Tinnuli97:

-Kisse-:

Jatkoo, Rosaaa! Toi on tosi hyvä. Osaat kirjoitta, ainakkin minusta

Susta ei voi ainakaan sanoa samaa

Tuo oli lievästi sanottuna ilkeätä. Mieti ennenkuin kirjoitat.

Tinnuli97:

Susta ei voi ainakaan sanoa samaa

Mistä voit tietää miten kirjoitan tarinoita, vaikka tuossa sanoinkin että en omasta mielestäni osaa???

Tuossa tarina jonka kirjoitin jotenkin noin koulussa:

Oli syyskuinen päivä ja ajattelin mennä viemään kukkia äitini haudalle. Hän oli kuollut noin puoli vuotta sitten auto onnettomuudessa. Surin sitä kovasti enkä oikein ollut vieläkään päässyt yli. En käynyt haudalla kovinkaan usein kun isäni oli kotona, sillä hän oikeastaan oli vihannut äitiäni ja ei suvainnut sitä että minä kävisin äitini haudalla. nyt kun isä oli työmatkallaan, pääsin käymään huoletta hautausmaalla.
Koirani, musta belgianpaimenkoira groenendael vinkui mukaan, mutta halusin olla nyyt yksin. Kävelin hitaasti sateen tippuessa kohti hautausmaata. Kadulla ei näkynyt mitään liikettä.
Ilta pimenikin nopeammin kuin luulin, ja pian en oikein nähnyt enää eteeni. Jatkoin silti matkaa. Äitini hauta oli aika lähellä metsän vieressä ja sysi musta kuusimetsä pelotti minua hiukan. Asettelin kukat multaan ja seisoin haudan vieressä muistellen minun ja äitini yhteisiä hetkiä.
Sitten kuulin metsästä suhahduksen. Säpsähdin ja aloin jo tehdä lähtöä. Yht´äkkiä en pystynyt enää liikkumaan. Hautausmaa muuttui ympärilläni, ja oli pian kuin jostain kauhuleffasta napattu. Sitten näin sen...

Jatkoa saa jos joku haluaa

joo toi on hyvä jatkoo!

Astuimme sisään leffateatterin ovesta.
”Mä oon varannu meille liput”, Micky sanoi.
”Mennään hakee ne!” hihkaisin.
”Joo. Ostetaan samal jotai herkkuja. Mä voin maksaa ne herkut!” Micky lisäsi.
”Mä voin kyl ihan tosi maksaa ne herkut”, sanoin.
”No maksetaan kummatki puolet niistä”, Micky ehdotti. Micky ilmoitti varausnumeron ja myyjä sanoi:
”Tässä kaksi lippua Kuumetta ja kipinää leffaan, popparit, karkkipussi ja limut! Pitäkää hauskaa!” myyjä ojensi meille leffaeväämme ja me menimme odotushuoneeseen.
”Jes! Mä oon ihan sikana halunnu nähdä ton leffan!” kehuin Mickyä hänen leffavalinnastaan. Yhtäkkiä odotus huoneeseen juoksi Melissa ja yksi hänen kaverinsa Amanda. Minä tunsin Melissan aika hyvin sillä hän on ollut minulla kylässä pari kertaa ja minä hänellä myös.
”Moi!” huudahdin hänelle.
”Ai moi Nicole! Mitkä paikat teillä on?” Nicole kysyi.
”Kuuskytkuus ja Kuuskytseittemän”, Micky kertoi.
”Kiva! Meil on paikat kuuskytkahdeksan ja kuuskytyheksän”, Amanda hihkui. Pian odotushuoneeseen saapui kavereidensa kanssa tyttö jonka kanssa minulla oli ollut ensimmäisenä päivänä ollut hieman sanaharkkaa. Tyttö katsoi kauhistuneena minua ja Mickyä. Hän käveli luokseni, hymyili Mickylle, sitten hän kääntyi minua kohti ja kuiskasi korvaani:
”Sä et vie Mickyä multa! Se on mun jätkä!”.
”Sori! Valita Mickylle se pyysi mua ulos”, vastasin neiti ”nirppanokalle”. Pian teatterin ovi aukesi ja ihmisiä meni jonoon leffateatterin ovelle. Kun pääsimme paikoillemme, huomasin kauhukseni, että neiti ”nirppanokka” istui takanani. Sitten valot sammuivat ja mainokset alkoivat. Juttelin vähänväliä Melissan, Amandan ja Mickyn kanssa, mutta sitten leffa alkoi. Leffa oli loistava. Yhdessä kohtaa Micky tarttui minua kädestä ja hymyili minulle. Samaan aikaan hän sanoi minulle:
”Mä oikeesti tykkään susta!”.
”Niin mäkin susta”, vastasin, sitten hän tarttui minuun ja suuteli minua.

