-AmyFani-:

http://img2.timeinc.net/people/i/2007/gallery/summer_music/miley_cyrus.jpg

[url=http://photo.sing365.com/music/picture.nsf/Nikki-Webster-photo/836FBD44BC2719D048256DDE0013BA53 /$file/Nikki+Webster.jpg]http://photo.sing365.com/music/picture.nsf/Nikki-Webster-photo/836FBD44BC271 9D048256DDE0013BA53/$file/Nikki+Webster.jpg

Eka on Jenny ja toka Kelly.

Olis kiva nähdä Kellynkin kuva. Voitko laittaa sen sillei että sen näkee ;D

http://photo.sing365.com/music/picture.nsf/Nikki-Webster-photo/836FBD44BC2719D048256DDE0013BA53 /$file/Nikki+Webster.jpg][url=http://photo.sing365.com/music/picture.nsf/Nikki-Webster-photo/836FBD4 4BC271]http://photo.sing365.com/music/picture.nsf/Nikki-Webster-photo/836FBD44BC271 9D048256DDE0013BA53/$file/Nikki+Webster.jpg

ei onnistu mitä piditte tarinasta?

Tosi hyvä.

Tosi hyvä.

Osa 1. Entinen ystäväni



Rosina käveli ohitseni. Taas. Tiedän että hän teki sen tahallaan, jotta saisi näyttää että hän oli suosittu. Rosinan perässä käveli joka kerta se sama monikymmenpäinen joukko, joka kerta kerran jälkeen nauroi ivallisesti kulkiessaan ohitseni. Pian oli hiljaista. Olin kuin yksinäinen sielu koulun käytävässä. Tai, sehän minä olin. Sielu, jolla ei ollut ketään, jonka kanssa nauraa. Henki, jolla ei ollut ketään, jonka olkapäätä vasten itkeä. Nousin ylös ja lähdin kävelemään kohti luokkahuonetta. Kuulin Rosinan ivallisen kikatuksen oven lävitse. Tiesin hänen istuvan Eleonoran, tai nykyisemmin Ellen pulpetilla. Eleonora oli ollut minun ainoa ystävä viidennestä luokasta seitsemänteen. Muttei enää. Eleonora oli liittynyt Rosinan jengiin toissa kesälomalla. Tulin kouluun ja juoksin Eleonoran luo ja tervehdin häntä, mutta hän vain katsoi minua kuin jotain likaista rottaa.Kuulin hänen sanansa: "Hei Ros, katso kukas se siinä. Pieni ystävämme, Janette." Näin Eleonoran silmistä tuikkivan inhon, mutta se ei ollut aitoa.

Vai oliko?

------------------------------------------------------------

Sanokaa jos haluatte jatkoa.

En voi lukea enään ^ikiran^ tarinaa, koska oon lukenut sen jo Tarina kerhossa. Siellä se näkyy kokonaan.

löysin mahtavan kesken olevan tarinan Goblin Explosives Networkista (linkkaan sen Topickin koska en viitti käydä pöllimään sitä ja kaikki HTML:t ei välttämättä toimi koululaisessa): http://www.goblinexplosives.net/forum/viewtopic.php?f=5&t=453
koska siinä on toi varattu ni se meinaa että se muokkaa siihe lisää tarinaa.

On elokuinen ilta. Perämerellä tuulee 16 m/s. Suojaisessa Varjakan salmessakin keli on kova pikkuveneelle. Vesi 164 senttiä tavanomaista korkeammalla. Kaverin kanssa olimme sopineet tapaavamme Koivukarin pohjoisviitan kohdalla n. klo 19.00. Suunnitelmana oli hinata kaverin Koivukarista löytämä soutuveneenraato pois, kunnostusta varten.

Saavuin Varjakan satamaan mummopyörällä hyvissä ajoin, puoli tuntia ennen sovittua kohtaamista pohjoisviitan luona. Merivesi oli kaakaonruskeaa, ja korkeat vaahtopäät hakkasivat laitureita. Kasasin tarvikkeet veneeni lattialle, ja irrotin kiinnitysköydet. Tuulenpuuskat ja aallokko sortivat venettä tylysti, ja minulla oli täysi työ pitää keula pois kivikosta. Ei muuta kuin vaihde forwardille ja täysi eteen.

