Huokaisin."et ymmärrä mitä tarkoitan"sanoin.Daniel on suloinen ja kaikkea mutta en halua syödä tätä.Daniel tarttui kädestäni estääkseen lähtöni."Daniel mun pitäisi syödä sut!Ymmärrätkö nyt miksi et saa tulla lähelleni!?!"karjaisin."En halua että sulle sattuu mitään"sanoin ja vein Danielin takaisin laivaan.Olin vielä pinnalla."toivottavasti tämä on viimeinen kerta kun näet minut..ihan turvaasi ajatellen"sanoin Danielille ja menin veden alle.Harppyynoita.Osui mun pyrstöön...eipä haittaa.Vertani tuli veden pintaan.
Uin mahdollisimman syvälle.

Vilkutin. Sukelsin kiviröykkiötä päin. Pujahdin sisään pikkuruisesta aukosta. Pitkä, ahdas tunneli vei alaspäin. Uin sitä pitkin. Nousin pintaan vedenalaisessa luolassa.

Calypso ei ehtinyt auttaa minua.Lähdin uimaan syvälle veteen.Ah,miten meri onkaan niin ihana

Hyppäsin kiviselle reunalle. Heiluttelin pyrstölläni vettä ja nostin sen kokonaan ylös. Huokasin. Hyppäsin takaisin veteen. Uin takaisin mereen. Yhtäkkiä kuului TSUP ja harpuuna lävisti pyrstöni, eikä vain evästä, vaan sen juuresta! Huusin:
"AAAAAAAAAHH!!!" Tuska oli valtava.

Kuulin huudon.Aloin uimaan.Kuulin pienia aaltoja.Pyrstön tekemiä.Seurasin niitä."OFELIA!"huudahdin ja uin tämän luokse.Yritin irroittaa harppuunaa.Kutsuin pari kalaa avukseni.yksi kala hellitti kipua toinen auttoi minua harppuunan kanssa.Siinä kesti..aika kauan kunnes hai tuli auttamaan.harppuuna lähti heti kun hai otti sen.Ofelia karjaisi.Otin paksun merilevän ja kiedoin sen Ofelian pyrstön juuren ympärille.

Huohotin. Kipu oli niin kamala! Änkytin:
"K-kiitos..." Vedin nopeasti henkeä. Uiminen sattui. Nousin kivuliaasti pintaan ja huusin:
"Calypso!"

"Ofelia,tule äkkiä alas.Merimiehet ovat nähneet meitä liikaa ja luulevat että syömme heidät ja ampuvat meitä harppyynoilla."sanoin ja vetäisin Ofelian pinnan alle kun harppyyna meni ohi.

Sähähdin mermiehille, kun minunkin läheltäni suhahti harppuuna. Vannoin mielessäni kostoa noille miehille, kun sukelsin pohjaan.

"Mennään syvemmälle tummaan veteen jos haluamme vielä pitää pyrstömme"sanoin ja lähdimme syvälle mustaan veteen.Siellä oli petokaloja.Pieniä sellaisia.Ne eivät kuitenkaan tulleet kimppuumme...onneksi.

Elisa
Kiinnitin harppuunan joka oli pyrstössäni niin pohjaan etten voisi uida kenenkään kimppuun.Kirkaisin.Sattuu karseasti.Kipu on lähes sietämätön.

"Minä niin kostan tämän niille merimiehille joskus.." jupisin. Katseliin kaloja, aika hauskan näköisiä.

"Kosto ei auta yhtään.He tekevät vahinkoa enemmän jos kostat"sanoin.Kala kutitti meitä.Nauroimme kunnes kalat lopettivat.

"Kosto auttaa. Ja miten he aiheuttavat lisaa vahinkoa, jos heistä ei ole luitakaan jäljellä?" sanoin ja tuhahdin. Halusin kostaa, halusin nähdä merimiesten kauhistuneet kasvot, kun vetäisin heidät veteen.

"Se ei auta.Sen enemmän meitä aletaan jahdata"sanoin.

"Ihan sama minulle. En voi olla kostamatta. Minua kai voi pitää pakkomielteisenä, mutta sama minulle. En ole tyyppiä, joka antaa tälläisten asioiden vain olla," sanoin.

Huokaisin."Mä en aijo kyllä kostaa"

Pysyin hiljaa. Korvani juuresta vilahti harpuuna. Korvaani tuli pisara verta. Suolavesi ei tehnyt hyvää sille, mutta kun painoin sitä hellästi, verenvuoto lakkasi.

"Mä meen sanomaan että he voisivat lopettaa.Kohta tänne tulee kalaverkkoja ja ne eivät taida olla kenenkään suosikkeja"sanoin uiden merimiesten luokse.

Istuin kivellä ja heiluttelin hiekkaa pyrstölläni. Maria poukkoili ympäriinsä ja lähestyi pintaa. Vetäisin häntä pyrstöstä ja sihahdin:
"Pysy poissa pinnasta! Jos et ole sattunut huomaamaan, meitä ammutaan harppuunoilla!" Maria nolostui ja minä muljaisin häntä. Yhtäkkiä harppuuna sihahti Marian pyrstön vierestä. Maria säikähti ja minä vedin hänet luolaan.

Menin pintaan."Voitteko ystävällisestii lopettaa harppuunojen ampumisen?"kysyin ja merimiehet purskahtivat nauruun.Katsoin heitä pääkallellaan."olen tosissani"sanoin räiskäyttäen vettä heidän päälleen.He laskivat kalaverkot."voi ei"sanoin ja menin veden alle ottamaan kalaverkosta kiinni ettei se pääsisi muiden kimppuun.Jäin jumiin.Otin simpukan vyöstäri ja yritin katkaista narut.Liian myöhään.Olin jo pinnalla merimiesten saaliina.

Näin Renesmeen vaarassa. Nappasin pohjasta teräväreunaisen kiven, hypähdin pintaan ja nappasin verkosta kiinni. Roikkuen yhdellä kädellä hakkasin kivellä verkkoa poikki.

Malya

Huomasin Renesmeen ja Ofelian. Nousin pintaan. Huomasin Ofelian hakkaavan verkkoa poikki. Pyöräytin silmiäni, nappasin pohjasta vanhan mutta kestävän puukon ja repäisin verkon rikki.

Pääsin veteen."Kiitos molemmille"sanoin helpottuneena.Merimiehet ärsyyntyivät.Uimme kauemmas.

Hymyilin Renesmeelle. Katsahdin merimiehien aluksen suuntaan. He taisivat olla melko ärsyyntyneitä! Sanoin:
"Seuratkaa!" ja uin kivikkoon päin. Viitoin muita seuraamaan ja pujottauduin tunneliin.

Malya

Vetäisin Marian mukaani ja uiskentelin Ofelian perään. Sujahdin tunneliin. Jouduin päästämään Marian kädestä irti, mutta Maria nappasi minua pyrstöstä, joten mukana hän oli kumminkin.

Seurasin Ofeliaa.Sujahdin tunneliin muiden perässä.Tein ensin pari aaltoa pyrstöni evällä merimiesten alukseen.Ne saivat vettä silmiinsä joten eivät ampuisi harpuunoita vähään aikaan..toivottavasti.Seurasin muita.

Johdatin joukon sisään vedenalaiseen, piilotettuun laguuniin. Reitti on niin vaikea, että vain merenneidot pääsevät sinne. Hyppäsin kiviselle reunukselle ja odottelin muut.

Malya

Hypähdin toiselle puolelle laguunin suuta. Marian vedin viereeni. Istahdimme reunalle. Katselin ympärilleni. Luolan seinät välkehtivät heijastuksia vedestä, kun kaukana ylhäällämme paistoi pienestä reiästä aurinko. Se oli kaunis paikka.

kaunis paikka."vau.kaunis paikka".sanoin kun tulin laguunin.Istahdin kivelle.Katsoin reikään josta tuli aurinkoa.