LOPPU!

Toi oli siis viimenen osa!!! Ens kerral uus tarina

Mut älkää sitten sanoko "jatkoo", vaam siks että haluatte olla kivoja tai jotain. Sanokaa vaan jos ette tykänneet

Pahoittelen, että on kestänyt vähän aikaa tässä jatkossa, mutta tässä tämä kuitenkin on.

***
Kukaan ei liikahtanutkaan huoneessa. Vähitellen Sami, Oliver ja Anniina käänsivät katseensa huoneen keskustaan. He eivät olleet uskoa silmiään. Siiri seisoi siinä omaan rentoon tyyliinsä ja hymyili. Oliver nousi hitaasti ylös ja asteli Siirin luokse.
“Miksi sinun oli pakko?” hän kuiskasi hiljaa.
“Koska oli minun aikani. Minä voin olla täällä vain hetken. Olen tavallaan elävä, mutta kuitenkin kuollut. Me voimme puhua toisillemme ja koskettaa toisiamme. Mutta minun on pyydettävä yhtä asiaa; älkää kertoko kellekään.” Siiri sanoi hennolla ja haavoittuvaisella äänellä ja laski kätensä Oliverin olkapäälle. Ensiksi Oliver hätkähti Siirin kosketusta, mutta lopulta, aivan hitaasti halasi tätä. Ensiksi vain hennosti, mutta hänen otteensa koventui koko ajan, kunnes lopulta hän rutisti Siiriä kyyneleet silmissään. Anniina ja Sami nousivat hitaasti ylös ja kävelivät hekin Siirin luokse. Siiri irrotti Oliverin itsestään, ja hänen kauniilla kasvoillaan valuvat kyyneleet loistivat kuin tähdet pimeällä. Anniina ja Sami halasivat Siiriä varovasti, ihan kuin he pelkäisivät tämän menevän rikki.

Vähän ajan kuluttua, kun Anniina oli lukinnut huoneensa oven, he istuivat tummalla puulattialla piirissä. Siiri nojasi Oliverin olkapäähän, Anniina makasi pää Samin sylissä. Huoneessa vallitsi hiljaisuus, kun kaikki katselivat toisiaan, eteenkin Siiriä.
“Tämä ei ole lopullista, kuten varmaan tiedätte. Minun on mentävä takaisin.” Siiri huokaisi hiljaa, mutta tiesi muiden kuulevan.
“Miksi juuri sinä? Miksei joku muu? Miksei…?” Anniina sopersi surullisena ja katsoi suoraan Siiriin.
“Ei sille ole mitään selitystä. Se vain nyt olin minä.” Siiri sanoi, nousi ylös ja käveli ikkunan luokse. Hän katseli vähän aikaa ulos kunnes kääntyi ympäri ja palasi muiden luokse. Kaikki olivat juuri samoilla paikoilla ja katselivat jokainen Siiriä.

“Minun on nyt mentävä.” Siiri sanoi. Salaman nopeasti Anniina, Oliver ja Sami ryntäsivät Siirin luokse, ja halasivat tätä. Siirikin halasi heitä.
“Minulla on kaikki hyvin. Ja minä odotan teitä. Vaikka ikuisesti. Mutta minä haluan teidän elävän elämäänne onnellisena. Välittämättä kuolemastani. Oliver, sinun on luovuttava minusta ja löydettävä elämäsi rakkaus, jostain muualta.” hän sanoi värisevällä äänellä.
“En ikinä!” Oliver huudahti vihaisena ja surullisena. Hän katsoi Siiriin ja huomasi tämän hymyilevän pientä, surullista ja jotenkin kaukaista hymyä.
“Huolehtikaa Tomista. Se on minulle tärkeintä. Lupaattehan varmistaa, että hänellä on kaikki hyvin, lupaattehan?” Siiri kysyi entistäkin kaukaisemmalla äänellä.
“Me lupaamme. Me soitamme Tomille joka viikko ja kysymme hänen vointiaan.” Sami lupasi.
“Hyvä. Vielä viimeinen halaus.” Siiri huokaisi ja halasi kaikkia vuoron perään. Oliver oli vuorossa viimeisenä ja he suutelivat viimeisen kerran.
“Minä rakastan sinua.” Oliver kuiskasi.
“Minäkin sinua.” Siiri sanoi ja irrotti otteensa Oliverista.