Ohjasin veneen ulos satamasta, ja salmessa huomasin olevani melkoisissa ääriolosuhteissa veneeni suorituskykyyn nähden. Vasemmalta ryntäältä tuleva aallokko oli ikävä, ja täydessä vauhdissa keula rymähti ilkeästi jokaiseen aaltoon. Ajomukavuuden nimissä pudotin kaasun puoleen. Nyt ei enää rysähdellyt, mutta meno oli melkoista vuoristorataa. Ajoin hiljaisella vauhdilla kohti meripeninkulman päässä häämöttävää Pyydyskaria.

Päästyäni Pyydyskarin kohdalle päätin jäädä vanhan telakan aallonmurtajien suojaan kaveria odottelemaan. Aallonmurtajat olivat kuitenkin lähes täysin upoksissa, sillä vesi oli korkealla. Ankkuria ei uskaltanut laskea, sillä se olisi todennäköisesti juuttunut pohjaan lopullisesti. Rantaan ei kehdannut ajaa, sillä venettä ei olisi saanut tuulen ja aallokon takia uudelleen veteen. Käänsin perän tuuleen päin, ja kytkin koneen kevyelle peruutukselle. Nyt vene pysyi paikallaan, vaikkakin perästä lensi välillä vettä kyytiin. Kaveri soitti mulle PMR-radiopuhelimella ja kyseli tulppa-avainta. Ei kuulemma lähtenyt Terhin tuuppari käyntiin. Roger that. Kaveri lähti soutamaan kohti Pyydyskaria myötätuulessa. Pian näkyikin vihreä vene lähestyvän poikittain aallokon mukana.

Kaveri tuli Pyydyskariin, ja odottelimme paikoillamme tuulen mahdollista heikkenemistä. Siinä sitten kaveri alkoi rassaamaan sitä perämoottoria, ja annoin hänelle oman tulppa-avaimeni lainaan. Noh, eihän se vika tulpassa ollut. Tulppahattu oli vain irronnut, ja kone käynnistyi ensimmäisellä nykäyksellä. Sitten tuli ongelma. Kaveri ei osannut laittaa koneen koppaa takaisin paikalleen. Soitto eräälle Valmet-gurulle ratkaisi ongelman.

Sitten alkoi tapahtua; koneeni putosi pois päältä ilman mitään ennakkovaroitusta, ja paatti oli ajautunut hiekoille ennen kuin ehdin tehdä mitään. Huono sitä venettä on ohjata jos ei potkuri pyöri. Keula oli kivillä, ja kun käynnistin moottorin niin potkurivirta teki uskomattoman savipilven veneen perään. Ei kiva. Jäähdytysvesipumput ja filtterit tukkoon. Lopulta päällikön rautaiset hermot pelastivat tilanteen. (omakehu haisee.)

Lopulta saimme vehkeet pelaamaan, ja kävimme Koivukarin edessä katsomassa, onnistuisiko hinaus. Totesimme kelin liian kovaksi hinausta ajatellen. Ajoimme Varjakkaan, ja odotimme merellä puoli tuntia tuulen heikkenemistä, sillä olisi ollut liian riskialtista yrittää ahtaasta aukosta sisään satamaan. Olisi ollut vene lommoilla ja potkurin sokka poikki.

Normipäivä.

Tämä tarina on tosi.

(rottis):

Jatkoo tulee, jos joku haluu

lisää lisää millon tulee lisää?

kivoja mut voiko Rottis jatkaa tarinaansa??

Mulla itellä olis pieni tarina joka on omakeksimä.Ilmoittakaa jos haluutte jatkoa.

1-Osa Sofien kertomus:
Kävelin pimeällä kujalla.Etsin pikkusiskoani Kellyä.Vanhempani olivat kuolleet salaperäisessä murhassa.Kuulin outoja ääniä pusikosta, ja mietin pelokkaana, oliko se Kelly vai jokin muu.Kävelin hiljaa pusikon ohi ja jatkoin matkaa.4 Minuutin kuluttua näin sivusilmällä, että joku tai jokin seurasi minua.Ajattelin että se oli Kelly, mutta samassa kuulin Kellyn huudon takaapäin.Minulle tuli outo olo kun muistin sen,minkä näin.Käännyin rohkeasti ympäri ja katsoin eteeni.-Mit..Mitä ihmettä?Kysyin hiljaa itseltäni.-Se on kadonnut!!Kuulin Kennyn huutavan uudelleen, ja lähdin juoksemaan Kennyn äänensuuntaan.Juoksin 470m
etelään ja kuulin Kellyn äänen lännestä.Tuntui,että juoksisin ympyrää.

