Jääklaanin alueella tapahtuva ropetus.

Hiutalesydän heräsi. Hän käveli ulos pesästä ja katseli klaania. Hän käveli kohti parantajaa.Hänellä oli vatsa hyvin kipeä ja hän toivoi saavansa apua sieltä No eihän muualta yleensä apua saisikaan. "Haloo..?" hän huhuili hiljaa. "Onko siellä ketään?" hän uteli ja työntyi sisään.

Havahduin yrttienjärjestelypuuhistani Hiutalekynnen kutsuun.
"Tule sisäään",vastasin.

Katsoin Hiutalekynttä.Hänellä oli selvästi jokin ongelma.Velvollisuuteni oli auttaa häntä,joten tungin nopeasti timjaminlehdet takaisin lehtikääreeseen ja maukaisin:
"Et kai ole sairas?"

"Hei." Hiutalekynsi sanoi. "Ajatelin, että sinulla on varmaan jotain vatsakipuun." Hiutalekynsi sanoi.

"Selvä,odota hetki";nau-uin ja vetäydyin pesäni perällä sijaitsevaan yrttivarastoon .Nuuhkaisin ilmaa,ja pian erotin maustekirvelin terävän tuoksun kaiken muun keskeltä.
repaisin kasvin juuresta pienen palan ja tiputin sen maahan Hiutalekynnen eteen:"Tässä.Pure tämä hyvin,niin mahavaivasi helpottavat.Jos olet vielä huomenna aurnkohuipun hetken jälkeen kipeänä,niin tule kertomaan minulle"

"Kiitos." Hiutalekynsi naukui ja pureskeli palan nopeasti. Sitten hän poistui ja nyökkäsi oviaukossa. "Kiitos vielä."

"Jos välttämättä haluat ollakiitollinen,niin ei olisi pahaksi saada vähän lisää kissanminttua varastoihin";vihjasin ja vetäydyin takaisin pesääni käärimään jäljelle jääneen maustekirvelin lehtikääreeseen.

Astelin turhautuneena pois pesästäni.Olin nukkunut todella huonosti,sillämuut soturit kuorsasivat äänekkäästi koko yön.
"Eivätkö ne kirppusäkit osaa edes olla yöllä hil-"
Törmäsin päätä pahkaa Harmaalehden pesästä poistuvan Hiutalekynnen kylkeen.

"Anteeksi." Hiutalekynsi sanoi Kylmätuulelle. "En huomannut sinua." hän sanoi. Hän oli lähtemässä pois kunnes päätti kysyä hänestä seuraa. "Haluaisitko muuten lähteä kanssani hakemaan kissanminttua Harmaalehdelle?"

"en oikeastaan viitsi tuhlata kallisarvoista aikaani siihen. Menen mieluummin metsästämään",tuhahdin ja kävelin kohti leirin uloskäyntiä.

"No ei sitten" Hiutalekynsi puhahti. Hän ravasi metsään ja lähti etsimään kissanminttua.

Katselin hiljaa pesästäni kylmätuulen käytöstä.en ollut itse koskaan pitänyt hänestä,mutta hänen törkeytensä ärsytti minua.

Hiutalekynsi taivalsi metsässä. Hänellä ei ollut hajuakaan, missä kissanminttua olisi. Hän haisteli ilmaa, jos vaikka löytäisi kissanmintun hajun, mutta sitä ei tuntunut löytyvän. Hän istahti puun viereen ja pysähtyi miettimään. Ehkä kannattaisi mennä takaisin kysymään missä sitä on, hän ajatteli. Ei, kyllä sitä jossain on. Mutta ensin lepään hetken, jotta jaksan paremmin, hän mietti ja painoi päänsä käpäliinsä. Hiutalekynsi tuijotti hetken edessään huojuvaa saniaispensasta, ja sulki sitten silmänsä.
Jonkin ajan nukuttuaan Hiutalekynsi tunsi jonkin terävän tarraavan hänen turkkiinsa. Hänen silmänsä rävähtivät auki ja hän näki edessään suuren koiran. Hän maukaisi ja heilautti itsensä irti. Hän sähisi koiralle. Koira oli juuri hyökkäämässä hänen kimppuunsa, mutta Hiutalekynsi ehti juuri ja juuri väistää. Samalla hän hyppäsi koiran selkään ja pureutui koiran niskaan. Koira kääntyi selälleen, eikä Hiutalekynsi ehtinyt alta pois, ja jäi koiran alle. Koira ei noussut vaikka Hiutalekynsi rääkkyi ja raapi. Hiutalekynnen hengittäminen vaikeutui ja hänen hiljaiset raapaisunsa haihtuivat olemattomiin. Oikeastaan kaikki hänen liikkeet. Koira juoksi pois kaksijalan luo ja Hiutalekynsi jäi maahan makaamaan.

Havahduin metsästä kuuluviin taistelun ääniin.Toivottavasti Hiutalekynsi on kunnossa,ajattelin ja lähdin tarkistamaan tilannetta.Astelin läpi metsän ja säikähdin huomattuani maassa makaavan soturin.Kiirehdin tämän luo ja kysyin hädissäni:"Oletko kunnossa?"

Hiutalekynsi kääntyi kyljelleen. "En löytänyt kissanminttua..." hän tokaisi ja läsähti vatsalleen.

Juoksin vinhaa vauhtia leiriin ja sujahdin pesääni.etsin nopeasti lehtikääreen joka oli täynnä kehäkukkaa.Keräsin muutaman hämähäkinseitin pesän nurkista ja juoksin takaisin Hiutalekynnen luo.Pureskelin kehäkukan ja levitin sen huolellisesti soturin haavoihin.Lopuksi laitoin päälle hämähäkinseittiä,jotta haavat oikeasti paranisivat.

Hiutalekynsi maukui itsekseen. Hän raotti silmiään ja näki Harmaalehden. Hän nousi ylös ja lähti löntystämään leiriä kohti. "Tule. Mennään kotiin." hän huikkasi lapansa yli ja jatkoi matkaansa.

Harmaalehti seurasi Hiutalekynttä leiriin ja käpertyi pesäänsä.Häntä ei kuitenkaan väsyttänyt,vaan hetken kuluttua parantaja oli työn touhussa,järjestelemässä yrttejä.

Hiutalekynsi työntyi sotureidenpesään ja katseli sammalpetiä. Hetken päästä hän kuitenkin nousi ja meni ulos. Hän Kylmätuulen leirin sisäänkäynnillä. Hän ryntäsi hänen luokseen. Kylmätuuli ei ehkä ollut hänen ylimpiä ystäviään, mutta klaanitoveri kuitenkin. "Hei Kylmätuuli" Hiutalekynsi murisi. "Mennäänkö syömään?" hän mutisi.

Kylmätuuli katsoi kummastuneena Hiutalekynttä.Eiväthän he olleet edes ystäviä!
Kylmätuulella oli kuitenkin nälkä,joten hän päätti suostua joka tapauksessa.
"Selvä",hän tiuskaisi klaanitoverilleen hyytävästi ja alkoi tassutella kohti tuoresaaliskasaa.

Hiutalekynsi katsoi häiriintyneenä tassuihinsa. Hän ei ollut tottunut olemaan Kylmätuulen seurassa. "No.. Öööh... Tuota noin... Mihin mennään syömään?" hän yritti keksiä puheenaihetta, mutta tyytyi kysymykseen. Hän hymyili viileästi Kylmätuulelle ja katseli taas tassujansa.