“Minä menen nyt. Muistakaa, että olen koko ajan kanssanne. Sanokaa se Tomillekin. Muistakaa, että minä en hylkää teitä koskaan.” Siiri kuiskasi ja huoneeseen syntyi valoa hohtava aukko. Se oli kaunis, mutta sen hohtava valo ei häikäissyt Anniinaa, Oliveria tai Samia.
“Päästäkää irti.” Siiri kuiskasi vielä ennen kuin astui valoon ja katosi. Hänen sanansa jäivät kaikumaan tuohon hiljaiseen ja pieneen huoneeseen, jossa kukaan ei liikahtanutkaan.

“Nyt hän on siis lopullisesti mennyt.” Sami huokaisi ja istuutui.
“Ei. Ei hän ole. Hän on aina meidän kanssamme. Hän on meidän sydämissämme ja hän ei katoa koskaan. Me emme unohda häntä koskaan. ” Anniina sanoi topakasti.
“Meidän on silti päästettävä irti. Annettava hänen levätä rauhassa. Mennään.” Oliver huokaisi ja asteli ovelle.
“Minne?” Sami kysyi kummissaan.
“Auttamaan Tomia. Mennään katsomaan häntä sairaalaan.” Oliver sanoi ja avasi huokaisten oven.
“Se oli hänen viimeinen toiveensa.”
Anniina ja Sami kävelivät ulos Oliverin perässä. Ennen kuin Anniina sulki huoneensa oven, hän kääntyi ympäri ja kuiskasi: “Hyvästi. Me emme ikinä unohda sinua. Muista odottaa meitä, vaikka ikuisesti.”
Anniina sulki oven. Mutta huoneeseen pilkahti vielä pikkuinen valo, ja se kuiskasi: “Minä odotan.” Mutta sairaalaan matkalla olevat Anniina, Sami ja Oliver eivät sitä kuulleet. Ja niin se pienenpieni valo katosi äänettömästi jonnekin tuonne kauas, kauas sinne, missä kaikilla on hyvä olla.

***
Ja nyt tää on siis loppu.

Rosaa, sun tarinasi oli hyvä. Harmi että se loppu.

Doubhaminkylä

Olin matkalla kouluun, huomasin matkalla pienen kissan. Kissa näytti kodittomalta ja yksinäiseltä. Sen takia sanoin:
– Tule minun kotiin, mutta koulu on alkamassa, en voi ottaa sinua mukaan kouluun.
Varmistin vielä onko kissalla pantaa.
- Eipä näy. Huokaisin.
Mietin suunnitelmaa kunnes hoksasin että vien kai kissan kotiin ennen kuin koulu alkaa, olihan minulla vielä aikaa neljäkymmentäviisi minuuttia.
- Toivottavasti vanhempani hyväksyvät sinut. Sanoin kissalle.
- Ja sinun nimeksi tulee Karolus. Jatkoin puhumistani.
Kun vihdoin olin kotona vein Karoluksen varastoon siellä oli:
Pienisohva, hiirilelu (jonka olin tehnyt itse) ja vettä. Laskin Karoluksen sohvalle tutkailemaan. Menin nopeasti keittiöön hakemaan jotain ruokaa Karolukselle, pöydällä oli Maija-tädin kissanruokaa (hänellä itselläkin on kaksi kissaa) päätin ottaa kissanruuan Karolukselle. Juoksin nyt yläkertaan varastoon viemään Karolukselle ruokaa. Huomasin varastossa kellon ja huusin:
- Olen jo myöhässä!
Tiputin samassa kissanruokapakkauksen ja alakertaan. Karolus säikähti huutoani ja kuului vain ”pam” kun lähdin ulos kouluun päin. Matkalla kouluun oli hyvin liukasta ja kaaduin, vieressäni oli minun luokkalaisia poikia jotka sanoivat:
- Kaatuilija tyttö! Kaatuilija tyttö!
- Mää kerron opelle!! Huusin takaisin.
Ja samassa keksin yhden härnäämis jutun. Nimittäin meidän luokassa on poika sukunimeltään Pesonen ja on olemassa Viiru ja Pesonen tv-ohjelma samassa kysyin häneltä kiusaksi:
- Missäs sinun Viiru?
- No älä ny unta näe! Poika huusi.
Poika katsoi minua hetken ja hyppäsi pyöränselkään ja ajoi nopeasti pois muitten poikien luo. Minua jännitti joulujuhla, koska minä ja bändini esiinnytään siinä ja kaiken kukkulaksi laulu on englanninkielinen, sitten minä laulan bändissämme. Kappale on tällainen oma keksimäni kappale, joka kuulostaa tältä:

Party rock tomorrow
You say that a wrongly like that.
I hate that party decorations!
I’m the looser you are the queen.

