Puiden oksat viileässä kesäyössä
Keinuvat hitaan valssin tahtiin.
Lämmin tuuli yltyvä pian myrskyksi.
Riippuvat koivunlehdet laskeutuvat hellästi olalleni
Kuin lohduttava käsi.
Katson apeana auringonlaskua, sillä tiedän, ettei se käsi ole sinun.
Keskellä peltoa
Keskellä vastaniitettyä heinää.
Minä istun rakkautemme syntypaikalla
Vanhan koivun luona
Yksin.
Hyttynen pistää minua, annan sen imeä
Itsensä täyteen verta.
Se sattuu vain hetken, mutta lähtösi viiltää sydäntäni jokaisella hengenvedolla.
Taivaalle syttyy tähtiä, olet jossain siellä.
Katso minua, pientä riutunutta lasta
Jonka jätit yksin.
Rakkautemme lyhyt taipale, silti niin kaunis
Jää ikuisesti muistoihini.
Sydämeeni, sieluuni.
Ah, miten minä nyt rakastan sinua?
Miten minä nyt pitelen sinua...?
Ilman sinua
Jokainen hetki tuntuu siltä kuin surmaisi satakielen.
Rakkauteen tarvitaan kaksi.
Yksin minusta ei ole mihinkään.
Tiedän ettet voi tulla takaisin
Tähdet pitävät sinusta kiinni.
Joten minä tulen sinne,
Missä ikinä oletkaan,
Löydän sinut vielä.
! Ihan ihan ihan ihana! 