Anteeksi kun lopetan näin äkkiä....JATKOA..........

Aika hyvä tuo sun äskeinen tarina millukka, vaikka täytyy myöntää että tarina eteni aika nopeasti...Toivottavasti jatkat pian

Kaikkien on hyvä!!!! Mullaki taitaa tulla huomen tarina....

Veli Artemis, sun tarina oli hyvä. Ei kirjotusvirheitä, kappalejot hyviä ja teksti sujuaa. Kuvailua oli paljon, ja se on vaan plussaa. Mut muhun se ei vaan iskeny. Vaik oli tosi hyvin kirjotettu. Mä tykkään enemmän sellasist jännist tai lällyist jutuist. Hyvä tarina, mut ei mulle.

Tiedoksi vain että pelastuliivit löytyvät istuimen alta
ja oksennuspussit lehtitaskusta. Eli hyvää matkaa

Olimme juuri äitini ja isäni kanssa menossa lentokentälle taxilla.
Isä tarjosi kuskille lisää rahaa, että ehtisimme koneeseen.
Kuski ei ollut suomalainen joten ei tajunnut sanaakaan mitä puhuimme. Toivoin vain, että myöhästyisimme sillä en halua mennä Kreikkaan.
Maailman tylsimpään maahan. Pian olimmekin lentokentällä ja huomasimme, että lentomme oli juuri lähtenyt. Isä juoksi rahat kädessä äkkiä kassalle.
Ostimme siis uudet liput lennolle, joka lähti vasta parin tunnin kuluttua. Äiti istui penkille ja huokasi. Isä taas huusi innoissaan kassalla, siitä että saimme uudet liput.
Hän tuli näyttämään niitä minulle,
ja sen jälkeen äidille, joka katsoi silmät pyöreinä vieressä olevaa kauppakeskusta.
Olisin halunnut paeta,mutta miten. Voisin tilata vaikka taxin,
tai sanoa että on huono olo.
Huomasin kuinka äiti juoksi ovelle ja sitten kauppakeskukseen. Isä tuli perässä huutaen "odota minua!".
En halunnut jäädä yksin lentokentälle, joten laahustin perään.
Kun tulin sisään huomasin isän, joka katseli metsäretki nimisessä kaupassa
jotain. Äiti taas oli H&M:llä tietääkseni. Katsomassa "upeita" koruja ja vaatteita.
Ja tuli varmasti kädet täynnä kasseja, joissa oli miljoonittain vaatteita. Menin katsomaan
karttaa ja päätin mennä kirjakauppaan. Kävelin vaatekaupan ohi jonka nimin oli
CatWalk. Siellä oli kolme minun ikäistäni tyttöä, jotka katselivat vaatteita ja sanoivat.
"Siis toi sopii sulle", "Ostaks sää ton?", "Hei en oikee tiedä onks tää mun tyylii".
He katsoivat minua ja nauroivat. Kävelin pois ja menin kirjakauppaan. Kirja-osastolla oli
uusin Matildan matkassa kirja. Olin ottamassa sitä käteeni, mutta joku ehti ennen minua.
Tyttö joka sen otti, oli minun ikäiseni.
"En tiennytkään että jotkut muutkin lukevat tätä sarjaa" Hän sanoi.
"Niin, no minä luen" Sanoin hiljaa.
"Tuota, minä olen Johanna" Tyttö sanoi.
"Mä oon Emma." Sanoin ja hymyilin.
"Mutta saat tän kirjan jos haluut" Johanna sanoi.
"Ei pidä sää se vaan"
Kiersimme vielä kerran kaupan läpi katsoen oliko siellä enään mitään kiintoisaa. Uusi
ystäväni Johanna oli mukava, ja melkein samanlainen kuin minä.
Menimme takaisin kauppakeskuksen käytävälle ja kävelimme Matkamuisto kaupan ohi
jossa oli isäni. Juttelimme ja nauroimme kauan, että en edes huomannut että lento lähtisi vartin päästä.
Sanoin näkemiin ja juoksin äkkiä lentokentälle. Isä ja äiti olivat penkeillä katsomassa ostoksiaan.
He eivät edes olleet vihaisia. Kävelimme terminaaliin, johon äiti ei ensin halunnut mennä, sillä hän oli
kuulemma lukenut kaunes-lehdestä että lentokentän terminaalissa oleva metallinpaljastin on
vaarallinen iholle. Saimme hänet kuitenkin menemään siitä, koska sanoin että se ei ole totta.
Jonka jälkeen äiti tietenkin suuttui ja halusi repiä koko lehden siksi että he valehtelivat.
Vihdoin pääsimme istumaan lentokoneen penkeille. Minä istuin yksin äidin ja isän takana.
Otin Matildan Matkassa kirjan käteeni ja aloin lukea. Olin lukenut kirjaa aika paljon, joten luettavaa oli enään neljä sivua. Luettuani kirjan loppuun huomasin että olimme
jo ilmassa. Toisella puolella istui pullea poika, joka mässytti pullaa. En kestänyt katsoa, joten aloi katsoa
maisemia. "Eli siis sain uuden ystävän jonka nimi oli Johanna. Hän asuu Helsingissä aivan kauppakeskuksen
vieressä. Osoitteen ja puhelinnumeronkin tiesin" mietin itsekseen. "Juttelimme paljon, joten teidän hänestä melkein kaiken."
Onneksi lento kestäisi vain viisi tuntia, joten pystyisin ottamaan pienet torkut.

