Harry Potter-tarinaroolipeli

Home Forums Kirjat ja sarjakuvat Harry Potter-tarinaroolipeli

This topic contains 231 replies, has 4 voices, and was last updated by Avatar ssinivuokko 1 week, 2 days ago.

Viewing 15 posts - 166 through 180 (of 232 total)
  • Author
    Posts
  • Avatar
    Futurefani2007
    Participant

    😀😃

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Meneekö järjestys nykyään näin:

    Kirjafani, ssinivuokko, Jessefani 2 ja Futurefani2007

    ? En  oikein tiedä miten tämä järjestys menee.

    Avatar
    Futurefani2007
    Participant

    Eikös se mee ssinivuokko, jessefani2, kirjafani ja minä.

    Mulle on ihan sama voin kyllä roolata seuraavaksi.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Mä luulen, että voit roolata nyt futurefani07, koska Kirjafani jätti vuoron välistä

    Avatar
    Futurefani2007
    Participant

    Okei teen sen varmaan illalla tai huomenna

    Avatar
    Futurefani2007
    Participant

    Voi, tai no en taida sanoa mikä. Miksi elämän pitää olla näin rankkaa? Ensinnäkin, miksi juuri minut käskettiin hypätä alas katolta komennus-kirouksen alaisena? Miksi? Toiseksi, jouduin pyhään mungoon ja minua ja huonetovereitani opettaa yksi hoitaja. Kolmanneksi, olen samassa huoneessa kolmen tytön kanssa joille on langetettu sama kirous kuin minuun. Ja neljänneksi, tämä inhottava AD/HD en pysty keskittymään mihinkään ihmeen taikahistoriaan kun kokoajan ulkoapäin kuuluu kaikkia ihmeellisiä vaikerruksia ja näkyy omituisia vammoja.

    ” No niin Patric, voisitko edes yrittää keskittyä tähän liemituntiin?”

    ” Anteeksi.” jupisen parantajalle. ” On vain niin vaikea keskittyä tähän kun ei ole ketään muita mukana.” ” Miksi tytöt edes lähtivät pois tunneilta?” Sen tiedän, että Larissa ja Evelyn joutuivat hoitoon, mutta entä se kolmas tyttö se Susan?”

    ” Hän joutui pieneen riitaan itsensä kanssa ja selvittelee päätään erään toisen hoitajan kanssa.”

    ” Pääsemmekö me pian sinne Tylypahkaan?”

    ” Heti kun tytöt on saatu kuntoon.” ” Ja sitten takaisin liemiin…”

    Kun saimme päätöksen liemitunnin Susan, Evelyn ja Larissa tulivat takaisin.Larissalla oli side kädessään. Ihmettelin miksi kukaan ei ollut parantanut hänen kättään taikakeinoin.

    Seuraavana päivänä menimme sitten Tylypahkaan. Meidät vietiin sinne ministeriön autolla. Minulle oli ostettu koulutavarat ennen kuin lähdimme kohti koulua.

    ” Milloin minut lajitellaan?” kysyin Proffesori Mc Garmiwalta kun olimme kaikki hänen työhuoneesseensa.

    ” Sinut lajitellaan heti huomenaamulla” ”No niin.” ” Mennäänpäs asiaan. Mc Garmiwa sanoi kun olimme istuutuneet alas. Ensinnäkin, Patric sinä saat luvan yrittää rauhoittua. ” Olet melkein pahempi riehuja kuin Riesu. ”

    ” Yritän Proffesori.”

    Kun olimme saanut kuunneltua Mc Garmiwan saarnan niin meidät passitettin nukkumaan. Minä nukuin Rohkelikko poikien makuuhuoneessa.”

    Seuraavana aamuna minä pukeuduin ja menin suureen saliin lajiteltavaksi. Kun hattu oli saanut runonsa runoiltua ja rehtori Dubledore puheensa puhuttua, niin minut lajiteltiin. Minä istuin ikivanhalle jakkaralle ja professori Mc Garmiwa asetti päähäni kuluneen ja rispaantuneen lajitteluhatun. Heti kun hattu kosketti päätäni se sanoi.

    Rohkelikko!

     

     

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Hyvä roolaus futurefani07.

    Kirjafani milloin Roolaat?

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Ööh, niin, Kirjafani, milloin aiot roolata?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Anteeksi että on kestänyt, mutta ihan viimeistään huomenna  roolaan.

