky). Silitin koiraa, ja lähdimme jatkamaan matkaa kaupalle. Kun olimme kävelleet 3kilometria, kauppa näkyi.
Ostin kaupasta: Koiran makkaraa, salaatti tarpeita, makaroonia ja karkki pussin. Kävelimme takaisin kotiin 3kilometriä.
Keitin makaroonia, ja samalla olin Rexin kanssa narun vetoa. Söin ruoan, ja koska sitä jäi jäljelle, niin Rex sai myös vähän. Avasin karkkipussin, ja Rex tuli katselemaan mitä olin oikein ostanut. Rex aktsoi minua anelevasti, mutta sanoin: "Rex, et saa syödä karkkia. Mutta voinhan minä ottaa sinulle karkkitangon". Otin koiran karkkia pussista yhden tangon, annoin sen Rexille ja rapsutin häntä korvan takaa. Meillä meni monta tunta katsellen televisiota ja syöden karkkia. "Ohh, kello on jo yhdeksän", sanoin kun simpsonit loppuivat.
Otin vielä itselleni leivän ja Rexille laitoin ruokaa kuppiin. Söimme ja menimme nukkumaan. Loppu!