"Kultapieni, olemme perillä" Kuulin äidin äänen sanovan. Heräsin ja katsoin kelloa. Lento oli jo loppunut kymmenen
minuuttia sitten. Haukottelin ja otin repun selkäääni. Isä oli jo ulkona kamera kädessä. Hän otti varmaan joka kulmasta
kuvan. Kävelimme lentokentälle hihnan luo, josta matkalaukut tulevat.
Isä huusi iloisna kun näki meidän laukkumme. Otin omani ja seurasin vanhempiani.
Astuimme bussiin, joka oli täynnä ihmisiä. Kaikki katsoivat meitä, koska olimme niin kummallisia.
Meidän pysäkkimme tulikin pian. Edessämme tönötti hotelli nimeltään Arcoiris. Ihmettelin, miksi hotellin nimi on Espanjalainen, vaikka olemmekin Kreikassa. Varmaankin siksi, että hotellin perustaja oli Espanjalainen mies. Saimme avaimet ja kävelimme rappusia ylös huoneeseemme. Huoneemme numero oli 24 ja huoneessa oli vain kaksi sänkyä. Äiti otti toisen ja minä toisen.
Isä otti repustaan makuupussin ja makuualustan. Hän huusi sitten "Näin sitä metässä nukutaan!"
Kello olikin jo kymmenen ja muutenkin olin aivan rättiväsynyt, joten nukahdin omalle sängylleni.
Äiti ja Isä halusivat silti mennä tutkimaan paikkoja. Ja kuulinkin käytävällä Äidin sanovan: "Jaakko älä ota kuvia hotellista"
Nukahdin melkein heti. Heräsin ääniin kahdentoista aikaan, kun ulkona kuului autojen tööttäilyä ja viereisestä hotellihuoneesta huutoa. Pian kuulin käytävällä kenkien kopsetta ja kuinka huoneemme ovea avattiin. Esitin nukkuvaa ja kuulin kuinka vanhempani supisivat jotain. "Jaakko älä puhu, ei Emma saa herätä" äiti kuiski.
"Ei niin" Isäni sanoi iloiten. Sain vihdoin nukuttua kun äiti ei enään kuorsannut eikä isä vaihtanut asentoaan joka sekunti. Aamulla heräsin aikaisin jo puoli seitsemän aikaan. Äitikin heräsi jo siihen kun harjasin hampaitani.
"Emma, Et kai katsonut sohvalla olevalle pussille?" Äiti kysyi.
"En." Vastasin katsellessani äitiä oudosti. Äiti antoi sitten minulle pussin. Otin sieltä laukun.
"Ihana laukku äiti" Sanoin esittäen yllätynnyttä.
"Eikö olekkin. Muuten Emma meidän pitää vaihtaa hotellia. Tänne tulee remontti. Ja siellä jossain on se esite missä siitä hotellista kerrotaan. Se nimi on Electra Palace Hotel Athens. Ja me lähdemme kohta kaupungille katsomaan paikkoja." Äiti kertoi hyvin hyvin iloisena, että olisi voinut luulla häntä mielisairaaksi.

