Kirjaudu Koululaiseen Unohtuiko salasana? Ei tunnuksia koululaiseen? Luo tunnus

Välkkä


Tervetuloa Välkälle! Täällä voit vaihtaa kuulumisia uusien ja vanhojen kavereiden kanssa nopeasti ja helposti. Jutella juuri siitä, mikä tällä hetkellä on mielessäsi. Rekisteröidy palveluun, luo tunnus ja voit osallistua keskusteluihin tai aloittaa niitä.

<< edellinen 1 ... 37 38 39 40 41 seuraava >>

onko Twilight99 eronnut???? Ja mulla ei oo enää inspistä... KUKA SEN VARASTI! T:Toope-99
Mul on yks tarina mut se on toosi pitkä. Ja kesken eräinen.

Vampyyreja, vampyyreja

Arvaa kerran miltä tuntuu olla erilainen. Isä onkin kuollut, vanha vampyyri ja äiti oli kuulemma kauhea ihminen, jolla oli uskomattomia voimia! Kun minä, Bailey, synnyin, perin isäni salaisuuden. (Itse asiassa oikea nimeni on Brenda, mutta kaikki sanovat minua Baileyksi). Kaksoissiskoni Lily on ihan samanlainen kuin äiti oli. Hän on kerran käyttänyt voimiaan, ihan vahingossa vain. Raivoissaan hän oli saanut kirjaston palamaan. Siinä kyllä syytettiin luokkamme kovista, söpöä poikaa nimeltä Brad ’’Tulitikku’’. Häntä sanottiin tulitikuksi, koska hän on saanut talonsa palamaan leikkiessään tulitikuilla.
Luulimme olevamme tavallisia, mutta eräänä hiljaisena päivänä kaikki muuttui. Isoisäni Marcus tuli ilmoittamaan pääsymme Selena Gomezin keikalle. Olimme innoissamme, mutta ’’eksyimme’’ matkalla joten päädyimme painajaiseen. Eihän se niin helppoa ole, kun joutuu hirviöiden maahan. Luulimme koko juttua ensin pilaksi, mutta turhaan. Silloin tuntui kuin meteoriitit olisivat iskeneet kostealle niitylle. Täydellisyys muuttuisi kaaokseksi. Haluaisi laukata laiduntavilla hevosilla maapallon toiselle puolelle. Mutta ei voi, jalkasi, kätesi, sielusi ja kaikki mitä omistat, ovat liimattuina painajaiseen. Tiedättehän, että vampyyrien on pakko saada verta elääkseen. Joten arvaahan sen, ettei elämäni ole ollut helppoa!

Elokuvateatterin himmeä valo osuu silmiini. 1900-luvun kamera näyttää mustavalkoista rakkauselokuvaa vanhan teatterin valkokankaalle. Teatteri oli lähes tyhjä. Minä istuin poikaystäväni, Jackin vieressä. Nojasin Jackin olkapäähän. Jackilla on ruskeat hiukset, siniset silmät ja maailman ihanin hymy. Jack on pitkä ja komea poika. Me olemme lähes vastakohtia. Minulla on vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Olen ainakin kymmenen senttiä Jackia lyhyempi! Ja kaiken lisäksi näytän lähes samalta kuin Lily! Lilyllä on vain ruskeat silmät.
Elokuvassa rakastunut pari ei voinut tehdä haluamaansa. Nainen, jonka nimi oli Caroline, asui ilkeän isänsä kanssa. Carolinen isä oli upporikas ja halusi että Carolinen nai rikas mies nimeltä Joe. Joe oli vain rahan perässä kokoajan, mutta oli rakastunut Carolineen. Mutta Caroline oli jo mennyt kihloihin Jonaksen, rakastamansa miehen, kanssa kihloihin isänsä tietämättä. Joe kysyi Carolinelta viiden tähden ravintolassa:
- Tuletko vaimokseni?
Carolinen isä istui viereisessä pöydässä ja kuuli heidän keskustelun. Caroline joutui sanoa totuuden:
- Minä... En voi. Olen jo kihloissa toisen miehen kanssa. En halunnut kertoa sitä isälleni koska hän halusi että menen sinun kanssa naimisiin. En halua mennä sinunlaisesi idiootin kanssa naimisiin!
Carolinen isä ymmärsi tytärtään. Viikon päästä Caroline ja Jonas menivät naimisiin.

