Peter Woodsman ja toivomuskeppi
Peter Woodsman ja toivomuskeppi
Oma tarinani:
Lyhyt esittely Peter Woodsmanista:
Peter Woodsman on seitsemän-vuotias poika joka käy ykkösluokkaa. Hänen suosikki opettajat ovat: Arthur Stone, Spice Woodsman ( hänen isänsä ), James Villian ja Phill Stone. Hän on aina ajatellut pääsevänsä eroon tavallisesta koulusta. Hänen arvosanansa ovat tosi huonoja. Hänen lempivärinsä on musta. Hän oli harrastanut 4-vuotiaasta asti jalkapalloa, ja yhäkin. Hänen isänsä on opettaja ja hän on Peterin matematikaan opettaja ja hänen äitinsä on ammatiltaan myös opettaja joka opettaa englantia Catfoodissa. Hänenellä on lemmikki nimeltään Napoleon joka on pieni tiikeri. Hänen äitinsä nimi on Sofia Woodsman ja hänen isänsä nimi on Spice Woodsman. Hänen isänsä on 53-vuotias ja hänen äitinsä on 43. Heillä on kymmenenvuotta eroa. Peter Woodsman on syntynyt maaliskuun 24-päivänä. Hänen Napoleon-tiikerinsä on itse 2-päivää joka on vastasyntynyt. Hän asuu vanhassa mökissä.
KOULUPÄIVÄ:
Olipa kerran, poika nimeltään Peter Woodsman joka asui vanhassa mökissään. ”Huoh, tänään taas surkea koulupäivä. Miksei koulupäiviä voi edes perua”-sanoi Peter haukotellen. Hänen mielessään oli vain kokoajan ”koulupäivä” jota hän vihasi eniten. ”Äiti tiedätkö missä Napoleon on. Oletko nähnyt sitä?”-sanoi Peter huolissaan. ”No ei sillä ole väliä, kyllähän on jossakin täällä olen varma siitä. Hän puki kouluvaatteet ja harppoi portaita alas. Hän meni keittiöön ja otti sieltä voileivän ja voiteli sitä. Sitten hän laittoi siihen juuston päälle. Hän avasi eväskorinsa ja laittoi sen eväskoriin. Hän laittoi eväskorin reppuun. Nyt hän oli valmis menemään kouluun. Hän avasi ulkooven ja näki siellä isän tekemässä jotain. ”Mitä sinä oikein teet?”-sanoi Peter omituisesti. ”Etkö näe? Minä olen korjaamassa autoani?”-sanoi Peterin isä. ”Ai, anteeksi jos häiritsin”-sanoi Peter. Hän juoksi kouluun niin nopeasti kuin pystyi. Koska hänellä oli noin viisi minuuttia aikaa mennä kouluun. Edessä oli ihmisiä, koiria ja kaikki sen muuta. Hän oli ohitsemmassa nopeasti suojatietä mutta liikennevalo muuttui punaiseksi. Eräs nainen sanoi konstaapelille: ”Konstaapeli! Konstaapeli! Katso tuo poika ohittaa suojatien vaikka valo on punainen?”-sanoi joku nainen. ”No ei kai se haittaa….”-sanoi konstaapeli ja nukahti kesken. ”Hmph! Te olette vain laiskoja”-sanoi joku nainen. ”Huh, vihdoinkin koulussa!”-sanoi Peter. Heti kun hän tuli koulun pihalle, silloin alkoi soida kellotkin. ”Hän meni luokkaan ja siellä oli vain hänen edessään oli lempiopettajansa nimeltään Arthur Stone, joka antoi hänellä jokaisesta kiitettävän. Paitsi kahdesta ”käyttäytymisestä ja tekninenlkäsityöstä”. ”Miksi täällä ei ole ketään, opettaja?”-sanoi Peter ihmetellen. ”En tiedä, yleensä he tulevat aika nopeasti”-sanoi, opettaja Arthur ihmetellen. ” ”Minä menen kotiin, opettaja. Täällä on tylsää ilman oppilaita ja olen tehnyt kolmekymmentäneljä sivua matematiikkaa.”-sanoi Peter. Hän ei sanonut mitään. Hän käyttäytyi kuin ei huomaisikaan Peteriä. Kello alkoi soida ja ketään ei tullut. Ei tullut ainuttakaan lasta tai oppilasta. ”Nyt riitti, minä lähden”-sanoi Peter hermoissaan. ”Odota Peter, onkohan koulunovet edes auki? Olen unohtanut avatane. Muuten tulitko sinä oikotie-portista?-sanoi opettaja. ”Kyllä, tulin. Mutta annantko sinä minulle ne avaimet? Jotta voisin avata koulunovet?”-sanoi Peter. ”Toki, tässä. Mutta älä tule missään nimessä oikotie-ovea. Se on opettajille, onko selvä?”-sanoi opettaja Arthur. ”Kyllä”-sanoi Peter. Peter meni avamaan ulkoovet, ja katsoi tarkasti koulupihaa. Siellä ei ollut ketään. Hän meni opettajan luokse ja sielläkään ei ollut ketään. Oli yö ja Peter ei uskaltanut mennä ulos yksin pimeässä. Hän soitti isälleen ja kuului vain suhinaa. Peteriä alkoi pelottaa ja alkoi soittaa äidlleen, siitä syystä että hänen isänsä oli korjaamassa autoa ja hänen puhelimensa on ehkä äänettömällä. Kuului suhinaa ja kukaan eivät tulleet kouluun. Hänen äitinsä vastasi ja sitten hän sanoi: ”Kuka siellä…. jaa ei ketään? Sitten hän sulki puhelimen.”Hitsi, pitää mennä itse kotiin”-sanoi Peter mielessään ettei kukaan ei kuuntelisi. Hän otti pyörän ja polki sitä kotiin päin. ”Ei kai täällä ole ketään, toivottavasti ei”-sanoi hän. Hän polki lujaa kuin pystyi peloissaan. Hän kaatui johonkin matalaan kuoppaan. Hän nousi ylös ja näki jonkun esineen. ”Mikä tämä on?”-sanoi Peter ihmeissään. Se hohti ja välkkyi. Hän otti käteen sen ja tutki sitä.