En keksinyt mitään päälleni pantavaa joten kysyin "vaate-expertiltä" eli äidiltäni. Hän käski minun laittaa ruskeat shortsit, topin, aurinkolasit ja uuden laukkuni. Lähdimme heti kun isä oli herännyt. Äiti tietenkin huomasi ensimmäisen vaatekaupan ja rynnisti sinne. Kävelimme isän kanssa vähän matkaa, kun hän jo huomasi Matkamuisto kaupan. Ennen sitä hän kuitenkin kertoi minulle turvallisuusohjeet, ettei saa eksyä ja tavataan tässä tunnin päästä. Oli aivan kauhean kuuma ja en löytänyt ainuttakaan jäätelökioskia. Pian huomasin rannan ja jäätelökioskin. Vaihdoin uikkarit ja otin rahan mukaan. Myyjä puhui Kreikkaa, joten en saanut selvää mitä hän puhui. Pian hän ymmärsi, että olen suomalainen. Joten hän yritti puhua suomea minulle näin: "Sina olla siis suomalainen tytto. Ja koska sina olla niin kauenis niin sina saada ilmainen jaatelo annos." "Mita maku saada olla?" hän kysyi vielä. "Otan ananas-mango-appelsiini jäätelön ja siihen kinuski kastike päälle" sanoin. Hän oli kiltti jäätelönmyyjä. Syötyäni valtavan jäätelö annoksen, pulahdin uimaan aivan ihanaan veteen. Kun lilluin vedessä tarpeeksi, laahustin rantaan. Katsoin kännykkääni ja äitini oli soittanut viidesti. Minun olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten takaisin hotellille. Juuri kun olin soittamassa äidilleni, akku loppui. Puin äkkiä päälleni ja juoksin takaisin hotellin eteen. Eihän remontti varmaan vielä olisi alkanut, toivottavasti. Mutta olin väärässä, remonttia oltiin juuri tekemässä. Toivottavasti vanhempani eivät ole ehtineet kauas. Menen vaikka tuonne. Ajattelin ja kävelin pizzerian ohi kulkevaa tietä.

(Jatkuu)

Laitoin juuri tuonne hakuun että "tarina" ja niitä sitten tuli jotain 90 sinne. Joten hyvä, että laitoitte tarinat pois välkältä.

Karashka:

Veli Artemis, sun tarina oli hyvä. Ei kirjotusvirheitä, kappalejot hyviä ja teksti sujuaa. Kuvailua oli paljon, ja se on vaan plussaa. Mut muhun se ei vaan iskeny. Vaik oli tosi hyvin kirjotettu. Mä tykkään enemmän sellasist jännist tai lällyist jutuist. Hyvä tarina, mut ei mulle.

Ihan samaa mieltä. Tosi hyvä tarina, mutta ei mulle.

PUHELIMESSA:

Poika - Hei kulta.
Tyttö - Hei.
Poika - En nähnyt sinua koulussa, mikset ollut koulussa?
Tyttö - Jep, minun piti mennä lääkäriin.
Poika - Oikiasti? Miksi?
Tyttö - Äh ei mitään, jokavuotiset ruiskeet vain. Siinä kaikki.
Poika - Ai.
Tyttö - No mitä teitte matikalla tänään?
Poika - Et missannut mitään tärkeää, vain paljon muistiinpanoja.
Tyttö - Okei hyvä.
Poika - Jep.
Tyttö - Hei mulla on kysymys sulle...
Poika - Okei, kysy.
Tyttö - ... kuinka paljon rakastat minua?
Poika - Tiärät että mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta.
Tyttö - Jep...
Poika - Miks kysyyt?
Tyttö - *hiljaista*
Poika - Onko jokin huonosti?
Tyttö - Ei, ei ollenkaan.
Poika - Hyvä.
Tyttö - ... kuinka paljon välität minusta?
Poika - Antaisin sulle koko maailman jos vain voisin .
Tyttö - Antaisitko?
Poika - Jep, tottakai antaisin. *kuulostaa huolestuneelta* Onko jokin huonosti?
Tyttö - Ei, kaikki on hyvin.
Poika - Oletko varma??
Tyttö - Jep.
Poika - Okei, toivon niin.
Tyttö - ...kuolisitko puolestani ?
Poika - Ottaisin luodin sinun puolestasi koska vain, kulta.
Tyttö - Oikiasti?
Poika - Koska vain. Nyt oikeasti, onko jokin huonosti?
Tyttö - Ei. Voin hyvin, sä voit hyvin, me voimme hyvin, kaikki voi hyvin.
Poika - ... okei.
Tyttö - No, mun pitää nyt mennä. Nähdään huomenna koulussa.
Poika - Okei moikka, rakastan sua.
Tyttö - Jep, mäki sua, moikka.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ KOULUSSA:

