Vilkaisin nopeasti ympärilleni. Suhteellisen hiljaista joten kukaan ei varmaan huomaisi mitään. "Okei," sanoin päättäväisesti ja vedin syvään henkeä ja astelin sitten pankkiin. Pankki virkailijat ja asiakkkaat katsoivat kun kopistelin kuuluvasti sisään. Tästä se lähtee, ajattelin. Otin muovimukiin vettä automaatista ja olin juovinani sen ennen kuin heitin koko roskan roskikseen. Kävelin sitten ulos päivän valoon - h*tto! - ja asetuin istumaan varjoisalle paikalle. Ihmiset jäivät seisomaan lähelleni. Jotkut istuivat vierelleni tai vastapäiselle penkille. Katsoin Katherineen merkitsevästi nopeasti ja käänsin sitten pääni pois.

Kävelin pankkiin. Virkailija istui paikallaan. Sanoin hänelle, mitä hänen piti tehdä ja hän kieltäytyi, kuten arvata saattoi. Kohdistin katseeni häneen ja tämä kiljaisi tuskasta. Vaadin tätä tekemään niinkuin halusin ja tällä kertaa hän totteli mukisematta. Kun rahat olivat oikealla tilillä. Kidutin virkailijaa huvikseni vielä hetken ja sitten huitaisin kädelläni tämän niskan poikki. Tämä valahti elottomana lattialle.
//En ole oikein tietoinen siitä miten pankit toimii, joten ympäri pyöreä ropetus..//

Vasta nyt pääsin ulos luolasta. Aluksi silmäni eivät olleet kestäneet valoa. Hipsin varovaisesti nurmikolle ja katselin ympärilleni. Ketään ei näkynyt.
-Taisi kestää aika kauan, totean hiljaa itsekseni.

//Täytyy kerrata tapahtumia.

// En tiedä minnäkään joten tuo kelpaa mainiosti, LOVE //

Kuulin kiljaisun ja hetken päästä toisen. Ulkona olevat ihmiset eivät kuulleet mitään. Minun oli pakko ihmetellä oliko pankissa äänieristykset.
Kun olin varma, ettei virkailija ollut enää elossa vein ihmiset takaisin sisään ja menin sitten tapaamaan Kathia maassa makaavan virkailijan viereen ja potkaisin ruumin piiloon tiskin taakse. "Käydään tiputtamassa tuo mereen," sanon.

"Jep," sanoin. Suunitelmamme oli onnistunut. Mahtavaa, vaikka se nyt kai oli odotettavissakin, kun vampyyreja olimme. Pankkiryöstö on pikku juttu.

//Lyhyt. Enkä nyt ropeta kovin usein koska katon Terra Novaa//

Katsoin kun tytöt ryöstivät pankkia.heillä sentään on suunnitelmia.

-Muut ovat varmaan lähteneet kaupunkiin.. Pitää kai mennä perässä, puhun hiljaa itsekseni. Hyppelen kevyesti kiveltä toisella ja juoksentelen nopeasti puiden lomitse. Pian saavun metsän reunaan. Pankki näkyy vähän matkan päässä ja kuulen sieltä kiljuntaa. Jotain on täytynyt tapahtua. Musta, hieman repeytynyt, lyhyt helmainen mekkoni hulmuaa kevyessä tuulessa, kuten tummat hiuksenikin. Seison vielä vähän puiden suojissa. En uskalla tulla pois. Jalkapohjia särkee hieman, kun juoksin kivikkoisessa metsässä paljain jaloin.

Huokaisin.Ei kavereita,ei suunnitelmia,ei verenhimonhallintaa..mä sekoan pian.
Kuulin kiljuntaa.Sain kylmät väreet.Kävelin metsään,haluan muualle täältä.Huomasin tytön puiden suojissa."hei"sanoin tytölle(Lilian)

Kohdistan katseeni Fionaan. En huomannut häntä, joten säikähdän ja hypähdän puun toiselle puolelle, isken jalkani terävään kiveen ja kaadun suoraan selälleni kivikkoiselle nurmelle. Kiljaisin kompastuessani ja katsoin nyt hieman hämmentyneenä kaupungin suuntaan. Kuinkakohan moni kuuli kiljaisuni? Makaan vieläkin maassa. Käännän varovaisesti katseeni takaisin toiseen tyttöön ja punastun. Miksi minun pitää olla niin säikky?!

- Se vampyyrin on pakko olla vahmvempi. Eihän me muuten oltaisi oltu siellä saastaisessa luolassa! Sillä on enemmän voimia kuin meillä. Ja vuosien aikana hän on voinut kerätä vampyyri armeijan, sanoin. Menin Fifin luo. Fifi. Kyynelet valuivat kun silitin tätä ihanaa dobermmannia.
Se makkara, Fifi totesi. Ai juu. Nauroin. Halasin Fifiä.
Onko sinulle eläinystäviä? kysyin. Fifi lähetti myöntyvän vastauksen.
Paljon. Se selvensi.
Hienoa, voimme tarvita vielä apua.

Daniel

Juoksin metsästä. Näin Amelién istuvan penkillä. Istuin hänen viereen.
- Hei Amelié. Arvaa mitä. Sä et todellakkaan usko tätä, mutta tää on totta. Mä näin vampyyrejä. Ilkeitä, kostonhimoisia, mukavia ja nälkäisiä vampyyrejä, sanoin heti kun olin istahtanut hänen vierelleen.

Hämmästyin.
"Hei, niin mäkin!", sanon. Tärisen vieläkin pelosta.
"He aikovat jotain pahaa", sanon hiljaa ja katson Danieliin.