Elokuvan loputtua istuin vielä Jackin kanssa vierekkäin. Hän katsoi minua pitkään silmiin ja teki asian, mitä hän ei ole koskaan tehnyt minulle ennen. Hän tuli
lähelleni, ja suuteli minua. Mitä? Tämä on uskomatonta, ajattelin. Hän katsoi minua ihanilla sinisillä silmillään.
- Jack. En olisi sinusta uskonut, kuiskasin.
Kun kävelimme ulos rauhallisesta teatterista, niin Teddy, luokkamme kaunein tyttö käveli luoksemme.
- Jack, miksi tulit juuri rakkauselokuvasta hänen kanssaan? Minä olen sinun tyttöystäväsi, rakas! Teddy kysyi.
- Ei Bailey ole tyttöystäväni vaan serkkuni, Jack valehteli.
- Bailey? Kuulostaa pojalta...
- Minä mitä? sanoin heti väliin.
- Bailey, rauhoitu. Totta. Naurettavaa.., Jack valehteli.
Minä oikeasti suutuin.
- Nyt riitti! Ja minäkö muka serkkusi Jack? En, olen tyttöystäväsi. Tai siis vanha tyttöystäväsi, sillä minä jätän sinut, huijari! huusin. Aloin surullisen itkeä. Juoksin. Juoksin kuin nopea leopardi.


Nyyhkytin hiljaa sängylläni. Lily koputti oveeni.
- Saako tulla? siskoni kysyi.
- Tule vain, sanoin surullisena. Asuimme tätimme luona. London-täti on mukava ihminen.
- Mikä hätänä sisko hyvä?
Selitin asian nyyhkyttäen Lilylle.
- Mikä petturi! Lily tuhisi. Ja luulin että hän on ihan OK. Mutta onkin huijari!
- Ja minä luotin häneen! Miksi..? Miksi minä? nyyhkytin. Kännykkäni tärisi. Teddy oli lähettänyt kuvan. Hän ja Jack? Näytin kuvan Lilylle.
- Hah! Petturi! - Näkiköhän hän sinun kulmahampaat?
- Näki. Ja haukkui minua vampyyriksi! Eräällä taitaa olla vilkas mielikuvitus. Hän on itse enemmänkin sika. Jos olisin mukamas vampyyri, purisin häntä! raivostuin. En mahtanut mitään. Juu, tiedän, olen aika seko, mutta nyt asia on vakava! Nyt minulta meni kunnolla pinna! Mutta miksi hän oikeasti on sellainen petturi? Hautasin pääni vihreään tyynyyni. Itkin. Kyynelet kastoivat upean tyynyni, joka oli ainoa esine, joka oli enää muistona äidistä ja isästä. Tyynyn sisällä rapisi jokin. Mikä? Otin tyynyliinan pois. Siellä oli ryttyinen vanha kirje. Kirje äidiltä. Kyynel vierähti taas poskelleni.

Rakkaat pikku lapseni Brenda ja Lily
Anteeksi kun jouduimme hylkäämään teidät. Emme voineet muutakaan. Jätimme isän kanssa teidät kiltin London-tädin luo. Tulen kaipaamaan teitä, mutta näin on parempi. Teidän pitäisi elää tavallisten ihmisten luona. Haluan, että olette ylpeitä itsestänne. Toivon, että te kasvatte kunnollisiksi aikuiseksi.
Voin kertoa hieman asioita menneisyydestänne. Toimme teidät Londonin hoiviin kun olitte viiden. Herra Fumbius kielsi teidän pidon. Tällaisena on vaikea pitää lapsia. Jos haluatte tietää lisää meistä.. Niin kysykää isoisältänne Marcukselta. Rakastan teitä Brenda ja Lily!
Rakkain terveisin,
Linda Mendler (äitinne)


- Kuka on herra Fumbius? kysyin siskoltani.
- Ei harmainta aavistustakaan. Ja miten niin tavallisten ihmisten luo? Ja kuka on Marcus? Lily ihmetteli. Hänen poskelleen vieri kyynel kun hän kuiskasi:
- Muistaakohan äiti ja isä vielä meitä.
Katsoin pitkään kirjettä. Vanha ryppyinen paperi, niin paljon muistoja. Rakkaus ja kaipaus samassa paketissa. Kaikki kokemamme vilahti silmien edessä. Vain yksi, kaunis, ihana ja upea kuva säilyi silmissä: isä ja äiti.
- Me otamme selvää, kuka on tämä Marcus tai herra Fumbius. Ja sen ketkä, ja mitkä meidän vanhempanne ovat, sanoin päättäväisesti.
- Meidän vanhemmat ovat ihmisiä, sanoi Lily jäykkänä.
- Älä pilaa lausettani! tokaisin. – Siis selvitämme vanhempien olinpaikan, ketkä ja mitkä he ovat!
- Mistä aloitamme ’’tutkimuksemme’’, professori Mendler? siskoni sanoi kiusalisesti.
- Ullakolta! Siellä on jotain äidin ja isän vanhoja tavaroita, neiti hyvä, sanoin.

Yskin, kun kiipesin tikkaita ullakolle. Ullakko oli pölyn ja hämähäkinseittien peitossa. Siellä oli kolme suurta, mutta pölyn peitossa olevaa arkkua. Lily tuli yskien perässäni. Avasin ensimmäisen, vihreän suuren arkun. Siellä oli vaatteita. Otin vaalean punaisen kesähatun ja esitin London-tätiä. Lily nauroi. Nostin arkusta kukallisen kesämekon. Siinä etupuolella oli muumin kuva.
- Okei tädillä ei taida olla kaikki muumit laaksossa vaatteiden suhteen, nauroin.
- Tytöt, minä olen sanonut sata kertaa että ihmisillä on erilainen tyyli, kuului tuttu ääni takaani.
- London-täti! Anteeksi, en tarkoittanut sitä, olen todella, todella pahoillani.
- Eipä tuo mitään. Teille on puhelu. Joku Marcus soittaa.
- Marcus? minä ja Lily sanoimme yhteen ääneen. Otin puhelimen käteen.
- H-hei, sanoin ujosti.
- Hei, onkos siellä Lily vai Brenda? Minä olen täällä, isoisänne Marcus.
- Minä olen Brenda. M-mitäs sinulle kuuluu? sanoin pelokkaana
- Ihan hyvää, kiitos. Entäs sinulle?
- Hyvää, kiitos.
- No kuule, minulla olisi yksi kysymys. Pidättekö Selena Gomezista?
- Ai pidämmekö? Minä ja Lily rakastamme Selenan musiikkia! sanoin innokkaana. Se oli totta. Meidän huone on täynnä Selenan julisteita, minun puhelimessa on Se oli totta. ihanaa Selena Gomezin musiikkia. Selena Gomezin ääni on vain niin ihana ja hänellä on paljon hyviä biisejäkin.
- Joten haluaisitteko tulla mukaani Selena Gomezin konserttiin? Marcus kysyi.
- Ja vielä kysyt! Tottakai! Tämä on ihan mahtavaa! Mutta.. Meillä ei ole varaa siihen, innokuuteni loppui siihen paikkkaan. Elämäni mahdollisuus, kaikki pilalla rahanpuutteen vuoksi.
- Ei hätää, minä maksan. Tulen hakemaan sinut ja siskosi huomenna kuudelta illalla. Hei hei.
Tämä oli mahtavaa! Selena Gomezin keikalle! Jos saan hänen nimmarinkin, niin se olisi ihanaa!
- Arvaa mitä Lily? Me päästään Selena Gomezin keikalle, ja nähdään oikea isoisämme, sanoin innostuneena. Oikeasti! Tämä on mahtavaa! Ja se olisi upeaa jos saisimme Selenan nimikirjoituksen.
Kesken.
Vaikuttaa hyvältä, jatkoa?

Koitan kovasti saada tänne jonkun pätkän. Niin kuin aina, mutta nyt kovemmin..
Kiitti. :>

Noloo vai ei?

Heräsin aamulla siihen, kun herätyskelloni pärähti soimaan kello 6.30. Heräsin superaikaisin, koska jännitin yltinkoetta, jossa piti osata näyttää eri maiden paikkoja. Luin karttakirjaa seitsemään, kunnes lähdin kouluun puoli yhdeksältä. Kuljin kävellen. Yhtäkkiä takaani pöllähti kolme luultavasti kutosluokkalaista pyöräilijää. Kenelläkään ei ollut kypärää, ja he huusivat:
"Köyhät menee kävellen! Hoh hoo!" Ja naureskelivat ohimennessään. Pian tuli vielä joku kutosluokkalainen, joka juoksi ja tönäisi minut sivuun. Kaaduin hankeen ja takanani tulevat tytöt hihittelivät ja osoittelivat minua. Pyyhin lumen pois laseistani ja jatkoin matkaa.

Lopulta saavuin koulun pihaan. Yksi takanani tuleva tyttö kuitenkin avasi reppuni ilman, että huomasin ja hänen takanaan tuleva tyttö tönäisi minut kumoon niin, että tavarani lensivät ympäri pihaa. Kuulin koulun kellon soivan ja muut ryntäsivät sisälle minun kontatessani ja etsiessäni tavaroitani. Yksi poika astui parhaan kynäni päälle, joka tietenkin katkesi. Keräsin tavarani äkkiä reppuun ja ryntäsin luokkaan. Opettaja katsoi minua halveksivasti ja muutama tirskui. Kyynel silmäkulmassa menin paikalleni istumaan. Onneksi muut jatkoivat opiskelua sassiin, kun opettaja alkoi taas puhua. Otin matematiikan kirjan esiin ja opettaja sanoi:
"Tarkistetaan kotitehtävät." Otin kotitehtäväsivun esiin, mutta se oli mennyt pilalle lumessa. Opettaja asteli luokseni ja merkkasi punaisella tussillaan väärin -merkin. Voi itku. Sydämeni laskeutui aina vain alemmas.

Tuntui, ettei päivä ikinä loppuisi. Englanninkirjani olivat jääneet kotiin, minun piti lainata vieruskaverin kynää ja kaaduin välitunnilla suoraan hankeen. Päivän lopussa mennessäni naulakkopaikalleni huomasin, että piponi oli kadonnut. ÄRH! Menin kuitenkin ulos, ja huomasin, että Iina, Petra ja Lotta olivat varastaneet piponi ja heiluttelivat sitä. Juoksin heidän luokseen ja huusin:
"Antakaa se tänne! Se on minun!" Tytöt hihittivät ja heittivät piponi hankeen. Juoksin hakemaan sen. Se oli ihan lumessa ja märkä. Sujautin sen kuitenkin päähäni ja juoksin kotiin päin.

Lopulta saavuin risteykseen. Siellä pysähdyin. Aloin itkeä. Lopulta takaani tuli tyttö. Hän oli se uusi tyttö meidän luokalla. Hän tuli luokseni ja kysyi:
"Onko jokin vialla?" Kerroin hänelle tarinani surkeasta koulupäivästäni. Hän sanoi:
"Älä välitä. Kiusaajilla ei ole omaa elämää, kun ne tuhlaa elämäänsä kiusaamiseen. Minä olen muuten Aliisa." Hymyilin vienosti ja kuljin hänen kanssaan kotiin. Aliisa kertoi, miten hänellä oli niin vaikeaa uudessa koulussa, kun ei tuntenut ketään eikä mitään. Lupauduin, että voin seuraavana päivänä näyttää Aliisalle koulua välitunnilla. Hymyilimme molemmat. Seuraava päivä oli elämäni paras päivä.
Hyvä.. :>
Kitz. Itekin tykkäsin kun luin.

[Rope] Kauhujen leirillä II

(jatko-osa)
Heräsin aamulla. Haukottelin ja katselin ympärilleni. Kaikki oli kuin ennen. Paitsi... Anna ei ollut sängyssään. Katsoin kelloa. Se oli puoli kuusi aamulla. Ei hän ole aamupalalle voinut lähteä! Aurinkokaan ei ole kunnolla noussut. Menin ikkunaan katsomaan, jos näkisin hänet. Rammassa näkyi tumma, Annan muotoinen hahmo. Menin ulos ja hiivin hänen luokseen. Hän näytti tummalta. Sanoin:
"Hei Anna, ei kello ole edes kuutta! Tuu takas sänkyyn, saatat jäädä kiinni! Oikeesti!" Anna ei vastannut. Tartuin häntä olkapäästä ja pyörryin.

To be continued...

ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄ OSA 1

ostin maitoa.

THE END

jatkoa?????
Mutta miten se voi jatkua jos se loppu?
AUTTAKAA MINUA
Aivoni käyvät ylikierroksilla
se onkin tarinan ihme.
Ai, no sitten jatkoa

ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄ OSA 2

join maidon.

THE END

jatkoa?????
Yes.

ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄ OSA 3

maito oli hyvää ja halusin sitä lisää joten menin uudestaan kauppaan.

THE END

sori tuli tosi pitkä luku, mut ottakaa kukkia!!! :flower: :flower: jatkoa?????????
-FLOWERS ACCEPTED-

Kyllä.

ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄ OSA 4

kun olin kaupassa näin maitohyllyllä mehua!!

THE END

jatkoa???!
Ongelma

Olin varma tästä päivästä. Päivästä, joilloin joutuisin kokemaan tämän kaiken syömisen muiden ihmisien nähden. Nimittäin ravintolassa. Tämä on ollut minulle ongelma jo melko kauan, tai oikeastaan ihan liian kauan. Jo jonottaessani tilaamaan ruokaa, tunsin ahdistuksen valtaavan vatsani. Vatsaani kouraisi inhottavasti ja pelkän ruoan ajatteleminen sai minut melkein oksentamaan. Olkaa niin kilttejä, älkääkä pakottako minua syömään!
Edessäni oli suuri rasvaa pursuava pizza. Rasva pursusi joka suunnasta, alta, päältä. Inhosin sitä hetkeä. Vihasin sitä hetkeä niin paljon, oikeasti, älkää pakottako minua syömään! Pyydän.
"Etkö aio syödä?" Isäni kysyi. Nielaisin. Tuijotin vain pöydän takana piileksivää vatsaani vastaamatta.
"Onko sinulla huono olo?" Äitini kysyi huolta tihkuen. Itseasiassa minulla oli huono olo, mutta tiesin sen varsin hyvin, että se oli vain yhdestä ainoasta syystä: rasvaisesta pizzasta. Olisi sittenkin täytynyt olla syömättä.
"On, pikkusen..." Mumisin ja purskahdin ahdistuneisuuteni aiheuttamaan itkuun. Ihmisien katseet olisivat voineet porata minuun miljoonia reikiä. Sillä hetkellä olisin voinut vajota maan alle ja olla koko elämäni syömättä. Häpesin itseäni, häpesin vatsaani. Olkaa niin kilttejä, älkää tuijottako, älkää pakottako.
Vanhempien huolestuneet kasvot lisäsivät tuskaa. Tämä oli hirveää...

//Tarinani perustuu tositarinoihin. Tositarinoihin itsestäni. Vain pätkä niistä vuosista
^
Tiedän ton tunteen )----:
6 vuotta............tarhasta nelosluokkaan asti....
TheHanski:
kun olin kaupassa näin maitohyllyllä mehua!!

THE END

jatkoa???!


jatkanko?!?!?!! ottakaa kantaa!!!
No jos sä haluut...

//Jatka, ehottomasti//

ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄ OSA 5

valitin mehusta myyjälle ja hän järkyttyi!!

THE END

jatkanko??????
Mun kuvaamataito ope on tääl |O lol. Se on mun kamu XD
Mun kuvaamataito ope on tääl |O lol. Se on mun kamu XD

<< edellinen 1 ... 37 38 39 40 41 seuraava >>

Hae

 
Tilaa Koululainen

 Robin Fanilehti

Oletko neropatti?

Neropatti in English 

mainokset
Otavamedia Oy Maistraatinportti 1 00015 OTAVAMEDIA

Tilaajapalvelu

puh: (09) 156 665, fax: (09) 156 6511

Aukioloajat: ma-to 8-17, pe 8-16

Verkkopalvelut:
Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
KG-lehti
Kippari
Kotiliesi
Kotilääkäri
Käytännön Maamies
Koululainen
Moda
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
Suosikki
Tekniikan Maailma
TM Rakennusmaailma
Vauhdin Maailma
Vene
Media-Matkat
Nettiauto
Plaza

Otavamedia