Poika - Hei, ootko nähny mun tyttöystävää tänään?
Kaveri - En.
Poika - Ai.
Kaveri - Hän ei ollut täällä eilenkään.
Poika - Tiedän, hän käyttäytyi oudosti puhelimessa eilen illalla.
Kaveri - Hei kamu, tiärät millaisia tytöt joskus on.
Poika - Jep, mutta ei hän.
Kaveri - En tiedä mitä muuta sanoisin.
Poika - Okei. No mutta mun pitää mennä enkun tunnille, nähdään koulun jälkeen.
Kaveri - Jep mun pitää mennä tieteen tunnille, puhutaan myöhemmin.

TÄNÄ ILTANA:

- puhelin soi -
- puhelin soi -
- puhelin soi -
- puhelin soi -

Tyttö - Hei?
Poika - Hei.
Tyttö - ai hei.
Poika - Mikset ollu koulus tänää?
Tyttö - Öö mulla oli toinen lääkärin käynti.
Poika - Ooksä sairas?
Tyttö - Mun...pitää mennä, äiti soittaa toisella linjalla..
Poika - Mä odotan.
Tyttö - Siinä voi mennä kauan, soitan sulle myöhemmin.
Poika - Okei, mä rakastan sua kulta.
*tosi pitkä tauko*
Tyttö - (kyynel silmässään), katsos, luulen että meidän pitäis erota.
Poika - mitä?!
Tyttö - Se on parhaaksi meille juuri nyt.
Poika - Miksi?!!
Tyttö - Mä rakastan sua.
*klik*

TYTTÖ EI TULLUT KOLMEEN SEURAAVAANKAAN VIIKKOON KOULUUN EIKÄ VASTANNUT PUHELIMEENSA.

Poika - Terve kamu.
Kaveri - Terve.
Poika - Mitäs sä?
Kaveri - En mitää, hei ookko sä puhunu sun exälle myöhemmin?
Poika - En.
Kaveri - Joten et ole kuullut?
Poika - Kuullut mitä?
Kaveri - Öö..soita tähän numeroon: 433-555-3468
Poika - Ok.

POIKA SOITTAA NUMEROON KOULUN JÄLKEEN :
- puhelin soi -
- puhelin soi -

Hoitaja - Hei, suppam country sairaala, tässä hoitaja Beckam.
Poika - Öö...tais olla väärä numero, etsin minun tyttöystävääni.
Hoitaja - Mikä on hänen nimensä?
*poika antaa tietoja*
Hoitaja - Kyllä, tämä on oikea numero, hän on yksi meidän potilas täällä.
Poika - Oikeasti? Miksi? Mitä tapahtui? Miten hän voi?
Hoitaja - Hänen huoneen numero on 646, rakennuksessa A, kerros 3.
Poika - Mitä tapahtui???!!
Hoitaja - Tule tänne katsomaan, ja näet hänet. Näkemiin.
Poika - EI, ODOTA!
*puhelu katkeaa*

POIKA MENEE SAIRAALAAN JA HUONEESEEN 646, RAKENNUKSEEN A JA KERROKSEEN 3.TYTTÖ MAKAA SAIRAALAN SÄNGYLLÄ.

Poika - Ootko sä okei?
Tyttö - ....
Poika - Kulta, puhu mulle!!
Tyttö - Mä..
Poika - Mitä sä, MITÄ SÄ?
Tyttö - Mulla on syöpä.
Poika - *kyyneleitä*
Tyttö - He ottavat mut tänään.
Poika - Miks?
Tyttö - Halusin kertoa mutten voinut.
Poika - Mikset kertonu mulle ?
Tyttö - En halunnut satuttaa sua.
Poika - Sä et koskaan voisi satuttaa mua.
Tyttö - halusin vain nähdä mitä tunsit mua kohtaan niin kuin mä tunsin sua kohtaan.
Poika - Mitä?
Tyttö - Rakastan sua enemmän kuin mitään muuta, antaisin sulle koko maailman sydämenlyönnissä, kuolisin puolestasi ja ottaisin luodin puolestasi.
Poika - ....
Tyttö - Älä ole surullinen, mä rakastan sua ja tuun aina olemaan kanssasi.
Poika - Miksi sitten jätit mut?
Hoitaja - Nuori mies, vierailu tunti päättyi.