OMITUINEN ESINE:
Pitää mennä jonnekkin, minne tutkia tätä rauhassa”-sanoi Peter. ”Hän meni omaan mökkiinsä ja löysi sieltä jonkun kirjeen” Hän repi sen ja otti välistä paperin. ”Mikä tämä on?”-sanoi Peter. ”Hän alkoi lukea kirjettä ääneen: ”Hei, Peter! Hyvää syntymäpäivää, unohditko taas syntymäpäiväsi? Hän meni keittiöön ja siellä oli hänen koko luokkansa jopa Arthur Stone. ”Miksi te kaikki olette täällä? Eikö teidän pitäisi olla jo koulussa?”-sanoi Peter hermostuneesti. ”On sinun syntymäpäiväsi, pölvästi!-sanoi joku hänen kavereistaan. ”Ja arvatkaa mitä minä toivon…?” ”No mitä..”-sanoi kaikki. ”ETTÄ TE KAIKKI LÄHDETTE TÄSTÄ MÖKISTÄ!”-sanoi Peter. ”Miksi tulin tänne, olisi pitänyt mennä kouluun.”-sanoi joku oppilaista. ”Voi! Tämä on elämäni kurjin päivä koska, en voinut tänään opettaa oppilaita. Ja se on Peter Woodsmanin syytä”-sanoi Thompson Diary, eli hänen inhokki opettajansa. ”Tämä on sinulle, Peter”-sanoi joku tyttö. ”Tämä on sinulle”-sanoi joku poika. Hän repi kummatkin paketit ja siellä oli paljon makeisia ja monenlaista tavaraa. ”Pidätkö siitä?”-sanoi joku tyttö. ”Kyllä, pidän. Ja voisitko jäädä yökylälle?”-sanoi Peter. ”Tietenkin! Ja saisiko minun veljeni Paulkin, tulla?”-sanoi joku tyttö. ”Kyllä, tietysti!-sanoi Peter. Peter kätteli Paulia ja Marya joka on hänen luokastaan. ”Paul tämä on sinun sänkysi ja minä nukun lattialla”. Paul meni sängylleensä istumaan. ”ja tämä on sinun Mary. Mary meni tikapuita ylös sängylle. ”Toivon että viihdytte täällä”-sanoi Peter. ”Tietenkin viihdytään, eikö Paul. ”Äh, pikkusiskoni aina ärsyttävä sitten”-sanoi Paul kuiskaten. ”Kuulin kyllä tuon, Paul”-sanoi Mary. ”Saisiko olla lasillinen vettä tai lasillinen maitoa, kaakaolla?-sanoi Peter. ”Minulle lasillinen maitoa kaakaolla”-sanoi Paul. ”Minä tahdon lasillisen vettä”-sanoi Mary. Kahden minuutin kuluttua… ”Ihanaa, eikö Paul”-sanoi Mary. ”Me ei ehditty jutella paljoa mutta voitaisiin jutella nytten, sopiiko?-sanoi Peter. ”Hyvä on, aloita”-sanoi Mary innoisssaan. ”Vihdoinkin saan nukkua myöhään”-sanoi Paul rennosti. ”Mikäköhän teidän sukunimenne taitaa olla?”-sanoi Mary. ”Poffin”-sanoi Mary. ”Ei ole, kuin Poffien.”-sanoi Paul. ”Minä tiedän enemmän kuin sinä Paul. Se on edelleen Poffin. ”Niin varmaan”-sanoi Paul suuttuneesti. ”Joo... missä te asutte. ”Hehtarinkujalla”-sanoi ne yhtä aikaa. ”Joo, nyt nukkumaan eikö?”-sanoi Peter. ” Kun me ollaan vasta ykkösluokkalaisia niin, eikö voitas vähän opiskella nytten”-sanoi Mary. ”Hyvä ajatus”-sanoi Paul. ”Minä aion tehdä nytten Matikan-läksyni.”-sanoi Peter. ”ja minä äidinkielen läksyt. –sanoi Mary ja Paul. ”Minullakin jäi tekemättä vähän läksyjä. Ne ovat juuri englannin läksyt.”-sanoi Paul. ”Tiedätkö mikä tämä on?”-sanoi Peter. ”Sehän on Jiwasgerin-keppi”-sanoi Mary. ”Niin onkin, historiassa sanotaan niin!”-sanoi Paul melkein kiljuen. ”Tämä on tosi siistiä, ja muutenkin se pitää ehkä palauttaa”-sanoi Paul. ”Oletteko nukkuneet?-sanoi Peterin isä. ”Äkkiä esittäkää nukkuvanne”-sanoi Peter. Hän sammutti valot ja sanoi vain: Shh! ” ”Äiti miksi herätit meidät, me mentiin kaksituntia sitten nukkumaan”-sanoi Peter esitellen. ”Anteeksi, hyvä jatkakaa nukkumista vain”-sanoi hänen äitinsä. ”Hyvä on nytten ollaan turvassa”-sanoi Peter ja laittoi valot auki. ”Minne jäätiinkään? Nyt muistan siihen Jiwasgerin-keppiin!-sanoi Peter muistellen. ”Niin siihen jäätiin. Se on toivomuskeppi ja sillä voi toivoa mitä tahansa. Mutta varo eräs häijy paholainen etsii tuota toivomuskeppiä. Hän on etsinyt sitä sataviisikymmentäviisi vuotta”-sanoi Mary selitellen. ”Tiedättekö mitään hänestä vielä?”-sanoi Peter. ”Ei tiedätä.”-sanoi Paul hiljaisella äänellä. ”Kyllä tiedetään, taino Paul ei tiedä. Mutta minä tiedän”-sanoi Mary hiljaisella äänellä. ”Hän on nähnyt sinut kaksi kertaa, Death-uutisissa sanottiin sinusta jotain”-sanoi Mary selitellen. ”Hän etsii sitä nytten sinulta, hänellä on semmoinen pyöreä kristallipallo jolla voi nähdä kaikein”-sanoi Mary taas selitellen. ”Unohdin, paljonko oli neljä kertaa kolme! Voisitteko auttaa?-sanoi Paul hermostuneena että hän sottasipyttysi koko sivun kynällä. ”Rauhoitu, Paul. Se on kaksitoista ei ihme että saat kutosia.”-sanoi Mary. Yhtäkkiä ovesta kuului ”Kop, kop, kop” ”Kuka siellä, sanoi Peter rohkeasti. ”Minä täällä, Alice Maryn sisko ja anteeksi jos häiritsen.”-sanoi Alice jolla oli kädessään jotakin. ”Mitä sinä oikein toit? –sanoi Paul. ”Toin vähän Wercdeslen-hiutaleita”-sanoi Alice. ”Ai, mitä sinä niillä muutenkin teet?”-sanoi Paul ihmettyneenä. ”Annanne Peterille”-sanoi Alice. ”Miksi”-sanoi Mary. ”Selitän myöhemmin”-sanoi Alice ja voiteli hiutaleilla Jiwasgerin-toivomuskeppiä. ”Selitä nytten!”-sanoi Mary ja Paul yhtäaikaa. ”Sitten ei voi toivoa mitään!”-sanoi Alice huutaen että Peterin vanhemmat heräsivät ja koputti huoneenovelle. ”Anteeksi pitää mennä”-sanoi Alice. ”Et sinä voi mennä, koska oven takana ovat minun vanhempani”-sanoi Peter. ”Ikkuna äkkiä hyppää siitä”-sanoi Mary viisastellen. Hän sammutti valot äkkiä ja sitten hän esitteli nukkavansa. ”Mitä siellä tapahtuu! Sekoan kohta!-sanoi Peterin äiti kiljuen. Hän avasi oven ja sanoi suorat sanat:”Hyvä on! Tämä on viimeinen kerta kun mekastatte!”-sanoi Peterin äiti. ”Minä tiedän, minä tiedän! Te teette jotakin täällä ja nyt nukkumaan! Ja heti!-sanoi Peterin äiti raivostuen. Hän paiskasi oven ja laittoi koko huoneen lukkoon. ”Hyvä on mennään nytten nukkumaan, jooko?”.sanoi Peter. ”Hyvä on nukutaan vain”. ”Okei, sainjo tehtyä läksyt”-sanoi Paul iloisena. ”
