Eli ropetetaan täällä!

Rupeaa pakkaamaan kotona vaatteita matkalaukkuun. " Nyt minä olen valmis. Äiti olen valmis lähtöön!" Capriel huudahtaa. " Joo, lähdetään vain" sanoo äiti.Capriel laittaa laukkunsa autoon ja menee istumaan etupenkille. "noniin oletko valmis? Onhan sinulla kaikki mukana?" Äiti kyselee huolestuneena. " Joojoo, on, on. Kaasu pohjaan nii ollaan ees joskus perillä" Capriel sanoo väsyneesti.

Samaan aikaan Olivia hoputtaa isäänsä. "Hei isä haloo, en halua myöhästyä, haluan olla ajoissa" Olivia sanoo. Isä katsoo televisiota. Sieltä tulee jalkapalloa.
"Olivia-kulta, ei ole hoppu. Odotas kun katson voittaako.." Isä sanoo.
Olivia hermostuu. Hän heittää isää tyynyllä. "Äiti sanoi sulle, että viet minut ajoissa!" hän karjuu.

"Pian ollaan perillä" sanoo äiti. Capriel kuuntelee MP3-soitinta eikä kuule mitään. Äiti katsoo vihaisena Caprielia. " CAAAAPPPRRIIIEEELL!!??!, kuuletko sinä mitään?" Karjuu äiti. "Mitäh..? jaa joo..älä ny kummiskaa suutu" sanoo Capriel. Kun äiti ajoi tielle missä kartano on niin siinä lähellä oli pimeä metsä. "Mikä tuolla oli" sanoi säikähtäen. Caprielille tuli ihan kananlihalle iho. " Tuolla näkyykin jo se kartano" sanoi äiti. Äiti pysäytti auton ja nosti Caprielin laukun pihalle. " Taidat olla ensimmäisenä täälä" sanoi äiti. " Joo mut voit sä jo mennä, mä odotan jos tänne tulee joku toinen" Capriel sanoi hengästyneenä.

Isä nyökkää vaan, ja ottaa puhelimen käteensä.
"Yksi kokis, ja kinkkupitsa, kiitos", hän sanoo. Olivia suutahtaa. Hän ymmärtää, että isä tilasi juuri pitsan.
'En varmasti pääse ikinä perille', Olivia miettii.
"ISÄ! NYT ME MENNÄÄÄÄN!" Olivia huutaa. Isä nauraa, ja sanoo, että pitsatilaus oli vain vitsi.

Caprielin nahassa tuntui että kartanossa on pakko olla jokin mystinen juttu. Häntä rupeaa pelottamaan kauheasti. " Tulisi nyt joku edes tänne.. en halua olla yksin" Capriel sanoo itselleen pelästyneenä. Yhtäkkiä Caprielin puhelin soi. Capriel säikähtää ja kiljaisee niin kovaa että sydän pomppasi kurkkuun. " Moi, mitä sä jo nyt soitat ku multa meinas henki lähtee?" kysyi Capriel hengittäen raskaasti. " Eikun minä vain ajattelin soittaa että tuliko sinne jo joitakin?" vastasi äiti. " Ei olen täällä viellä yksin. Ei minulla ole hätää" Sanoi Capriel ja sulki puhelimen.

Isä vihdoinkin suostui lähtemään - se oli tuuri. Olivia kiitti isäänsä. Mikähän hänellekin tuli, kun toteutti tyttärensä toiveen? Ei mikään, pelkkää rakkautta.
Olivia ja isä istui autossa hiirenhiljaa, kunnes isän puhelin alkoi soida: "Matt"
Olivia huokaisi. Isälle soitettiin, ja hyvässä lykyssä, isä puhuu puhelimessa parisen tuntia.
"Kyllä. Voin tulla" Isä vastasi puhelimeen, ja lopetti puhelun. Hän käynnisti moottorin, ja laittoi käden Olivian polvelle:
"Olivia, äiti sanoi, että on ajanut ojaan. Ei mitään kamalaa. Onko valmista?"
Olivia nyökkäsi.
Sitten Olivia oli perillä. Isä heilutti, ja kaasutti pois. Olivia jäi pihaan, ja raahasi laukkunsa sisälle. Hän näki tytön. Hän näki peloissaan olevan tytön, Caprielin.
"Moi!" Olivia sanoi. "Kuka oot? Onko täällä muita, ja kuinka kauan olet odottanut seuraavaksi tulevaa?"