Why, why, why, why?

Party rock tomorrow
You say that a wrongly like that.
Why I don’t are the queen?
I don’t see you’re tiara.
You don’t cal me!

I have everything what I want!

You’re say that! You’re say that!
I have everything what I want!
You can’t make everything!
You don’t are the queen!
Pecos I’m the queen!

Party rock tomorrow
You say that a wrongly like that.
Why I’m the queen?
I see my tiara in my head!
You don’t cal me!

I have everything what I want!
I want are nice and good friend!
I have everything what I want!
And I’m the queen!

Minä olin jäänyt laulamaan tuota laulua koulu matkalla. Katsoin rannekellooni ja se oli viisitoista minuuttia yli yhdeksän. Onneksi olin jo koulun pihalla. Minä mietin miten Karolus pärjää yksin kotona. Enkä edes kerinnyt panna hänelle ruokaa. Astuin luokkaan ja sanoin kaikille:
- Anteeksi että olen myöhässä, olen myöhässä siksi, koska en kävellyt nopeasti.
- Vai niin, no ei se nyt maailmaa kaada yksi myöhästyminen. Opettajani sanoi.
- Ja pojat sanoivat matkalla minua kaatuilija tytöksi! Sanoin
- Jaahas, eikö tämä ole kuudes kerta. Vai mitä sanovat pojat? Nimeä sanomatta. Teidän pitäisi olla vähän ehkä kypsempiä. Opettaja ”saarnasi”
Kuulin pian kaunista laulua luokan vierestä.
- Ope! Minä menen vessaan. Valehtelin.
Huomasin kuka lauloi tätä laulua joka kuulosti tältä:

You think my dream.
Is it world best!
My dream comes true!
And my life change.

Yeah, wow!
Yeah, wow!
My dream comes true!

And I find my best friend my dream!!
Dream, yea! Dream, yea!
Yea, yea! My dreams come true!

Laulu kuulosti upeimmalta ikinä! Kurkistin vielä varmistaakseni että henkilö oli sama mitä meinasin.
- Se on hän! Sanoin vahingossa.
Juoksin luokkaan ettei hän näkisi minua.
- Se on Jessy! Huusin.
Jessy on Englannista, kotoisin mutta hän asuu Suomessa, koska hänen vanhempansa kuolivat niin Jessy meni mumminsa luo asumaan, Jessyn mummi asuu Suomessa.
- Mennäänkö tänään kirjastoon? Kuului ääni takanani.
- Öö… en voi, koska minulla on muuta tekemistä.
- Mitä muka? Yleensä sinulla ei ole mitään tekemistä. Vastasi Krystal.
- No, muistatko sen esseen joka pitää tehdä huomiseksi? En ole vielä tehnyt sitä. No pitää mennä ranskan tunnille. Heippa! Sanoin kiireisenä Krystalille. ”Tiir” koulun kello soi ja alkoi joulukirkko.
- Kivaa kun joulukirkko alkaa! Krystal sanoi.
- Hei Jessy! Mene sinä pois tästä! Krystal diivaili.
- Kröhöm! Eikös opettaja ole puhunut tästä! Sanoin.
- No on siis. Mutta ei se maailmaa kasassa pidä. Krystal sanoi.
- Tarkoitan siis kaada! Niin, että sillä viisiin! Krystal korjasi.
- Älä ole pissimäinen, olen ennemmin Jessyn pari joulukirkossa. Sanoin
- No! Lähde sitten! En minä sinua kaipaa! Hyvästi! Krystal huusi.
Olimme lähdössä joulukirkkoon kunnes valehtelin opettajalle Virpille:
- Auts! Jalkaani sattuu! Voinko mennä kotiini? Tätä tapahtui jo aamulla ja äitini käski sanomaan jos siihen sattuu lisää.
- No, kai sitten voit mennä kotiisi. Muista että essee tarkistetaan huomenna! Joten sen on oltava valmis! Virpi sanoi.
- Juu, muistan minä! Vastasin Virpille.
Ryntäsin kotiin Karoluksen vuoksi. Kodissa minua odotti äitini ja sanoi:
- Voi tulitkin kotiin aikaisemmin.
- Joo, niin tein, koska jalkaani sattuu. Valehtelin äidilleni
Menin nopeasti varastoon ja nostin Karoluksen syliini. Kävelin portaita alas ja eteeni tuli äiti. Hänelle minä sanoin:
- Minä löysin tällaisen kisun kadulta. Eikä sillä ole kaulapantaa voinko minä pitää sen, kissan nimi olisi Karolus. Karolus on uros kissa. Käykö?
- Hmm…huolehtisitko siitä hyvin? No saat. Kuhan keitätä kahvin kahdeksan vettä ja kuusi poroja. Äitini sanoi.
- Ok. Vastasin.
- Voi Karolus kissa! Oi sinua söpöläistä! Sanoin minä innostuneena.
Pian menin keittämään kahvia,