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Jee! Jäi vaan vähän mietityttämään, että tässä tapahtui asiat vähän nopeasti, tai siis, en oikein ymmärtänyt miten yhtäkkiä oltiin takaisin Tylypahkassa ja sitten että lajitteluhan on ollut jo? Ja mietin myös, että jos yksi oppilas lajitellaan niin tuleeko silloinkin Dumbledoren puhe ja lajitteluhatun runo… En vain hirveästi pysynyt perässä. Ja mun hahmo (Evelyn) taisi olla se joka joutui riitaan itsensä kanssa, mutta…

    • This reply was modified 2 months, 4 weeks ago by Avatar Jessefani 2.
    • This reply was modified 2 months, 4 weeks ago by Avatar Jessefani 2.
    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Alan nyt kirjottaa. Ja siis Jessefani 2, lajittelu oli kyllä, mutta Patric ei ollu silloin paikalla ja en usko että nyt oli puhetta ja runoa, eli tavallinen ruokailu lajittelua lukuunottamatta. (?) (:

    • This reply was modified 2 months, 3 weeks ago by Avatar Kirjafani.
    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Susan

     

    “Rohkelikko!” lajitteluhattu huutaa ja Patric tulee istumaan minun, Larissan ja Evelynyn luokse. Emme ole tutustuneet kovin hyvin, mutta olemme kuitenkin alkaneet kulkemaan yhdessä.

    “No, miltä tuntuu olla virallinen rohkelikko?” kysyn virnistäen pojalta.

    “Hyvältä”, hän vastaa leveästi hymyillen. Alamme syömään hyvällä ruokahalulla jutellen niitä näitä. Lopulta olemme valmiit ja lähdemme ylös rohkelikkotorniin.

    “Mitä tehdään?” Larissa kysyy.

    “Ei ainakaan välitetä noista luihuisista”, Evelyn mutisee ja vilkaisen hänen osoittamaansa suuntaan.

    “Meitä lähestyy seitsemän luihuista, joista yhtäkään en tunnista. He hoilaavat laulua, joka on kiero ja suoraan sanottuna ilkeä.

    “Kolme pimeydenvelhoa jostain pojan mukaansa veti. Varmaan kirosivat, kiduttivat raukkaparkaa, joka heidän mukanaan hyppelee. Sanovat itse etteivät pimeitä oo, mutta kuka uskookaan heitä, kun voi uskoa muita. Pimeydenvelhot ne piirtoja painaa, kun Voldemort paikalle halutaan!”he hoilaavat raivostuttavat virneet naamallaan.

    “Te ilkiöt!” sihisen hampaat yhdessä. Luihuiset hekottavat ja jatkavat laulua.

    “Nyt yksi pikku noita suuttui. Toivottavasti se ei meitä kiroa taikka kurista. Kieroja ootte kaikki pikkunoidat ja kirottu velho”, he nauravat.

    “Kuulkaas nyt…!”Larissa huutaa vetäen sauvansa esiin.

    “Älä”, Evelyn mutisee hänelle tarttuen tätä kädestä. Luihuiset lähtevät nauraen tiehensä ja äkkiä Patric syöksyy heidän peräänsä, mutta tartun hänen kaapunsa selkämyksestä.

     

    “Annetaan vain olla. Kohta tämä menee ohi”, totean, vaikkakin haluaisin itsekin noitua kirotut luihuiset. Kävelemme ripeästi Rohkelikkotorniin, jossa itse menen suoraan makuusaliin, koska haluan purkaa tavarani. Tyhjennän juuri reppuani, kun äkkiä käteni osuu johonkin kovaan ja kylmään. Nostan sen jonkin esiin ja huomaan sen medaljongiksi. Medaljonki  on kaunis ja sydämen muotoinen. En muista nähneeni sitä koskaan ja kun käännän sen ympäri, näen sen taakse kaiverretut sanat: Varokaa askeleitanne. Tunnen kuinka sydämeni alkaa takoa lujaa ja juoksen koru kädessäni oleskeluhuoneeseen ja siellä Larissan, evelynyn ja Patrickin luo.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Larissa

    Susan juoksee luokseni joku medaljonki kädessään.

    ”Susan, mitä sinulla on siinä?” ”Näytä?” ”Onko se medaljonki?” ”Mistä löysit sen?” Ihmettelemme kaikki. Susan laittaa medaljongin pöydälle, jotta me näemme sen paremmin.

    ”Olin purkamassa tavaroitani repusta, kun käteni osui tähän. Eikä tämä ole siis minun omani.” Susan sanoo.

    ”Hei tässä on kirjoitusta!” Evelyn huomaa.

    ”Mitä siinä lukee?” Patric kysyy.

    ”Varokaa askeleitanne.” Susan kuiskaa.

    ”Anteeksi mitä sanoit?”kysyn.

    ”Niin siinä lukee, luin sen jo tuolla ylhäällä.” Susan selventää.

    Emme ehdi vastata, koska professori McGarmiwa ja Matami Pomfrey tulevat oleskeluhuoneeseen.