Saapuu yksin kartanon pihaan.

Hei olen Capriel olin ensimmäinen täällä. "Tiedätkö mikä huhu tästä kartanosta liikkuu? Aika pelottavaa" Capriel hämmästeli. " Hei nyt joku tuli mennnään vastaan" sanoi capriel huudahtaen. Avaa ulko-oven ja sanoo Tytölle " Hei! Mukavaa että tulee porukkaa lisää"

Juoksee Caprielin perässä.
"Ei, en tiedä kerro", Olivia sanoo. Sitten huomaa miksi Capriel meni ovelle. "Ai hei! Sinä taidat ollakin se Bella?"

" No, Olen joskus kuullut että kartanossa on ollut joku, vaikka talo on ollut tyhjänä. Ja sitten joku ihminen oli tullut vierailemaan niin oli saanut sydänkohtauksen kun oli nähnyt aaveen" Capriel kuiskaa Olivian korvaan

"Häh? Juu. Olen Bella. Ja sinä olet Olivia?" Kysyy Olivialta ja katsoo Capriellia.

"Hui, ihan tosi..? Cap, ollaan kamuja?" Sanoo Caprielille. Sitten katsoo Bellaa:
"Olin. Tai siis.. olen edelleen"

"Heha." Hymyilee Olivialle. "Joo, kyllä tosin, tuolla asui joku pariskunta. Kunnes se ämmä kuoli. Kartonossa alkoi kummitella ja kuulumaan ääniä. Siellä on käynyt moni, mutta heitä ei löydetty koskaan sieltä. Nyt kartano on vapaana ja sinne saa mennä. Olemme harvoja, jotka tietävät tästä tarinasta."

" Joo ollaan vaan Olivia! Tuleekohan tänne ketään muita? " Sanoo Olivialle ja Bellalle!

Alexi kaahaa mootoripyörällään kartanolle. (Mootorip. on mopon mootori) Laskeutuu puörän selästä ja ottaa kypärän pois. Hänen seljässään on matkatavarat. Avaa kartanon oven ja huomaa tytöt. Kävelee heidän luokseen."Täähän on oikeen tyttöparatiisi kun kaikki on tyttöjä" sanoo paratiisin läpällä. "Hei olen Alex" sanoo

pääsee perille pyöränsä kanssa avaa oven.''Joo joo! SELVÄ! Painu kuule ihan vaikka hevon kuusen mun puolesta!Hei hei!'' Melody huutaa puhelimeen raivoissaan.''Ai h-hei.'' Mel sanoo kiltillä ja lempeällä äänellä.

"Nice, nyt kaikki on yhen pojan kimpus." Sanoo ja naurahtaa, mutta nauru ei kestä kauaa; sisältä kuului huutoa. "ÄÄÄÄK!" Kiljahtaa ja juoksee Caprielin taakse.

''Minä en ainakaan enää ikinä ikinä ikinä ole yhdenkään pojan kimpussa! Kaikki tuntemani pojat ovat täysiä kusipäitä!'' Mel huudahtaa raivoissaan.

Kattoo vähän ihmeissään tyttöjä. "Onneksi ei tunneta" sanoo Melodylle koska tämän tuntemat pojat on idiootteja. "Joo mä taijan tästä mennä" sanoo ja lähtee tyttöjeluota. Istuu johonkin sohvalle ja ottaa mp3 ja kuuntelee sitä.

''Sori... vähä pinna kireellä.'' Melody sanoo ja alkaa kuunnela kuulokkeillaan kännykästään radiota.

"Mel, tuukko mun kans etsimään huoneita?" Kysyy Melodyltä anteeksi pyytävä ilme kasvollaan.

''Joo. voin mä tulla.'' Melody sanoo ja laittaa kännykän taskuunsa.

tulen pinkillä vespalla. Huutaa: *Anteeksi olen myöhässä* ja huomaa olevänsa pihalla yksin ja menee koputtamaan ovea ja aukaisee hengästyneenä huutaa taas *huhuu ja iso joukko nuoria katsoo mua hämmästyneenä*, eikö täällä tosiaan ole ennempää joukkoa? *Ainiin unohdin esittäutyä Anni Tomako, missä on meidän huoneet?*

Alex oletko sinä mistä päin täältä?