Jatkuu…

Arvosteluja ^^ :]

- Kuusi poroja, kahdeksan vettä. Toistelin itselleni.
Äitini oli saanut tekstiviestin jossa lukee näin:

Moro! Heips, niin voisiko Heidi tulla meille kylään, vaikka viikoksi. Hän voisi taas hoidella Esméä ja Steffiä. Eli niitä Suomenhevosia. Siis maatilallamme, koska emme ole nyt kotona.

Terkuin: Frida serkku 14v.

Ps: Maatilallamme on myös äippä ;]

- Heidi! Frida serkkusi on lähettänyt viestin. Sinä menet heidän maatilalle viikoksi, voit ottaa kattisi mukaan. Äitini kailotti.
- Okei, milloin lähden? Kysäisin.
- Vaikka nyt, mutta pakkaa ensin. Annan sinulle rahaa 30€ mukaan. Äitini vastasi.
- Juu. Menenkin tästä pakkaamaan. Sanoin.
Menin hakemaan Karolusta huoneestani. Nostin hänet syliini ja mietin onkohan äidilläni kantokoppaa kissalle.
- Hei, muuten. Kun sinulla on nyt se kisu mukanasi, niin tule hakemaan kantokoppa. Äitini huusi.
- Kiva. Vastasin.
- Ja vietkö sinä minut? Kysyin.
- En! Sinä menet isäsi kyydillä, koska hänen työpaikkansa on siinä lähellä. Äitini sanoi.
- Okei. Vastasin.
Pakkasin matkalaukkuuni:
Vaatteita, hiirilelun Karolukselle, vesi ja ruokakupin Karolukselle, halinalleni ja lompakon, missä on äitini antamat rahat. Olin innoissani. Isäni ei harmi ollut vielä kotona, mutta kuului oven narskunta.
- Heidi! Isäni huusi.
- Mitäs sinä kotona teet? Yleensä olet kavereillasi puuhaamassa. Ja kuulemma olet löytänyt kissan. Isäni sanoi.
- No, olen kotona, koska odotin sinua viemään minut Frida serkulleni. Ja löysin kissan, sen nimi on Karolus! Vastasin.

Jatkuu…

Huh .. nyt mä löysin tän aiheen.. en vaan kattonu tarkasti rupeen ehkä kehittelee tänne tarinaa sitten joski vaihees

kadonneen kavionjäljet


Sanni heräsi keskellä yötä.Kello oli kolme .Sanni laittoi päälleen takin ja käveli ulos.Hän meni talliin jossa kuului hevosen hirnuntaa.Golden Star makasi maassa ja hirnui kovaa.Huomasin kun huomasinkin,Golden Starilta tuli varsa .Ajattelin ,pitäisikö kutsua Milla ,mutta en kuitenkaan viitsinyt herättää Millaa.Golden Starilla todellakin kesti mutta vihdoin sentään varsa oli esillä.Nyt tulikin ja tulikin se ällöttävin kohta.Juoksin satulahuoneeseen josta otin heinää..ja rupesin sitten hieromaan varsaa puhtaaksi.Silmäni pakottivat menemään kiinni.En tiennyt yhtään mitä tehdä ,olisipa nyt isosisko vierellä..mistä 11v voi mitään tommosesta tietää .Vaihdoin heinät puhtaisiin ja uusiin heiniin , ja kaadoin puhtaan veden astiaan.En kyllä enään saanut ollenkaan unta.Menin putsaamaan varusteita satulahuoneeseen.Kun Sanni oli putsannut varusteet, hän kuuli oven pamahduksen.Black Moon oli karannut!
Otin varusteet ja satuloin Yellow Sunin .Lähdin matkaan etsimään Black Moonia.Sanni kuitenkin tiesi että tätä ei saanut tehdä.Mutta silti hän halusi hevosen takaisin .Sanni pysähtyi Yellow Sunin kanssa ja laskeutui .Hän katsoi maahan ja näki kavion jälkiä .Tiesin että se oli Black Moon ..olin varma.Tästä tulisi todella pitkä matka.



