Eläinten ääntely – mitä ammuminen, haukkuminen tai karjuminen tarkoittavat?

Eläimet ääntelevät pitääkseen yhteyttä toisiinsa. Ääntä tarvitaan myös varoittamiseen ja kosiskeluun.

Ammuminen

Kotoisen lehmämme ammuminen on sen tapa viestiä lajitovereiden kanssa.

Afrikkalainen tunnelisammakko ääntelee lehmän tavoin. Koiras ilmaisee valtauksensa ammumalla alkuun nousevasti ja loppua kohden laskevasti.

Kamelit ammuvat katkonaisesti. Lopuksi ääntely muuttuu kovaääniseksi mylvinnäksi.

Lue myös: Tunnetko maatilan söpöimmät otukset?

Haukkuminen

Koiran mielestä haukku sopii lähes kaikkiin tilanteisiin. Se haukkuu puolustaessaan kotia tai itseään ja uhitellessaan toisille koirille. Koira saattaa haukahdella myös silloin, kun se on ahdistunut esimerkiksi yksinolosta. Moni koira räksyttää innostuessaan tai halutessaan huomiota.

Kettunaaraan lyhyt haukahdus on varoitusääni, jonka kuullessaan poikaset kipittävät takaisin pesään. Myös metsäkauris varoittaa lyhyellä, koiramaisella haukulla.

Etelä-Amerikassa elävä isosaukko ilmaisee uteliaisuutta tai varoittaa puhinansekaisella haukahduksella.

Karjuminen

leijona

Yksi tunnetuimmista karjahtelijoista on leijona, jonka ääni kantaa kilometrien päähän. Se karjuu merkitäkseen reviirinsä ja ilmoittaakseen, että laumaan ei ole vierailla uroksilla asiaa.

Karhu karjaisee komeasti, mutta myös murisee ja puhisee. Pelästyessään se saattaa röhkiä ja vinkua. Jos metsästä kuuluu paukahdusta muistuttava ääni, karhu on yllättynyt jostakin.

Ulvominen

Ennen saalistusretkeä sudet vahvistavat yhteenkuuluvuuttaan ulvomalla yhdessä. Jos yksilöt ovat kaukana toisistaan, ulvahduksin kerrotaan, missä muut lauman jäsenet menevät. Se on myös keino viestittää vieraille laumoille reviirin rajat.

Koala on muuten hiljainen, mutta reviiriä puolustaessaan se ulvoo kaikuvaan ääneen.

Kojootti on tunnettu ulvonnastaan, jota kuuluu erityisesti lisääntymis- ja pesimäaikana.

Kiihtyneen tai pelokkaan hyeenan ääntely kuulostaa naurunkaltaiselta ulvonnalta.

Toitotus

Norsu tööttää ollessaan 
peloissaan tai vihainen, 
mutta myös silloin, kun se kutsuu muita lauman jäseniä luokseen. Painavin maanisäkkäämme pystyy säätelemään äänen korkeutta kärsän lihaksia käyttämällä. Keskenään juttelevat norsut pitävät samanlaista ääntä kuin muriseva maha.

Trumpettimainen tööttäys on tyypillistä myös kurjille. Pitkäkaulat säestävät soidintanssiaan komein toitotuksin.

Lue myös: Gibraltarin berberiapinat – Apinoiden valtakunta vuorella

Laulaminen

valas-istockphoto

Laulaminen on lintujen lisäksi monien muidenkin eläinten tapa viestiä. Kun uros- ja naarashallit kokoontuvat yhteen, niiden nouseva ja laskeva laulu kuuluu kauas.

Laulukaskaat ääntelevät kertoakseen reviirinsä ja houkutellakseen vastakkaista sukupuolta. Joidenkin lajien äänenvoimakkuus on yli 120 desibeliä. Yhtä kovaa ääntä pitää esimerkiksi moottorisaha.

Myös pingviinien reviiriääntely on määkivää tai sorahtelevaa laulua. Joskus se muistuttaa eniten aasin kiljuntaa.

Ryhävalaan kuuluisassa, muuntuvassa laulussa voi kuulla mitä tahansa kiljahduksista viserrykseen ja huhuiluun. Laulullaan ryhävalas pitää yhteyttä lajitovereihin, uhittelee toisille koiraille ja houkuttelee naaraita luokseen.

Asiantuntijana Korkeasaaren eläintarhan intendentti Kirsi Pynnönen-Oudman.
Kirjalähde: Maailman eläimet äänessä (Jan Pedersen, 2011)

Lue myös: Meritursas ja muut eläimet Halloween-hulinoissa – katso hauskat kuvat!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti