Vampyyreja, vampyyreja
Arvaa kerran miltä tuntuu olla erilainen. Isä onkin kuollut, vanha vampyyri ja äiti oli kuulemma kauhea ihminen, jolla oli uskomattomia voimia! Kun minä, Bailey, synnyin, perin isäni salaisuuden. (Itse asiassa oikea nimeni on Brenda, mutta kaikki sanovat minua Baileyksi). Kaksoissiskoni Lily on ihan samanlainen kuin äiti oli. Hän on kerran käyttänyt voimiaan, ihan vahingossa vain. Raivoissaan hän oli saanut kirjaston palamaan. Siinä kyllä syytettiin luokkamme kovista, söpöä poikaa nimeltä Brad ’’Tulitikku’’. Häntä sanottiin tulitikuksi, koska hän on saanut talonsa palamaan leikkiessään tulitikuilla.
Luulimme olevamme tavallisia, mutta eräänä hiljaisena päivänä kaikki muuttui. Isoisäni Marcus tuli ilmoittamaan pääsymme Selena Gomezin keikalle. Olimme innoissamme, mutta ’’eksyimme’’ matkalla joten päädyimme painajaiseen. Eihän se niin helppoa ole, kun joutuu hirviöiden maahan. Luulimme koko juttua ensin pilaksi, mutta turhaan. Silloin tuntui kuin meteoriitit olisivat iskeneet kostealle niitylle. Täydellisyys muuttuisi kaaokseksi. Haluaisi laukata laiduntavilla hevosilla maapallon toiselle puolelle. Mutta ei voi, jalkasi, kätesi, sielusi ja kaikki mitä omistat, ovat liimattuina painajaiseen. Tiedättehän, että vampyyrien on pakko saada verta elääkseen. Joten arvaahan sen, ettei elämäni ole ollut helppoa!
Elokuvateatterin himmeä valo osuu silmiini. 1900-luvun kamera näyttää mustavalkoista rakkauselokuvaa vanhan teatterin valkokankaalle. Teatteri oli lähes tyhjä. Minä istuin poikaystäväni, Jackin vieressä. Nojasin Jackin olkapäähän. Jackilla on ruskeat hiukset, siniset silmät ja maailman ihanin hymy. Jack on pitkä ja komea poika. Me olemme lähes vastakohtia. Minulla on vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Olen ainakin kymmenen senttiä Jackia lyhyempi! Ja kaiken lisäksi näytän lähes samalta kuin Lily! Lilyllä on vain ruskeat silmät.
Elokuvassa rakastunut pari ei voinut tehdä haluamaansa. Nainen, jonka nimi oli Caroline, asui ilkeän isänsä kanssa. Carolinen isä oli upporikas ja halusi että Carolinen nai rikas mies nimeltä Joe. Joe oli vain rahan perässä kokoajan, mutta oli rakastunut Carolineen. Mutta Caroline oli jo mennyt kihloihin Jonaksen, rakastamansa miehen, kanssa kihloihin isänsä tietämättä. Joe kysyi Carolinelta viiden tähden ravintolassa:
- Tuletko vaimokseni?
Carolinen isä istui viereisessä pöydässä ja kuuli heidän keskustelun. Caroline joutui sanoa totuuden:
- Minä... En voi. Olen jo kihloissa toisen miehen kanssa. En halunnut kertoa sitä isälleni koska hän halusi että menen sinun kanssa naimisiin. En halua mennä sinunlaisesi idiootin kanssa naimisiin!
Carolinen isä ymmärsi tytärtään. Viikon päästä Caroline ja Jonas menivät naimisiin.
Elokuvan loputtua istuin vielä Jackin kanssa vierekkäin. Hän katsoi minua pitkään silmiin ja teki asian, mitä hän ei ole koskaan tehnyt minulle ennen. Hän tuli
lähelleni, ja suuteli minua. Mitä? Tämä on uskomatonta, ajattelin. Hän katsoi minua ihanilla sinisillä silmillään.
- Jack. En olisi sinusta uskonut, kuiskasin.
Kun kävelimme ulos rauhallisesta teatterista, niin Teddy, luokkamme kaunein tyttö käveli luoksemme.
- Jack, miksi tulit juuri rakkauselokuvasta hänen kanssaan? Minä olen sinun tyttöystäväsi, rakas! Teddy kysyi.
- Ei Bailey ole tyttöystäväni vaan serkkuni, Jack valehteli.
- Bailey? Kuulostaa pojalta...
- Minä mitä? sanoin heti väliin.
- Bailey, rauhoitu. Totta. Naurettavaa.., Jack valehteli.
Minä oikeasti suutuin.
- Nyt riitti! Ja minäkö muka serkkusi Jack? En, olen tyttöystäväsi. Tai siis vanha tyttöystäväsi, sillä minä jätän sinut, huijari! huusin. Aloin surullisen itkeä. Juoksin. Juoksin kuin nopea leopardi.
Nyyhkytin hiljaa sängylläni. Lily koputti oveeni.
- Saako tulla? siskoni kysyi.
- Tule vain, sanoin surullisena. Asuimme tätimme luona. London-täti on mukava ihminen.
- Mikä hätänä sisko hyvä?
Selitin asian nyyhkyttäen Lilylle.
- Mikä petturi! Lily tuhisi. Ja luulin että hän on ihan OK. Mutta onkin huijari!
- Ja minä luotin häneen! Miksi..? Miksi minä? nyyhkytin. Kännykkäni tärisi. Teddy oli lähettänyt kuvan. Hän ja Jack? Näytin kuvan Lilylle.
- Hah! Petturi! - Näkiköhän hän sinun kulmahampaat?