POIKA LÄHTEE, TYTTÖ VIEDÄÄN POIS JA HÄN KUOLEE.

Mutta mitä poika ei tiennyt, on että tyttö vain kysyi nuo kysymykset siksi että hän kuulisi pojan sanovan ne viimmeistä kertaa, ja hän jätti pojan vain siksi että hän eläisi vain 3 viikkoa enään, ja hän yritti vähentää pojan kipua antamalla aikaa päästä hänestä yli ennen kuin hän kuolee.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ :

Poika löydettiin kuolleena ase kädessään... hänellä oli viesti muille....

VIESTI KERTOI:

Kerroin hänelle että ottaisin luodin hänen puolestaan juuri niinkuin hän sanoi kuolevansa puolestani.

Walle- kauheesti kirjoitusvirheitä! Muuten ihan ok tarina

Äiti oli tosiaan menossa kauppaan ostamaan vain jauhoja. Hän aikoi leipoa pullaa. Isä oli taas lyönyt häntä, ja äiti oli päättänyt ottaa eron. Siksi hän leipoi. En ymmärtänyt mitään.
Äiti kuitenkin meni kauppaan ostamaan vehnäjauhoja, mutta päätti samalla lotota. Ja illalla.. hän voitti pääpotin, 1,5 miljoonaa euroa!!
Menimme aivan sekaisin. Olimme kumpikin jo erosta sekaisin. Isä oli aamulla kuudelta lähtenyt jonnekin. Mukanaan kaikki omat tavarat.Huh, jo se oli niin kurjaa ja ikävystyttävää. Mutta minä en itkenyt. Minä olin vahva ja kestin eron. Olin ainut lapsi, mutta elämä tuntuu jotenkin helpommalta ja turvallisemmalta, kun olen äidin kanssa kahden. Luultavasti isä löytää pian toisen naisen ja he muuttavat kauas ulkomaille.
Palaten asiaan, äiti siis voitti pääpotin. Ihan oikeasti. Hän meni aivan pois tolaltaan, hän hyppi, pomppi, kirkui... sitten me halasimme ja repesimme nauramaan hullun lailla. Olimme niin.. sekaisin. Onnellisia, itkimme, nauroimme, kelasimme lotto-sarjaa ja varmistimme voiton. Se oli aivan uskomatonta. Minun äitini voitti pääpotin. 1,5 miljoonaa euroa.

Seuraavana aamuna heräsin äidin vierestä puoli yhdeksältä. Oli sunnuntai.
Äidin tukka oli sekaisin ja hänen huulipunansa oli levinnyt ympäri naamaa. Minä hihitin hänelle mutta hänkin vain nauroi ja sanoi: -Rosa-kultaseni, miltä tuntuu olla rikas? ja esitti kuinka kelluisi seteleissä. Minä nauroin sillekin. Sitten aloimme suunnittelemaan tulevaisuuttamme. Ensin hakisimme tietysti rahat. Sitten menisimme shoppailemaan ja syömään. Siitä tulisi hauskaa. Sitten minä saisin toisen korvareijän kumpaankin korvaan. Vau!
- Sitten.. emmehän me ole ikinä olleet ulkomailla! äiti huudahti kauhuissaan.
- Ööö.. olimme me kerran, isä, sinä ja minä. Kun olin neli-vuotias. Olimme viikon Portugalissa, minä muistutin haikena.
- Pöh, äiti tuhahti. - Ei se ollut mitään. Isäsi oli mukana! Hyi että. Me menemme ihan kahdestaanpitämään hauska loma.
Minua vähän pelotti äidin käytös. Hän ei halunnut muistaa isää, hän halusi vaan lähteä kanssani ulkomaille. Mutta, ehkä äiti pian rauhoittuisi. Hän on aina ollut normaali, huomaavainen ja kiltti äiti. Hän ei seurustele minun ystävieni äitien kanssa, mutta on hänellä paljon hyviä ystäviä lapsuudesta. Pian hän taas käyttäytyisi niin kuin ennen, ja kaikki olisi hyvin. Ja minä.. pääsisin ulkomaille!

Oho hups, sori noi sekaannukset. Siis ei-kursivoidut sanat pitäisi olla tällä tavalla kursivoituja. Mutta nyt se meni vahingossa toisin päin. No, tarinaa saa silti lukea!