//Doodlis, voitko käydä siinä sun suljetussa RoPessas hyväksymäs mun hahmon?//

"sattuiko sinuun pahasti?"kysyin ja menin seisomaan Lilianin viereen.Hänen jalkansa vuoti verta.Repäisin uudesta paidastani palasen ja kiedoin sen tytön vuotavan jalan ympärille.Hymyilin tytölle pienesti.Toivottavasti tämä estää Liliannin jalan vuotoa.

Selkää särkee vielä kaatuminen ja kivet painavat alla. Kyynel valuu poskelleni. Käännän kasvoni metsään päin, koska en halua kenenkään huomaavan, että tunnen kipua ja minuun sattuu. Mustat hiukseni hulmuavat tuulessa. -Kiitos, kiitän hiljaa ja nyyhkäisen, mutta koitan saada kuulostamaan sen.. Joltain?

"No niin kai se on," myönsin Olivialle. "Jollain keinolla meidän on jossain vaiheessa tuhottava heidät. Kosto on suloinen," sanoin ja kuvittelin jo sen meidät lukinneen vampyyrin tappamista. "En malta odottaa sitä päivää," sanoin.

Huomasin kivettömän pienen paikan.se näytti mukavalta.Ruoho näytti olevan parempaa siellä...outoa.otin Lilianea hellästi kädestä ja hän nousi ja vein puun alle jossa oli se kivetön paikka.Hän näytti nyt iloisemmalta.Kukapa ei jos on maannut kivissä.

- Mutta se voi olla osittain ongelma. Vain kiduttamalla ei kuole, vain kuolee sisimmästään. Me halutaan kostosta hyvä, joten tarvitsisi tulta ja aurinkoa. Kunnon kidutuskuolema on parasta mitä tiedän.

Daniel

- Tiedän. Ne aikoi tappaa minut, sanoin hieman täristen. - Tai siis yksi paha vampyyri, oliko sen nimi Katherine, vai oliko se Samantha? Ja yksi vampyyri puolusti minua.

Amelié
Nielaisin. Voi Daniel-parkaa.
"Mitä, jos ne yrittävät tappaa minutkin sinun lisäksesi? Jos ne ovat niin nälkäisiä", kysyin hiljaisena. Toivoin, etteivät vampyyrit tulisi tänne.

Oliver
Olin hiljaa. Minua ei enää kiinnostanut veri. Huokaisin ja katselin taivasta.

Istui puun alle, mutta en halunnut katsoa Fionaa. Olen arka vieraita kohtaan. Tiedetään. Mustat hiukseni tulivat silmilleni. Katsoin puistoon, jossa kaksi nuorta istui vierekkäin. (Amelié ja Daniel)

"Samaa mieltä, mutta en aio säästää itseäni siltä ilolta, kun kidutan häntä jja.." ihana ajatus. Rakastin kiduttamista, saati sitten vangitsijamme kidutusta.

/lyhyt..//

- Hei Oliver. Miksi olet noin allapäin? kysyin. - OK, ymmärrän jos tämä on sinusta ilkeää mutta me halutaan kostaa.
Fifi haukahti ja tuli heti nuolemaan Oliverin kasvoja. Nauroin.

Daniel

- Tuskin. Ne ensin kostaa vangitisjansa sukulaiselle, yritin rauhoitella Ameliétä.

Minua jännitti.Oikeasti,ensimmäinen vampyyri joka puhui minulle.
Taih no olen erittäin ujo,mutta nyt yritän olla rohkeampi..Lilian tarvitsi apua silloinhan on pakko puhua.
Ihmettelin mitä Lilian katsoi ja huomasin mitä.kaksi nuorta puistossa istumassa vierekkäin.

Amelié

"Niin... Mutta entä sinä? Sinä olet pulassa", sanoin. Huomasin Fionan ja Lilianin tuijottavan meitä.

Oliver

Hymähdin. Sitten naurahdin vähän kun Fifi tuli nuolemaan.
"Hei älä, toi kutittaa", naurahdin.

"Ikäväksemme meidän on todettava, että siihen voi mennä toiset pari tuhatta vuotta," sanoin tytöille. "Se idiootti ei tullut ajatelleeksi, että jos hän lukitsee meidät kaikki samaan paikkaan niin mehän liittoudumme yhdessä häntä vastaan!" huudahdan. "Se tyyppi on oikeasti aika idiootti kun ei tuota älynnyt," sanoin.
Mietin hetken mikä olisi ensinmäinen järkevä siirtomme. "Se vampyyri huomaa kohta, että olemme karanneet. Ja syöneet osan henkilökuntaa. Olisi järkevintä kerätä puolellemme kaikki jotka voimme," mietin. "Kaikki ovat varmaan mukana," sanon.
"Käydäänkö keräämässä väkeä?" kysyin.

- No niin. Mietin sitä sitten kun ne yrittävät tappaa minut. Ja toivottavasti se yksi vampyyri puolustaa minua, totesin.

Olivia

- Fifi. Lopeta, sanoin. Koira lopetti. Sitten se alkoi nuolla minun kasvoja.
- Hei ei oo reiluu, sanoin nauraen.
- Eläimet voi auttaa, sanoin kaikille samalla kun nauroin.

Amelié
Hymähdin.
"Mikähän tuolla on hätänä?" kysyn ja katsoin Fionaan ja Lilianiin päin.
"Mennäänkö katsomaan?" kysyin.

Oliver
Hymyilin.
"Koirasi on ihana...", sanoin.
"kuten myös sinäkin", ajattelin loput mielessäni.