- Näki. Ja haukkui minua vampyyriksi! Eräällä taitaa olla vilkas mielikuvitus. Hän on itse enemmänkin sika. Jos olisin mukamas vampyyri, purisin häntä! raivostuin. En mahtanut mitään. Juu, tiedän, olen aika seko, mutta nyt asia on vakava! Nyt minulta meni kunnolla pinna! Mutta miksi hän oikeasti on sellainen petturi? Hautasin pääni vihreään tyynyyni. Itkin. Kyynelet kastoivat upean tyynyni, joka oli ainoa esine, joka oli enää muistona äidistä ja isästä. Tyynyn sisällä rapisi jokin. Mikä? Otin tyynyliinan pois. Siellä oli ryttyinen vanha kirje. Kirje äidiltä. Kyynel vierähti taas poskelleni.
Rakkaat pikku lapseni Brenda ja Lily
Anteeksi kun jouduimme hylkäämään teidät. Emme voineet muutakaan. Jätimme isän kanssa teidät kiltin London-tädin luo. Tulen kaipaamaan teitä, mutta näin on parempi. Teidän pitäisi elää tavallisten ihmisten luona. Haluan, että olette ylpeitä itsestänne. Toivon, että te kasvatte kunnollisiksi aikuiseksi.
Voin kertoa hieman asioita menneisyydestänne. Toimme teidät Londonin hoiviin kun olitte viiden. Herra Fumbius kielsi teidän pidon. Tällaisena on vaikea pitää lapsia. Jos haluatte tietää lisää meistä.. Niin kysykää isoisältänne Marcukselta. Rakastan teitä Brenda ja Lily!
Rakkain terveisin,
Linda Mendler (äitinne)
- Kuka on herra Fumbius? kysyin siskoltani.
- Ei harmainta aavistustakaan. Ja miten niin tavallisten ihmisten luo? Ja kuka on Marcus? Lily ihmetteli. Hänen poskelleen vieri kyynel kun hän kuiskasi:
- Muistaakohan äiti ja isä vielä meitä.
Katsoin pitkään kirjettä. Vanha ryppyinen paperi, niin paljon muistoja. Rakkaus ja kaipaus samassa paketissa. Kaikki kokemamme vilahti silmien edessä. Vain yksi, kaunis, ihana ja upea kuva säilyi silmissä: isä ja äiti.
- Me otamme selvää, kuka on tämä Marcus tai herra Fumbius. Ja sen ketkä, ja mitkä meidän vanhempanne ovat, sanoin päättäväisesti.
- Meidän vanhemmat ovat ihmisiä, sanoi Lily jäykkänä.
- Älä pilaa lausettani! tokaisin. – Siis selvitämme vanhempien olinpaikan, ketkä ja mitkä he ovat!
- Mistä aloitamme ’’tutkimuksemme’’, professori Mendler? siskoni sanoi kiusalisesti.
- Ullakolta! Siellä on jotain äidin ja isän vanhoja tavaroita, neiti hyvä, sanoin.
Yskin, kun kiipesin tikkaita ullakolle. Ullakko oli pölyn ja hämähäkinseittien peitossa. Siellä oli kolme suurta, mutta pölyn peitossa olevaa arkkua. Lily tuli yskien perässäni. Avasin ensimmäisen, vihreän suuren arkun. Siellä oli vaatteita. Otin vaalean punaisen kesähatun ja esitin London-tätiä. Lily nauroi. Nostin arkusta kukallisen kesämekon. Siinä etupuolella oli muumin kuva.
- Okei tädillä ei taida olla kaikki muumit laaksossa vaatteiden suhteen, nauroin.
- Tytöt, minä olen sanonut sata kertaa että ihmisillä on erilainen tyyli, kuului tuttu ääni takaani.
- London-täti! Anteeksi, en tarkoittanut sitä, olen todella, todella pahoillani.
- Eipä tuo mitään. Teille on puhelu. Joku Marcus soittaa.
- Marcus? minä ja Lily sanoimme yhteen ääneen. Otin puhelimen käteen.
- H-hei, sanoin ujosti.
- Hei, onkos siellä Lily vai Brenda? Minä olen täällä, isoisänne Marcus.
- Minä olen Brenda. M-mitäs sinulle kuuluu? sanoin pelokkaana
- Ihan hyvää, kiitos. Entäs sinulle?
- Hyvää, kiitos.
- No kuule, minulla olisi yksi kysymys. Pidättekö Selena Gomezista?
- Ai pidämmekö? Minä ja Lily rakastamme Selenan musiikkia! sanoin innokkaana. Se oli totta. Meidän huone on täynnä Selenan julisteita, minun puhelimessa on Se oli totta. ihanaa Selena Gomezin musiikkia. Selena Gomezin ääni on vain niin ihana ja hänellä on paljon hyviä biisejäkin.
- Joten haluaisitteko tulla mukaani Selena Gomezin konserttiin? Marcus kysyi.
- Ja vielä kysyt! Tottakai! Tämä on ihan mahtavaa! Mutta.. Meillä ei ole varaa siihen, innokuuteni loppui siihen paikkkaan. Elämäni mahdollisuus, kaikki pilalla rahanpuutteen vuoksi.
- Ei hätää, minä maksan. Tulen hakemaan sinut ja siskosi huomenna kuudelta illalla. Hei hei.
Tämä oli mahtavaa! Selena Gomezin keikalle! Jos saan hänen nimmarinkin, niin se olisi ihanaa!
- Arvaa mitä Lily? Me päästään Selena Gomezin keikalle, ja nähdään oikea isoisämme, sanoin innostuneena. Oikeasti! Tämä on mahtavaa! Ja se olisi upeaa jos saisimme Selenan nimikirjoituksen.
Kesken.