Kun saat tarinan valmiiksi uusine adjektiivineen, kopioi se tänne. Täällä voit myös lueskella hauskoja tarinoita.

Minne laitetaan keskeneräiset tarinat?

Aattelin niin, että tarinat voitaisiin tehdä kirjoitusohjelmilla. Esim OpenOfficella, ja sitten kun on adjektiivit kerrottu niin kopioidaan tänne.

korkeasaari

Eräänä päivänä outo Gabux meni hauskaan korkeasaareen naurettavan isän, romanttisen äidin, söpön Erkin, hienon Sofian ja surkean Roosan kanssa. vihreässä korkeasaaressa oli hullu karhu, tajuton tiikeri, aivoton leobardi ruma karhu ja ihmeellinen leijona. Sen jälkeen menimme vahvan korkeasaaren lähellä olevaan laihaan ravintolaan jossa oli vaihtoehtoina haiseva kerrosateria kakkainen kana-ateria ja pyöreä juusto-ateria. Juomina oli litteitä pillimehuja. Pillimehujen vaihtoehtoina oli karvaton mansikka tuhma päärynä ja lihava mustikka. Juomina oli myös outo cola, hölmö fanta ja säälittävä sprite. Sen jälkeen menimme turhamaiseen kotiimme.

Satuin tiedostoista löytään tommosen pari vuotta sitten tehdyn adjektiivitarinan. Nimet on muutettu, koska ne oli alunperin mun perheen oikeet nimet.

Eräänä päivänä minun karvainen ystäväni tuli meidän pelottavaan taloomme vierailulle. Pelasimme yhtä aika viisasta peliä. Mutta sitten kaverini muuttui ihan iloiseksi ja hänet piti viedä sairaalaan. Sairaanhoitaja oli todella vihreä, kun tapasimme. Selitin hänelle, miten tylsistynyt tilanne oli. Hän saattoi meidät parhaaseen huoneeseen. Sen perällä oli punaisen näköinen sänky, jolle sairaanhoitaja saattoi nyt kovaksi muuttuneen ystäväni. Mutta hän pyysi minua poistumaan toisesta karvaisen näköisestä ovesta. Odotettuani elämäni puisimman tunnin sairaanhoitaja tuli ulos keltaisen näköisen ystäväni kanssa. Hän kertoi, että ystäväni oli kuollut erittäin hymyileväisen kuoleman. Kohautin olkiani ja kävelin kovaksi muuttuneeseen kotiini. Puinen äitini tervehti minua ja lopulta söimme kotona kaikessa rauhassa äidin laittamaa kivistä makaronilaatikkoa.

Hermione-01:

Eräänä päivänä minun karvainen ystäväni tuli meidän pelottavaan taloomme vierailulle. Pelasimme yhtä aika viisasta peliä. Mutta sitten kaverini muuttui ihan iloiseksi ja hänet piti viedä sairaalaan. Sairaanhoitaja oli todella vihreä, kun tapasimme. Selitin hänelle, miten tylsistynyt tilanne oli. Hän saattoi meidät parhaaseen huoneeseen. Sen perällä oli punaisen näköinen sänky, jolle sairaanhoitaja saattoi nyt kovaksi muuttuneen ystäväni. Mutta hän pyysi minua poistumaan toisesta karvaisen näköisestä ovesta. Odotettuani elämäni puisimman tunnin sairaanhoitaja tuli ulos keltaisen näköisen ystäväni kanssa. Hän kertoi, että ystäväni oli kuollut erittäin hymyileväisen kuoleman. Kohautin olkiani ja kävelin kovaksi muuttuneeseen kotiini. Puinen äitini tervehti minua ja lopulta söimme kotona kaikessa rauhassa äidin laittamaa kivistä makaronilaatikkoa.

=D=D repesin 4 kertaa kun luin tota

Aika hyvä!?

Istuin likaisen mäen laella. Päälleni satoi ihmeellistä lunta. Tämä ei ollut ensilumi. Ensilumi oli satanut jo aikoja sitten pirullisena päivänä. Muistin sen kuin eilisen.

Olin sinä outona aamuna herännyt kelloni limaiseen ulinaan jota se oli pitänyt jo vuoden. Uutena se oli soinut tylsästi. Olin vaeltanut kuin kuoleva zombi huoneen toiselle puolelle ja hiljentänyt sen.
Sain vedettyä vaatteet ylleni kun siskoni pullea huoneesta kuului sama ulina joka minun ilmavasta kellostani oli kuulunut. Sen sammumiseen ei mennyt yhtä kauan kuin minulla oli kestänyt.
Tarkistin violetin naamani kunnon peilistäni ja kauhistuin. Kuinka kauan olin nukkunut? Minulla oli - usko tai älä - silmäpussit! Kuka ne oli tuohon piirtänyt? Sitten kuulin kikatusta. Häh? Pitkäveteinen pikkusiskoni seisoi oven suussa ja kieriskeli maassa. "Menit lankaan," hän huusi. Häh? Kerjäsikö hän kirjavaa silmää? "Mikä on noin hauskaa?" kysyin kovaäänisesti. "Se, että menit taas lankaan!"
Tunnin päästä olin saanut itseni edutavaan kuntoon. Olin menossa katsomaan tuliko telkusta mitään karvaista kun erehdyin katsomaan ulos. Miten en ollut huomannut? Ensilumi oli satanut. Se oli sulanut punaiseen maahan.

Noin siinä oli silloin käynyt. Siinä aamussa oli ollut jotain sinistä. Ja samana aamuna olin tavannut uuden hullun opettajamme.

Hermy Cullen:

Istuin likaisen mäen laella. Päälleni satoi ihmeellistä lunta. Tämä ei ollut ensilumi. Ensilumi oli satanut jo aikoja sitten pirullisena päivänä. Muistin sen kuin eilisen.

Olin sinä outona aamuna herännyt kelloni limaiseen ulinaan jota se oli pitänyt jo vuoden. Uutena se oli soinut tylsästi. Olin vaeltanut kuin kuoleva zombi huoneen toiselle puolelle ja hiljentänyt sen.
Sain vedettyä vaatteet ylleni kun siskoni pullea huoneesta kuului sama ulina joka minun ilmavasta kellostani oli kuulunut. Sen sammumiseen ei mennyt yhtä kauan kuin minulla oli kestänyt.
Tarkistin violetin naamani kunnon peilistäni ja kauhistuin. Kuinka kauan olin nukkunut? Minulla oli - usko tai älä - silmäpussit! Kuka ne oli tuohon piirtänyt? Sitten kuulin kikatusta. Häh? Pitkäveteinen pikkusiskoni seisoi oven suussa ja kieriskeli maassa. "Menit lankaan," hän huusi. Häh? Kerjäsikö hän kirjavaa silmää? "Mikä on noin hauskaa?" kysyin kovaäänisesti. "Se, että menit taas lankaan!"
Tunnin päästä olin saanut itseni edutavaan kuntoon. Olin menossa katsomaan tuliko telkusta mitään karvaista kun erehdyin katsomaan ulos. Miten en ollut huomannut? Ensilumi oli satanut. Se oli sulanut punaiseen maahan.

Noin siinä oli silloin käynyt. Siinä aamussa oli ollut jotain sinistä. Ja samana aamuna olin tavannut uuden hullun opettajamme.

Aika hyvä =D

No ei oo kyllä mun parhaita tekstejä. Oikeestaan erittäin kaukana niistä kosk tost ei älyy mtn.