JIWASGERIN-TOIVOMUSKEPPI
Oli aamu ja lapset menivät koulunpihalle leikkimään aikaisin. Peter ja Mary heräsivät yhtäikaa paitsi Paul joka oli unikeko. ”Herätys Paul, herää jo”-sanoi Mary huutaen. ”Tänään on minun surkein päiväni, taino jokapäivä paitsi viikonloput”-sanoi Peter. ”Minun ei paitsi keskiviikko koska silloin jotain ylttiä jota minä vihaan”-sanoi Mary. ”Oletko saanut siitä kympin siltikin”-sanoi Peter uteliaasti. ”Kyllä, sain mutta se oli jotenkin helppoa”-sanoi Mary. ”Huoh, taas surkea koulupäivä!”-sanoi Paul. Paul nousi sängystään ja löysi lattiasta Jiwasgerin kepin. ”Hei, Peter sinulla on pudonnut Jiwasgerin-keppi”-sanoi Paul uneliaasti. Peterin vanhemmatkin alkoivat herätä. ”Kouluun on vielä aikaa noin kaksi tuntia!-sanoi Paul ällistyen. ”Miksi minä en nukkunut enemmän”-sanoi Paul. ”Meidän piti mennä metsään eikö vain?”-sanoi Paul. ”Ei, vain keittiöön tutkimaan Jiwasgerin-toivomuskeppiä.”-sanoi Peter. He menivät keittiöön ja tutkivat keppiä. He otti langattoman tietokoneen. Hän kirjoitti haku-nettiin ”Jiwasgerin-toivomuskeppi”. Peter alkoi yhtäkkiä luetella kaikki haut, mitähän on löytänyt: Jiwasin joululahja, Jiwasgerin kakku, Jiwasin päivä, Jiwasgerin-toivomuskeppi. Hei tuossa se on!-sanoi Peter huutaen. Hän klikkasi nappulaa. Mitäköhän tässä lukee? Hän alkoi lukea sen: ”Olen Holmes Ascort ja toinen nimeni Spotlight. Olen hyvin kirkas että voitte sokeutua ja minä aioin ottaa selvää missä on Jiwasgerin-toivomuskeppi. Jiwasgerin-kepillä voit toivoa mitä vain. Mutta tarvitset siihen pienen punaisen osan. Sen nimi on Qantri. Jos toivot ilman Qantria niin voit kuollakkin. Olen tehnyt semmoisen kirjan kun: ”Jiwasgerin-kepin salaisuuksia” joten en kerro enään enempää. Hyvästi. ”Silkkaa pötyä, kuka tuohon uskoo”-sanoi Paul. ”Minä ainakin! Mutta hän voi hyvinkin huijata meitä”-sanoi Mary. ”Hei meidän pitää mennä kouluun”-sanoi Mary kellosta huomaten. ”Niinpä, äkkiä meillä on vain kolmekymmentäneljä minuuttia aikaa mennä kouluun”-sanoi Peter. He pukivat nopeasti vaatteet ja laittoivat itselleensä eväskoriin ruokaa itselleen. He juoksivat koko matkan ja lopultakin he olivat koulussa. ”Huh, tulipa juostua”-sanoi Mary. ”Niin, huh!-sanoi Paul. ”Mennään äkkiä luokan sisälle täällä ulkona tulee kylmä”-sanoi Peter. He avasivat ulkoovet ja menivät luokkaan joka oli tosi lähellä. He näkivät edessään James Villianin, Arthur Stonen ja Phill Stonen joka on Arthurin isoveli (rehtori). ”Hei, anteeksi”-sanoi Peter. ”Ai hei, mitä teille kuuluu?”-sanoi Phill Stone. ”Hyvää, ja entäs teille?”-sanoi Peter nolostuen. ”Hyvää minullekkin, te tulitte neljä minuuttia aikaisemmin.”-sanoi Phill Stone iloisesti. ”Phill Stone voisitko tulla tänne huoneeseen”-sanoi Mary. ”Miksi?”-sanoi rehtori ihmetellen. ”Selitän täällä, tule tänne!-sanoi Mary pakottaen. ”Okei, sanokaa”-sanoi rehtori kiinnostuen. ”Tehän olitte ennnen Holmes Ascortin opettaja niin. Voisitteko kertoa jotain Jiwasgerin-kepistä
. ”Olen pahoillani, mutta en halua siitä.”-sanoi ”Mutta.. ”Ei, käy”-sanoi rehtori hermostuen. ”Ihan sama ei me ainakaan tarvita rehtoria”-sanoi Paul. ”Niinpä! Rehtori on jotenkin ilkeä!”-sanoi Mary ilkeästi ja katsoi Phillin takamustaan jossa oli suklaata. ”Hei katso, kuka tuo tyyppi on?”-sanoi Peter. ”Sillä on pyöreän muotoinen joku pallero ja siinä on punaista. ”Se on hän! Holmes Ascort”-sanoi Mary. ”Niinpä taitaa olla”-sanoi Paul. ”Se taitaa olla Qantri!”-sanoi Peter. ”Vakoillaan häntä, sen ajan”-sanoi Paul. ”Hyvä ajatus, Paul vihdoinkin sinusta on tullut neropytty”-sanoi Mary innostuen. ”Pytty?”-sanoi Paul ihmetellen.
KIINNI JÄIT!
Hän tuolla polttamassa tupakkaa?”-sanoi Paul. ”Hiljaa, haluan kuulla hänet”-sanoi Mary. ”Katso, hänellä on joku ystäväkin ehkäpä, sen roistokaveri”-sanoi Paul. ”Niin tietysti, Paul”-sanoi Mary. ”Piiloudutaanko mieluiten tuohon pusikkoon!”-sanoi Peter. ”Hyvä on mennään vain hiljaa”-sanoi Mary. ”Varokaa hän lähestyy”-sanoi Paul. ”Voisitko antaa tuon Jiwasgerin kepin Peter?”-sanoi Mary. ”Kyllä saat ja mitä aiot tehdä tällä?”-sanoi Peter. ”Sanon myöhemmin”-sanoi Mary. ”Hei tuo, ei ole Holmes Ascort hän on minun isoveljeni, Jeff Poffin.”-sanoi Paul. ”Eikä ole. Näyttää olevankin. ”sanoi Mary. ”Hän meni lähemmäksi ja lähemmäksi” toivoittavasti se onkin hän tai muuten olemme ehkä tuhon omia. ”-sanoi Peter. ”Se on hän! Mitä minä sanoin Mary!-sanoi Paul innostuneena. ”Ai hei, Paul, Mary ja….. ” ”Peter”auttoi Mary. ”Ai.”-sanoi Jeff ihmetellen. ”Missä kaikki muut ovat, Jeff?”-sanoi Mary. ”Kotona?”-sanoi Jeff. ”Ai. Kenen kanssa sitten puhuit, Jeff?”-sanoi Mary. ”Hei, muuten Jeff, poltatko sinä muuten tupakkaa?”-sanoi Paul. ”En kuka sanoi niin? Ai se tyyppi joka oli mun vieressä. Se lähti ja sen nimi oli Holmes Ascort ja se sano jotain Spotlightista jota minä en edes tunne.”sanoi Jeff. ”Mitä, Holmes Ascort!?”-sanoi Paul! ”Niin ja sitten se sano jotain että jos näät sun sisaresi, veljesi ja yhen tuntemattoman tyypin sitten se sano antaa tämän lapun. ” namsdooW reteP tuniS napaT”luki ääneen Peter. ” Voi hitsi, en saa selvää tuosta mitä se tarkoittaa?”-sanoi Mary. ” Ai kiitos Jeff, meidän pitää mennä etsimään hänet”-sanoi Mary. ”Miksi?”-sanoi Jeff. ”Öö... selitän myöhemmin”-sanoi Mary ja pakeni tiehensä. ”Tulkaa äkkiä Holmes Ascortin on pakko löytyä täältä!-sanoi Mary. ”Hei, mitäs jos nämä kirjaimet oiskin väärinpäin siitä oisi tullut hauska sana”-sanoi Peter. ” Tapan sinut Peter Woodsman”- luki Peter ääneen. ”Pysähtykää, kaverit, katsokaa!”