En jaksanu kirjottaa. jatkan jos te haluutte

Kaikki kirjottaa tosi hyviä tarinoita!

luen mielelläni

PieniSiili:
Tarinasi juoni on hyvä, mutta kiinnitä oikeinkirjoitukseen huomiota:

Kirjoitit:
- Hei, muuten. Kun sinulla on nyt se kisu mukanasi, niin tule hakemaan kantokoppa. Äitini huusi.

Kuuluisi kirjoittaa:
- Hei, muuten. Kun sinulla on nyt se kisu mukanasi, niin tule hakemaan kantokoppa, äitini huusi.

Eli vuorosanan jälkeen tulee pilkku ja sen jälkeen kuka teki ja mitä. Myös "vastasi", "kysyi" ja "sanoi" -sanoille olisi hyvä keksiä synonyymeja.

Starway
Juoni on ihan hyvä, mutta pilkun, pisteen, huutomerkin ja kysymysmerkin jälkeen tulee aina välilyönti!
Teksti oli myös hieman tökkivää, olisit voinut kuvailla hieman enemmän.

Otin varusteet ja satuloin Yellow Sunin .Lähdin matkaan etsimään Black Moonia.Sanni kuitenkin tiesi että tätä ei saanut tehdä.

Ensin otat varusteet ja Sanni lähtee matkaan? Onko tämä minä vai hän kertojalla?

Soriii menin vaan vähän laittamaan väärin..ois pitäny laittaa jokaisee minä =(

täähän juttu toimii! kirjotan koulussa aina 20-30 sivusii juttui. ja atk- tunneilla sillonku saa.

Kerron vähän juonesta ja henkilöistä tähän alkuun.
Eli Sofi, Sarah, Mary ja Amy ovat kaveriporukka. Amy ja Sarah ovat parhaita kavereita ja Sofi ja Mary ovat parhaita.Tyttöjen kesäloma alkaa ja Amyn isoisä on antanut tytöille vanhan veneen lahjaksi. Tytöt alkavat kunnostaa sitä ja sitten.... En kerrokkaan!

Sofin esittely: Sofilla on ruskea pitkä tukka, jota hän pitää yleensä auki. Sofin äiti on kuollut ja hän asuu yksin isänsä kanssa. Sofilla on koira, Jesse. Sofi on seikkailunhaluinen 12-vuotias tyttö, joka on rehellinen ja luotettava ja seurustelee Lucas-nimisen pojan kanssa.

Amyn esittely: Amyllä on tumma olkapäille oleva tukka, Amy pitää tukkaansa yleensä pienillä saparoilla tai ponnarilla. Amyn perheeseen kuuluu hän, äiti, isä ja pikkusisko Jessica. Amyn perheellä on Novascotian noutaja Rondy. Amy on luonteeltaan temperamenttinen ja hän vetää poikia puoleensa. Amy ei kumminkaan seurustele mutta toki hän on ihastunut. Ihanaan Jonakseen! Amy on 12. Amy rakastaa kaiken laisia seikkailuja mutta pitää myös tavallisesta arki elämästä.

Maryn esittely: Mary on hiljainen ja hyvä koulussa. Mary on vakava, mutta pitää seikkailuista. Marylla on poikaystävä Marco. Maryn perheeseen kuuluu hänen lisäkseen äiti, isä ja isoveli Johan. Mary ja Johan ´tulevat hyvin toimeen keskenään. Mary on myös 12-vuotta ja rakastaa eläimiä.

Sarahin esittely: Sarahia kuvaa parhaiten sanat söötti ja rauhallinen. Ensi syksynä kutosen aloittava Sarah on vasta 11. Hän täyttää vasta joulukuussa 12. Sarah seurustelee Alexin kanssa. Sarahin perheeseen kuuluu hän, äiti ja pikkusisko Sonja. Sarahin isä ja äiti ovat eronneet ja vähän sen jälkeen isä oli kuollut vakavassa auto-onnettomuudessa.

Siis:
-Hyvä! Kuudelta sit!

Tooosi hyvä Kisumisu<3!!!!! Jatkooo!