    ”Evelyn, Susan, Larissa ja Patric tiedän, että tämä on rankkaa, mutta teidän pitää taas tulla tutkimuksiin. Patric sinun ei tarvitse tulla tästedes, mutta teidän kolmen kyllä täytyy tulla, jotta huomaamme mahdolliset Kirousten jäljet riittävän aikaisin. Joka ilta klo 7.30.”Professori McGarmiwa kertoo.

    ”Tulkaahan, meillä ei ole aikaa hukattavana.” Matami Pomfrey sanoo kireästi. Hän on varmasti tylsistynyt meidän tutkimiseen ja ainaisiin ongelmiin.

    Lähdemme kävelemään kohti sairaalasiipeä. Suureen saliin vievällä käytävällä on paljon Luihuisia, he alkavat heti ilkkua meille, mutta lopettavat huomatessaan takanamme tulevan professori McGarmiwan.

    ”10 pistettä pois luihuiselta sopimattomasta kielenkäytöstä.” Professori McGarmiwa sanoo.

    Tulen ajatelleeksi sitä medaljonkia ja tajuan ettemme katsoneet, mitä sen sisässä on.

    ”Kun pääsemme pois, meidän on pakko avata medaljonki ja katsoa sen sisään.”kuiskaan toisille.

     

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Evelyn

    Nyökkäsin Larissalle. Vihdoin olimme sairaalasiivessä. Matami Pomfrey johdatti meidät taas siihen huoneeseen missä olemme olleet ennenkin.

    ” Ensin Evelyn, te muutte voitte mennä ulkopuolelle”, McGarmiwa ilmoitti topakasti ja lähti Susanin, Larissan ja Patrickin perässä ulos sulkien oven takanaan. Huomaan sivusilmällä, että Susan puristi medaljionkia kädessään.

    ” No niin, minun pitää päästä pääsi sisälle, joten mieti tarkasti mitä tapahtui silloin kun sinua on komennettu, niitä kertojahan on monia, mutta mieti niistä vain yhtä…” Matami Pomfrey ohjeisti. Suljin silmäni ja mietin tarkasti tapahtunutta. Yhtäkkiä tajusin järkyttyneenä, että jos Pomfrey pääsee pääni sisälle, hän saattaa saada selville, että olemme olleet salaisten kirjojen osastolla ja kaiken muun myös….

    Ajattelin silti vain tapahtumia. En tuntenut mitään. Raotin vähän silmiäni ja huomasin, ettei Matami Pomfrey ollut enää edessäni. Hän oli siis pääni sisällä. Keskityin taas ajattelemaan. Kun avasin seuraavan kerran silmäni, huomasin, että Matami Pomfrey teki muistiinpanoja sulkakynällään.

    ” Voit mennä”, hän mutisi. ” Kutsu seuraavaksi Larissa.” Lähdin pois hoitohuoneesta ja kävelin muiden luo erään pöydän ääreen.

    ” Seuraavaksi on Larissan vuoro”, ilmoitin Larissalle ja hän lähti siihen hoitohuoneeseen mistä minä tulin. Huomasin, että professori McGarmiwa oli lähtenyt.

    ” Susan, haluaisin nähdä sen medaljongin”, kuiskasin Susanille, koska kaikkialla oli hiljaista ja äänemme olisivat kaikuneet kaikkialle. Susan nosti medaljongin hellästi esilleni.

    ” Entä jos se on kirottu?” huomasin kysyä. Susan nosti katseensa medaljongista ja hän näytti epätavallisen rennolta.

    ” Ei se ole”, hän sanoi huolettomasti. Kurtistin kulmiani.

    ” Susan, oletko kunnossa?”

    ” Tietysti olen”, Susan tuhahti. Huomasin, että medaljonki oli hopeisessa ketjussa, ja ketju oli Susanin kaulassa.

    ” Susan, minkä tähden laitoit tuon kaulaasi?” Kysyin ja olin jo huolissani. Susan kohautti olkiaan. Katsoin kummastuneena Patrickia.

    ” Mistä asti hän ollut…. öh, tuollainen?” kysyin häneltä.

    ” Suunnilleen siitä asti kun hän laittoi medaljongin kaulaansa.” Patrick vastasi. Voihkaisin hiljaa.

     

    ——-

     

    Siis mietin, että jos medaljonki olisi vähän niin kuin se yksi hirnyrkki, mutta siis että se olisi kirottu. Että jos sen laittaa kaulaansa niin muuttuu ihan omituiseksi. Jos siis sopii.

     

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Mulle käy sun ehdotus Jessefani 2.

Viewing 15 posts - 166 through 180 (of 232 total)

You must be logged in to reply to this topic.