-sanoi Peter. ”Tämä on väärinpäin kirjoitettu tässä lukee oikeasti ”Tapan sinut Peter Woodsman” outoa eikö?”-sanoi Peter. ”Niin, mutta juostaan äkkiä!”-sanoi Mary. ”Muutes, sen on pakko olla hän, Holmes Ascort”-sanoi Mary. ”Nyt juostaan”-sanoi Paul. He juoksivat tosi kaus jossa ei ollut ketään. ”Mitä järkeä juosta jos ei tiedä edes minne mennä? Tai tiedä kadun nimeä”-sanoi Paul viisaasti. ”Öh, niinpä”-sanoi Peter. ”Minä tiedän missä hän asuu. Se on Mustajärvi Kallioniemessä.”-selitti Mary. ”Mistä tiedät sen?”-sanoi Peter. ”Se luki Deathissa!”-sanoi Mary. ”Aijaa, mutta…” Paul ei tiennyt mitä sanoa. ”Hitsi, täällä on pelkkää merta hän on hämänyt meitä!”-sanoi Mary. ”Enpäs ole, enpä ole”-sanoi Holmes Ascort salaiperäisesti. ”Tiesin että tulette tänne tyhmyrit ja Jeff oli vain pelkkä robotti joka puhui teille tyhmyreille.”-sanoi Holmes Ascort. ”ja nyt on aika tappaa Peter Woodsman!” ”Mitä tahdot minusta!” huusi Peter. Hän meni kokoajan taakse ja Holmes kokoajan tuli eteenpäin. ”Koska jos tapan sinut sitten minusta voi tulla kaikkien valtias”-sanoi Holmes Ascort salaperäisesti ja hymy alkoi leveentyä kokoajan. ”Anna Jiwasgerin-toivomuskeppi minulle tai en satuta sinua.”-sanoi Holmes. ”En ikinä!”-sanoi Peter. ”Tästä saat maksaa!” ”Tapa hänet Jeff”-sanoi Holmes kuiskaten. ”Pakenekaa täältä”-sanoi Mary”. He menivät metsään ja siellä ei ollut ketään paitsi takanaan Jeff joka yritti tappaa heidät” ”Minä toivon nytten, minä en usko että kuolen jos toivon!”-sanoi Paul. ”Toivon että Holmes Ascort kuolee”-sanoi Paul. ”Älä, Paul”-sanoi Mary. Tuli vain pelkkää savua ilmaan ”Hänen ensimmäinen toiveensa oli elää ikuisuuden!” –sanoi Mary selittäen matkassa. ”No sitten toivon että Jeff-robotti kuolee”-sanoi Paul. ”No toivo sitä vaikkapa”-sanoi Mary. ”Toivon että Jeff-robotti kuolee”-sanoi Paul toivomuksensa. Jeff-robotti alkoi tuhoutua ja muuttui pehmeäsi hiekaksi.”Hei tuolla on mökkimme”-sanoi Peter. ”Hän meni sinne turvaan ja siellä ei ollut ketään. ”Haloo, onko täällä ketään”-sanoi Peter. Mennään katsomaan keittiöstä. Hän avasi oven ja siellä oli Spotlight ja hänen koko perheensä. ”Anna Jiwasgerin-toivomuskeppi niin en satuta perhettäsi”-sanoi Holmes. ”En ikinä anna! Tai, no tässä”-sanoi Peter. ”Vihdoinkin olen maailman voimakkain!”-sanoi Spotlight. ”Ja nyt häivyt!”-sanoi Peter. ”Niin häivynkin tyhmä”-sanoi Spotlight. ”Hän meni niin nopeasti kuin pystyi vanhaan mökkiinsä. ”Hän vapautti hänen perheensä ja alkoi etsiä taas yöllä Spotlightiä. ”Peter tämä ei ole ehkä oikea aika etsiä häntä”-sanoi Mary. ”Kyllä on. Tiedän sen”-sanoi Peter. ”Mutta… minä menen nukkumaan. –sanoi Mary. ”Hei, odota!-sanoi Peter. ”Hyvä on tulen sittenkin”-sanoi Mary ja muutti mielensä. ”Ehkäpä hän on velho tai pelkkä tavallinen ihminen. ”Ei vaan, hän on ehkä Arthur Stone alan epäillä häntä. ”Hänellä on samanväriset hiukset, silmät, hattu ja ihonvärikin. ”Hän on varmasti Holmes Ascort!” Minä aioin selvittää tämän vaikka henki menisi!-sanoi Peter urheasti.
LOHIKÄÄRME STONE
Tässä menee ikuisuus, etsiä!-sanoi Mary. ”Hei muuten missä Paul on?”-sanoi Peter. ”Hän jäi kotiin, hänelle riitti”-sanoi Mary. ”Ai, tiedän miten löydän kuka on hänen takana”-sanoi Peter. Odota hän tuossa, Arthur Stone.”-sanoi Peter. ”Woodsmanit, ne ovat vasta surkeita ne pilasi minun Jeff-robottini ja muutenkin esitän olevan hauska mutta aioin tappaa hänet joskus”-sanoi Arthur Stone. ”Katsotaan kuka nytten tulee esiin, Arthur Stone!”-sanoi Peter jännittävästi. ”Hän meni Arthur Stonen eteen ja sanoi: Sinä olet Spotlight, minä tiedän sen sinä yritit tappaa minut! ”Vaikka yritinkin niin mitä siitä”-sanoi Spotlight. ”Ja sanoin tappavani sinut tänään. – sanoi Spotlight. ”Niin mutta kuka olet, oletko eläin, velho mikä olet?”-sanoi Peter. ”Olen Lohikäärme tiesitkö sinä sen”-sanoi Spotlight. ”Eli aioin tappaa sinut nytten, ymmärsitkö”-sanoi Spotlight.
Viimeinen taistelu
Koska tämä on teidän viimeinen taistelu niin aioin tappaa sinut tänään, minä vannon sen!”-sanoi Spotlight. ”Niin varmaan ilkiö”-sanoi Mary ja sekaantui riitaan. ”Sinä olet tyttö, joka on heikko jolla ei ole mitään lihaksia.”-sanoi Spotlight ja hänen suunsa alkoi hymyilyttää. ”Lohikäärmeus”-sanoi Spotlight. ”O-onko sinulla taikasauva tämä on tosi epäreilua”-sanoi Peter. ”Hiljaa! Aion tappaa sinut nytten! ”Tulius”-sanoi Spotlight. Ja alkoi syökseä tulta. ”Varo Peter, hän on vaarallinen!-sanoi Mary huutaen. ”Suu soukeamalle pölvästi”-sanoi Spotlight. ”Hei, tuossahan on se toivomuskeppi!”-sanoi Peter. Hän otti sen ja väisti tulta. ”Hahaa, siitäs sait!”-sanoi Peter. ”Toivoumius Spotlight kuoleuius! – hän loitsi taikasanat. ”Sitten Spotlight kuoli ja muuttui savuksi ja haihtui ilmaan. ”Hyvä. Nytkuin Spotlight on kuollut niin voin kohdata muita haasteita enkö niin Mary!”-sanoi Peter.
”Niin kerrotaan Paulille että Spotlight kuoli ja minä kukistin sen”-sanoi Peter. ”Vielä on jäljellä on neljä haastetta niin Jiwasgerin keppi on kuollut kokonaan”-sanoi Peter. ”Puhutko sinä ,muuten itsekseen”-sanoi Mary. ”En”-sanoi Peter. ”Ai, mutta kaikki on hyvin ja mennään nytten mökkiin että ei tapahdu mitään. ”Ja öö.. muuten että mitenniin neljä haastetta?”-sanoi Mary. ”Etkö ole ikinä lukenut ”Feenikshistoria”-kirjaa. Siellä on viisi juttua jotka pitää tuhota. Ja älä kysy mitkä viisi juttua koska itse en muista yhtään mitkä pitää tuhota. Tai Feenikshistoriassa kerrottiin niin että jos haluaa tuhota Holmes Ascortin niin pitää kohdata jotainviisi estettä minä en edes tajua sitä kirjaa
.”-sanoi Peter nauraen. 
Oma tarinani:
Lyhyt esittely Peter Woodsmanista:
Peter Woodsman on seitsemän-vuotias poika joka käy ykkösluokkaa. Hänen suosikki opettajat ovat: Arthur Stone, Spice Woodsman ( hänen isänsä ), James Villian ja Phill Stone. Hän on aina ajatellut pääsevänsä eroon tavallisesta koulusta. Hänen arvosanansa ovat tosi huonoja. Hänen lempivärinsä on musta. Hän oli harrastanut 4-vuotiaasta asti jalkapalloa, ja yhäkin. Hänen isänsä on opettaja ja hän on Peterin matematikaan opettaja ja hänen äitinsä on ammatiltaan myös opettaja joka opettaa englantia Catfoodissa. Hänenellä on lemmikki nimeltään Napoleon joka on pieni tiikeri. Hänen äitinsä nimi on Sofia Woodsman ja hänen isänsä nimi on Spice Woodsman. Hänen isänsä on 53-vuotias ja hänen äitinsä on 43. Heillä on kymmenenvuotta eroa. Peter Woodsman on syntynyt maaliskuun 24-päivänä. Hänen Napoleon-tiikerinsä on itse 2-päivää joka on vastasyntynyt. Hän asuu vanhassa mökissä.
KOULUPÄIVÄ:
Olipa kerran, poika nimeltään Peter Woodsman joka asui vanhassa mökissään. ”Huoh, tänään taas surkea koulupäivä. Miksei koulupäiviä voi edes perua”-sanoi Peter haukotellen. Hänen mielessään oli vain kokoajan ”koulupäivä” jota hän vihasi eniten. ”Äiti tiedätkö missä Napoleon on. Oletko nähnyt sitä?”-sanoi Peter huolissaan. ”No ei sillä ole väliä, kyllähän on jossakin täällä olen varma siitä. Hän puki kouluvaatteet ja harppoi portaita alas. Hän meni keittiöön ja otti sieltä voileivän ja voiteli sitä. Sitten hän laittoi siihen juuston päälle. Hän avasi eväskorinsa ja laittoi sen eväskoriin. Hän laittoi eväskorin reppuun. Nyt hän oli valmis menemään kouluun. Hän avasi ulkooven ja näki siellä isän tekemässä jotain. ”Mitä sinä oikein teet?”-sanoi Peter omituisesti. ”Etkö näe? Minä olen korjaamassa autoani?”-sanoi Peterin isä. ”Ai, anteeksi jos häiritsin”-sanoi Peter. Hän juoksi kouluun niin nopeasti kuin pystyi. Koska hänellä oli noin viisi minuuttia aikaa mennä kouluun. Edessä oli ihmisiä, koiria ja kaikki sen muuta. Hän oli ohitsemmassa nopeasti suojatietä mutta liikennevalo muuttui punaiseksi. Eräs nainen sanoi konstaapelille: ”Konstaapeli! Konstaapeli! Katso tuo poika ohittaa suojatien vaikka valo on punainen?”-sanoi joku nainen. ”No ei kai se haittaa….”-sanoi konstaapeli ja nukahti kesken. ”Hmph! Te olette vain laiskoja”-sanoi joku nainen. ”Huh, vihdoinkin koulussa!”-sanoi Peter. Heti kun hän tuli koulun pihalle, silloin alkoi soida kellotkin. ”Hän meni luokkaan ja siellä oli vain hänen edessään oli lempiopettajansa nimeltään Arthur Stone, joka antoi hänellä jokaisesta kiitettävän. Paitsi kahdesta ”käyttäytymisestä ja tekninenlkäsityöstä”. ”Miksi täällä ei ole ketään, opettaja?”-sanoi Peter ihmetellen. ”En tiedä, yleensä he tulevat aika nopeasti”-sanoi, opettaja Arthur ihmetellen. ” ”Minä menen kotiin, opettaja. Täällä on tylsää ilman oppilaita ja olen tehnyt kolmekymmentäneljä sivua matematiikkaa.”-sanoi Peter. Hän ei sanonut mitään. Hän käyttäytyi kuin ei huomaisikaan Peteriä. Kello alkoi soida ja ketään ei tullut. Ei tullut ainuttakaan lasta tai oppilasta. ”Nyt riitti, minä lähden”-sanoi Peter hermoissaan. ”Odota Peter, onkohan koulunovet edes auki? Olen unohtanut avatane. Muuten tulitko sinä oikotie-portista?-sanoi opettaja. ”Kyllä, tulin. Mutta annantko sinä minulle ne avaimet? Jotta voisin avata koulunovet?”-sanoi Peter. ”Toki, tässä. Mutta älä tule missään nimessä oikotie-ovea. Se on opettajille, onko selvä?”-sanoi opettaja Arthur. ”Kyllä”-sanoi Peter. Peter meni avamaan ulkoovet, ja katsoi tarkasti koulupihaa. Siellä ei ollut ketään. Hän meni opettajan luokse ja sielläkään ei ollut ketään. Oli yö ja Peter ei uskaltanut mennä ulos yksin pimeässä. Hän soitti isälleen ja kuului vain suhinaa. Peteriä alkoi pelottaa ja alkoi soittaa äidlleen, siitä syystä että hänen isänsä oli korjaamassa autoa ja hänen puhelimensa on ehkä äänettömällä. Kuului suhinaa ja kukaan eivät tulleet kouluun. Hänen äitinsä vastasi ja sitten hän sanoi: ”Kuka siellä…. jaa ei ketään? Sitten hän sulki puhelimen.”Hitsi, pitää mennä itse kotiin”-sanoi Peter mielessään ettei kukaan ei kuuntelisi. Hän otti pyörän ja polki sitä kotiin päin. ”Ei kai täällä ole ketään, toivottavasti ei”-sanoi hän. Hän polki lujaa kuin pystyi peloissaan. Hän kaatui johonkin matalaan kuoppaan. Hän nousi ylös ja näki jonkun esineen. ”Mikä tämä on?”-sanoi Peter ihmeissään. Se hohti ja välkkyi. Hän otti käteen sen ja tutki sitä.
OMITUINEN ESINE:
Pitää mennä jonnekkin, minne tutkia tätä rauhassa”-sanoi Peter. ”Hän meni omaan mökkiinsä ja löysi sieltä jonkun kirjeen” Hän repi sen ja otti välistä paperin. ”Mikä tämä on?”-sanoi Peter. ”Hän alkoi lukea kirjettä ääneen: ”Hei, Peter! Hyvää syntymäpäivää, unohditko taas syntymäpäiväsi? Hän meni keittiöön ja siellä oli hänen koko luokkansa jopa Arthur Stone. ”Miksi te kaikki olette täällä? Eikö teidän pitäisi olla jo koulussa?”-sanoi Peter hermostuneesti. ”On sinun syntymäpäiväsi, pölvästi!-sanoi joku hänen kavereistaan. ”Ja arvatkaa mitä minä toivon…?” ”No mitä..”-sanoi kaikki. ”ETTÄ TE KAIKKI LÄHDETTE TÄSTÄ MÖKISTÄ!”-sanoi Peter. ”Miksi tulin tänne, olisi pitänyt mennä kouluun.”-sanoi joku oppilaista. ”Voi! Tämä on elämäni kurjin päivä koska, en voinut tänään opettaa oppilaita. Ja se on Peter Woodsmanin syytä”-sanoi Thompson Diary, eli hänen inhokki opettajansa. ”Tämä on sinulle, Peter”-sanoi joku tyttö. ”Tämä on sinulle”-sanoi joku poika. Hän repi kummatkin paketit ja siellä oli paljon makeisia ja monenlaista tavaraa. ”Pidätkö siitä?”-sanoi joku tyttö. ”Kyllä, pidän. Ja voisitko jäädä yökylälle?”-sanoi Peter. ”Tietenkin! Ja saisiko minun veljeni Paulkin, tulla?”-sanoi joku tyttö. ”Kyllä, tietysti!-sanoi Peter. Peter kätteli Paulia ja Marya joka on hänen luokastaan. ”Paul tämä on sinun sänkysi ja minä nukun lattialla”. Paul meni sängylleensä istumaan. ”ja tämä on sinun Mary. Mary meni tikapuita ylös sängylle. ”Toivon että viihdytte täällä”-sanoi Peter. ”Tietenkin viihdytään, eikö Paul. ”Äh, pikkusiskoni aina ärsyttävä sitten”-sanoi Paul kuiskaten. ”Kuulin kyllä tuon, Paul”-sanoi Mary. ”Saisiko olla lasillinen vettä tai lasillinen maitoa, kaakaolla?-sanoi Peter. ”Minulle lasillinen maitoa kaakaolla”-sanoi Paul. ”Minä tahdon lasillisen vettä”-sanoi Mary. Kahden minuutin kuluttua… ”Ihanaa, eikö Paul”-sanoi Mary. ”Me ei ehditty jutella paljoa mutta voitaisiin jutella nytten, sopiiko?-sanoi Peter. ”Hyvä on, aloita”-sanoi Mary innoisssaan. ”Vihdoinkin saan nukkua myöhään”-sanoi Paul rennosti. ”Mikäköhän teidän sukunimenne taitaa olla?”-sanoi Mary. ”Poffin”-sanoi Mary. ”Ei ole, kuin Poffien.”-sanoi Paul. ”Minä tiedän enemmän kuin sinä Paul. Se on edelleen Poffin. ”Niin varmaan”-sanoi Paul suuttuneesti. ”Joo... missä te asutte. ”Hehtarinkujalla”-sanoi ne yhtä aikaa. ”Joo, nyt nukkumaan eikö?”-sanoi Peter. ” Kun me ollaan vasta ykkösluokkalaisia niin, eikö voitas vähän opiskella nytten”-sanoi Mary. ”Hyvä ajatus”-sanoi Paul. ”Minä aion tehdä nytten Matikan-läksyni.”-sanoi Peter. ”ja minä äidinkielen läksyt. –sanoi Mary ja Paul. ”Minullakin jäi tekemättä vähän läksyjä. Ne ovat juuri englannin läksyt.”-sanoi Paul. ”Tiedätkö mikä tämä on?”-sanoi Peter. ”Sehän on Jiwasgerin-keppi”-sanoi Mary. ”Niin onkin, historiassa sanotaan niin!”-sanoi Paul melkein kiljuen. ”Tämä on tosi siistiä, ja muutenkin se pitää ehkä palauttaa”-sanoi Paul. ”Oletteko nukkuneet?-sanoi Peterin isä. ”Äkkiä esittäkää nukkuvanne”-sanoi Peter. Hän sammutti valot ja sanoi vain: Shh! ” ”Äiti miksi herätit meidät, me mentiin kaksituntia sitten nukkumaan”-sanoi Peter esitellen. ”Anteeksi, hyvä jatkakaa nukkumista vain”-sanoi hänen äitinsä. ”Hyvä on nytten ollaan turvassa”-sanoi Peter ja laittoi valot auki. ”Minne jäätiinkään? Nyt muistan siihen Jiwasgerin-keppiin!-sanoi Peter muistellen. ”Niin siihen jäätiin. Se on toivomuskeppi ja sillä voi toivoa mitä tahansa. Mutta varo eräs häijy paholainen etsii tuota toivomuskeppiä. Hän on etsinyt sitä sataviisikymmentäviisi vuotta”-sanoi Mary selitellen. ”Tiedättekö mitään hänestä vielä?”-sanoi Peter. ”Ei tiedätä.”-sanoi Paul hiljaisella äänellä. ”Kyllä tiedetään, taino Paul ei tiedä. Mutta minä tiedän”-sanoi Mary hiljaisella äänellä. ”Hän on nähnyt sinut kaksi kertaa, Death-uutisissa sanottiin sinusta jotain”-sanoi Mary selitellen. ”Hän etsii sitä nytten sinulta, hänellä on semmoinen pyöreä kristallipallo jolla voi nähdä kaikein”-sanoi Mary taas selitellen. ”Unohdin, paljonko oli neljä kertaa kolme! Voisitteko auttaa?-sanoi Paul hermostuneena että hän sottasipyttysi koko sivun kynällä. ”Rauhoitu, Paul. Se on kaksitoista ei ihme että saat kutosia.”-sanoi Mary. Yhtäkkiä ovesta kuului ”Kop, kop, kop” ”Kuka siellä, sanoi Peter rohkeasti. ”Minä täällä, Alice Maryn sisko ja anteeksi jos häiritsen.”-sanoi Alice jolla oli kädessään jotakin. ”Mitä sinä oikein toit? –sanoi Paul. ”Toin vähän Wercdeslen-hiutaleita”-sanoi Alice. ”Ai, mitä sinä niillä muutenkin teet?”-sanoi Paul ihmettyneenä. ”Annanne Peterille”-sanoi Alice. ”Miksi”-sanoi Mary. ”Selitän myöhemmin”-sanoi Alice ja voiteli hiutaleilla Jiwasgerin-toivomuskeppiä. ”Selitä nytten!”-sanoi Mary ja Paul yhtäaikaa. ”Sitten ei voi toivoa mitään!”-sanoi Alice huutaen että Peterin vanhemmat heräsivät ja koputti huoneenovelle. ”Anteeksi pitää mennä”-sanoi Alice. ”Et sinä voi mennä, koska oven takana ovat minun vanhempani”-sanoi Peter. ”Ikkuna äkkiä hyppää siitä”-sanoi Mary viisastellen. Hän sammutti valot äkkiä ja sitten hän esitteli nukkavansa. ”Mitä siellä tapahtuu! Sekoan kohta!-sanoi Peterin äiti kiljuen. Hän avasi oven ja sanoi suorat sanat:”Hyvä on! Tämä on viimeinen kerta kun mekastatte!”-sanoi Peterin äiti. ”Minä tiedän, minä tiedän! Te teette jotakin täällä ja nyt nukkumaan! Ja heti!-sanoi Peterin äiti raivostuen. Hän paiskasi oven ja laittoi koko huoneen lukkoon. ”Hyvä on mennään nytten nukkumaan, jooko?”.sanoi Peter. ”Hyvä on nukutaan vain”. ”Okei, sainjo tehtyä läksyt”-sanoi Paul iloisena. ”
JIWASGERIN-TOIVOMUSKEPPI
Oli aamu ja lapset menivät koulunpihalle leikkimään aikaisin. Peter ja Mary heräsivät yhtäikaa paitsi Paul joka oli unikeko. ”Herätys Paul, herää jo”-sanoi Mary huutaen. ”Tänään on minun surkein päiväni, taino jokapäivä paitsi viikonloput”-sanoi Peter. ”Minun ei paitsi keskiviikko koska silloin jotain ylttiä jota minä vihaan”-sanoi Mary. ”Oletko saanut siitä kympin siltikin”-sanoi Peter uteliaasti. ”Kyllä, sain mutta se oli jotenkin helppoa”-sanoi Mary. ”Huoh, taas surkea koulupäivä!”-sanoi Paul. Paul nousi sängystään ja löysi lattiasta Jiwasgerin kepin. ”Hei, Peter sinulla on pudonnut Jiwasgerin-keppi”-sanoi Paul uneliaasti. Peterin vanhemmatkin alkoivat herätä. ”Kouluun on vielä aikaa noin kaksi tuntia!-sanoi Paul ällistyen. ”Miksi minä en nukkunut enemmän”-sanoi Paul. ”Meidän piti mennä metsään eikö vain?”-sanoi Paul. ”Ei, vain keittiöön tutkimaan Jiwasgerin-toivomuskeppiä.”-sanoi Peter. He menivät keittiöön ja tutkivat keppiä. He otti langattoman tietokoneen. Hän kirjoitti haku-nettiin ”Jiwasgerin-toivomuskeppi”. Peter alkoi yhtäkkiä luetella kaikki haut, mitähän on löytänyt: Jiwasin joululahja, Jiwasgerin kakku, Jiwasin päivä, Jiwasgerin-toivomuskeppi. Hei tuossa se on!-sanoi Peter huutaen. Hän klikkasi nappulaa. Mitäköhän tässä lukee? Hän alkoi lukea sen: ”Olen Holmes Ascort ja toinen nimeni Spotlight. Olen hyvin kirkas että voitte sokeutua ja minä aioin ottaa selvää missä on Jiwasgerin-toivomuskeppi. Jiwasgerin-kepillä voit toivoa mitä vain. Mutta tarvitset siihen pienen punaisen osan. Sen nimi on Qantri. Jos toivot ilman Qantria niin voit kuollakkin. Olen tehnyt semmoisen kirjan kun: ”Jiwasgerin-kepin salaisuuksia” joten en kerro enään enempää. Hyvästi. ”Silkkaa pötyä, kuka tuohon uskoo”-sanoi Paul. ”Minä ainakin! Mutta hän voi hyvinkin huijata meitä”-sanoi Mary. ”Hei meidän pitää mennä kouluun”-sanoi Mary kellosta huomaten. ”Niinpä, äkkiä meillä on vain kolmekymmentäneljä minuuttia aikaa mennä kouluun”-sanoi Peter. He pukivat nopeasti vaatteet ja laittoivat itselleensä eväskoriin ruokaa itselleen. He juoksivat koko matkan ja lopultakin he olivat koulussa. ”Huh, tulipa juostua”-sanoi Mary. ”Niin, huh!-sanoi Paul. ”Mennään äkkiä luokan sisälle täällä ulkona tulee kylmä”-sanoi Peter. He avasivat ulkoovet ja menivät luokkaan joka oli tosi lähellä. He näkivät edessään James Villianin, Arthur Stonen ja Phill Stonen joka on Arthurin isoveli (rehtori). ”Hei, anteeksi”-sanoi Peter. ”Ai hei, mitä teille kuuluu?”-sanoi Phill Stone. ”Hyvää, ja entäs teille?”-sanoi Peter nolostuen. ”Hyvää minullekkin, te tulitte neljä minuuttia aikaisemmin.”-sanoi Phill Stone iloisesti. ”Phill Stone voisitko tulla tänne huoneeseen”-sanoi Mary. ”Miksi?”-sanoi rehtori ihmetellen. ”Selitän täällä, tule tänne!-sanoi Mary pakottaen. ”Okei, sanokaa”-sanoi rehtori kiinnostuen. ”Tehän olitte ennnen Holmes Ascortin opettaja niin. Voisitteko kertoa jotain Jiwasgerin-kepistä
. ”Olen pahoillani, mutta en halua siitä.”-sanoi ”Mutta.. ”Ei, käy”-sanoi rehtori hermostuen. ”Ihan sama ei me ainakaan tarvita rehtoria”-sanoi Paul. ”Niinpä! Rehtori on jotenkin ilkeä!”-sanoi Mary ilkeästi ja katsoi Phillin takamustaan jossa oli suklaata. ”Hei katso, kuka tuo tyyppi on?”-sanoi Peter. ”Sillä on pyöreän muotoinen joku pallero ja siinä on punaista. ”Se on hän! Holmes Ascort”-sanoi Mary. ”Niinpä taitaa olla”-sanoi Paul. ”Se taitaa olla Qantri!”-sanoi Peter. ”Vakoillaan häntä, sen ajan”-sanoi Paul. ”Hyvä ajatus, Paul vihdoinkin sinusta on tullut neropytty”-sanoi Mary innostuen. ”Pytty?”-sanoi Paul ihmetellen.
KIINNI JÄIT!
Hän tuolla polttamassa tupakkaa?”-sanoi Paul. ”Hiljaa, haluan kuulla hänet”-sanoi Mary. ”Katso, hänellä on joku ystäväkin ehkäpä, sen roistokaveri”-sanoi Paul. ”Niin tietysti, Paul”-sanoi Mary. ”Piiloudutaanko mieluiten tuohon pusikkoon!”-sanoi Peter. ”Hyvä on mennään vain hiljaa”-sanoi Mary. ”Varokaa hän lähestyy”-sanoi Paul. ”Voisitko antaa tuon Jiwasgerin kepin Peter?”-sanoi Mary. ”Kyllä saat ja mitä aiot tehdä tällä?”-sanoi Peter. ”Sanon myöhemmin”-sanoi Mary. ”Hei tuo, ei ole Holmes Ascort hän on minun isoveljeni, Jeff Poffin.”-sanoi Paul. ”Eikä ole. Näyttää olevankin. ”sanoi Mary. ”Hän meni lähemmäksi ja lähemmäksi” toivoittavasti se onkin hän tai muuten olemme ehkä tuhon omia. ”-sanoi Peter. ”Se on hän! Mitä minä sanoin Mary!-sanoi Paul innostuneena. ”Ai hei, Paul, Mary ja….. ” ”Peter”auttoi Mary. ”Ai.”-sanoi Jeff ihmetellen. ”Missä kaikki muut ovat, Jeff?”-sanoi Mary. ”Kotona?”-sanoi Jeff. ”Ai. Kenen kanssa sitten puhuit, Jeff?”-sanoi Mary. ”Hei, muuten Jeff, poltatko sinä muuten tupakkaa?”-sanoi Paul. ”En kuka sanoi niin? Ai se tyyppi joka oli mun vieressä. Se lähti ja sen nimi oli Holmes Ascort ja se sano jotain Spotlightista jota minä en edes tunne.”sanoi Jeff. ”Mitä, Holmes Ascort!?”-sanoi Paul! ”Niin ja sitten se sano jotain että jos näät sun sisaresi, veljesi ja yhen tuntemattoman tyypin sitten se sano antaa tämän lapun. ” namsdooW reteP tuniS napaT”luki ääneen Peter. ” Voi hitsi, en saa selvää tuosta mitä se tarkoittaa?”-sanoi Mary. ” Ai kiitos Jeff, meidän pitää mennä etsimään hänet”-sanoi Mary. ”Miksi?”-sanoi Jeff. ”Öö... selitän myöhemmin”-sanoi Mary ja pakeni tiehensä. ”Tulkaa äkkiä Holmes Ascortin on pakko löytyä täältä!-sanoi Mary. ”Hei, mitäs jos nämä kirjaimet oiskin väärinpäin siitä oisi tullut hauska sana”-sanoi Peter. ” Tapan sinut Peter Woodsman”- luki Peter ääneen. ”Pysähtykää, kaverit, katsokaa!”-sanoi Peter. ”Tämä on väärinpäin kirjoitettu tässä lukee oikeasti ”Tapan sinut Peter Woodsman” outoa eikö?”-sanoi Peter. ”Niin, mutta juostaan äkkiä!”-sanoi Mary. ”Muutes, sen on pakko olla hän, Holmes Ascort”-sanoi Mary. ”Nyt juostaan”-sanoi Paul. He juoksivat tosi kaus jossa ei ollut ketään. ”Mitä järkeä juosta jos ei tiedä edes minne mennä? Tai tiedä kadun nimeä”-sanoi Paul viisaasti. ”Öh, niinpä”-sanoi Peter. ”Minä tiedän missä hän asuu. Se on Mustajärvi Kallioniemessä.”-selitti Mary. ”Mistä tiedät sen?”-sanoi Peter. ”Se luki Deathissa!”-sanoi Mary. ”Aijaa, mutta…” Paul ei tiennyt mitä sanoa. ”Hitsi, täällä on pelkkää merta hän on hämänyt meitä!”-sanoi Mary. ”Enpäs ole, enpä ole”-sanoi Holmes Ascort salaiperäisesti. ”Tiesin että tulette tänne tyhmyrit ja Jeff oli vain pelkkä robotti joka puhui teille tyhmyreille.”-sanoi Holmes Ascort. ”ja nyt on aika tappaa Peter Woodsman!” ”Mitä tahdot minusta!” huusi Peter. Hän meni kokoajan taakse ja Holmes kokoajan tuli eteenpäin. ”Koska jos tapan sinut sitten minusta voi tulla kaikkien valtias”-sanoi Holmes Ascort salaperäisesti ja hymy alkoi leveentyä kokoajan. ”Anna Jiwasgerin-toivomuskeppi minulle tai en satuta sinua.”-sanoi Holmes. ”En ikinä!”-sanoi Peter. ”Tästä saat maksaa!” ”Tapa hänet Jeff”-sanoi Holmes kuiskaten. ”Pakenekaa täältä”-sanoi Mary”. He menivät metsään ja siellä ei ollut ketään paitsi takanaan Jeff joka yritti tappaa heidät” ”Minä toivon nytten, minä en usko että kuolen jos toivon!”-sanoi Paul. ”Toivon että Holmes Ascort kuolee”-sanoi Paul. ”Älä, Paul”-sanoi Mary. Tuli vain pelkkää savua ilmaan ”Hänen ensimmäinen toiveensa oli elää ikuisuuden!” –sanoi Mary selittäen matkassa. ”No sitten toivon että Jeff-robotti kuolee”-sanoi Paul. ”No toivo sitä vaikkapa”-sanoi Mary. ”Toivon että Jeff-robotti kuolee”-sanoi Paul toivomuksensa. Jeff-robotti alkoi tuhoutua ja muuttui pehmeäsi hiekaksi.”Hei tuolla on mökkimme”-sanoi Peter. ”Hän meni sinne turvaan ja siellä ei ollut ketään. ”Haloo, onko täällä ketään”-sanoi Peter. Mennään katsomaan keittiöstä. Hän avasi oven ja siellä oli Spotlight ja hänen koko perheensä. ”Anna Jiwasgerin-toivomuskeppi niin en satuta perhettäsi”-sanoi Holmes. ”En ikinä anna! Tai, no tässä”-sanoi Peter. ”Vihdoinkin olen maailman voimakkain!”-sanoi Spotlight. ”Ja nyt häivyt!”-sanoi Peter. ”Niin häivynkin tyhmä”-sanoi Spotlight. ”Hän meni niin nopeasti kuin pystyi vanhaan mökkiinsä. ”Hän vapautti hänen perheensä ja alkoi etsiä taas yöllä Spotlightiä. ”Peter tämä ei ole ehkä oikea aika etsiä häntä”-sanoi Mary. ”Kyllä on. Tiedän sen”-sanoi Peter. ”Mutta… minä menen nukkumaan. –sanoi Mary. ”Hei, odota!-sanoi Peter. ”Hyvä on tulen sittenkin”-sanoi Mary ja muutti mielensä. ”Ehkäpä hän on velho tai pelkkä tavallinen ihminen. ”Ei vaan, hän on ehkä Arthur Stone alan epäillä häntä. ”Hänellä on samanväriset hiukset, silmät, hattu ja ihonvärikin. ”Hän on varmasti Holmes Ascort!” Minä aioin selvittää tämän vaikka henki menisi!-sanoi Peter urheasti.
LOHIKÄÄRME STONE
Tässä menee ikuisuus, etsiä!-sanoi Mary. ”Hei muuten missä Paul on?”-sanoi Peter. ”Hän jäi kotiin, hänelle riitti”-sanoi Mary. ”Ai, tiedän miten löydän kuka on hänen takana”-sanoi Peter. Odota hän tuossa, Arthur Stone.”-sanoi Peter. ”Woodsmanit, ne ovat vasta surkeita ne pilasi minun Jeff-robottini ja muutenkin esitän olevan hauska mutta aioin tappaa hänet joskus”-sanoi Arthur Stone. ”Katsotaan kuka nytten tulee esiin, Arthur Stone!”-sanoi Peter jännittävästi. ”Hän meni Arthur Stonen eteen ja sanoi: Sinä olet Spotlight, minä tiedän sen sinä yritit tappaa minut! ”Vaikka yritinkin niin mitä siitä”-sanoi Spotlight. ”Ja sanoin tappavani sinut tänään. – sanoi Spotlight. ”Niin mutta kuka olet, oletko eläin, velho mikä olet?”-sanoi Peter. ”Olen Lohikäärme tiesitkö sinä sen”-sanoi Spotlight. ”Eli aioin tappaa sinut nytten, ymmärsitkö”-sanoi Spotlight.
Viimeinen taistelu
Koska tämä on teidän viimeinen taistelu niin aioin tappaa sinut tänään, minä vannon sen!”-sanoi Spotlight. ”Niin varmaan ilkiö”-sanoi Mary ja sekaantui riitaan. ”Sinä olet tyttö, joka on heikko jolla ei ole mitään lihaksia.”-sanoi Spotlight ja hänen suunsa alkoi hymyilyttää. ”Lohikäärmeus”-sanoi Spotlight. ”O-onko sinulla taikasauva tämä on tosi epäreilua”-sanoi Peter. ”Hiljaa! Aion tappaa sinut nytten! ”Tulius”-sanoi Spotlight. Ja alkoi syökseä tulta. ”Varo Peter, hän on vaarallinen!-sanoi Mary huutaen. ”Suu soukeamalle pölvästi”-sanoi Spotlight. ”Hei, tuossahan on se toivomuskeppi!”-sanoi Peter. Hän otti sen ja väisti tulta. ”Hahaa, siitäs sait!”-sanoi Peter. ”Toivoumius Spotlight kuoleuius! – hän loitsi taikasanat. ”Sitten Spotlight kuoli ja muuttui savuksi ja haihtui ilmaan. ”Hyvä. Nytkuin Spotlight on kuollut niin voin kohdata muita haasteita enkö niin Mary!”-sanoi Peter.
”Niin kerrotaan Paulille että Spotlight kuoli ja minä kukistin sen”-sanoi Peter. ”Vielä on jäljellä on neljä haastetta niin Jiwasgerin keppi on kuollut kokonaan”-sanoi Peter. ”Puhutko sinä ,muuten itsekseen”-sanoi Mary. ”En”-sanoi Peter. ”Ai, mutta kaikki on hyvin ja mennään nytten mökkiin että ei tapahdu mitään. ”Ja öö.. muuten että mitenniin neljä haastetta?”-sanoi Mary. ”Etkö ole ikinä lukenut ”Feenikshistoria”-kirjaa. Siellä on viisi juttua jotka pitää tuhota. Ja älä kysy mitkä viisi juttua koska itse en muista yhtään mitkä pitää tuhota. Tai Feenikshistoriassa kerrottiin niin että jos haluaa tuhota Holmes Ascortin niin pitää kohdata jotainviisi estettä minä en edes tajua sitä kirjaa
.”-sanoi Peter nauraen.
