Harry Potter-tarinaroolipeli

Home Forums Kirjat ja sarjakuvat Harry Potter-tarinaroolipeli

This topic contains 217 replies, has 4 voices, and was last updated by Avatar Futurefani2007 2 days, 19 hours ago.

Viewing 15 posts - 61 through 75 (of 218 total)
  • Author
    Posts
  • Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    ”Evelyn, tiedätkö sinä missä loitsuluokka on?” kysyn juostessamme.

    ”Luulen niin, olen kuullut, kun veljet ovat puhuneet siitä.” Evelyn vastaa huohottaen ja neuvoo: ”Tuosta vasemmalla, käytävää vielä vähän matkaa ja olemme sitten perillä”

    Perille päästessämme olemme huojentuneita, sillä tunti ei ole vielä alkanut. Opettaja ottaa juuri oppilaita vastaan. ”Onpa hän pienikokoinen”ajattelen, mutten huomaa mitään yllättyneisyyttä ystävieni kasvoilla. Luultavasti he tietävät sen jo tai sitten kätkevät hämmästyksen hyvin.

    ”Hei neidit, tervetuloa tunnille, hyvä, että kerkesitte. Ei olisi haitannut, vaikka olisitte nyt ensimmäisellä kerralla myöhästyneet. Minä olen professori Lipetit.” Mies kertoo ystävällisesti.

    Istumme luokassa viereisille paikoille, toiseen riviin. Luokassa on paljon tyhjää, joten luultavasti osalle oppilaista kävi niin, kuin meille meinasi käydä.

    ”Olipa hyvä, että kerkesimme, koska en todellakaan olisi halunnut myöhästyä ensimmäisen päivän toiselta tunnilta. Sinun siskosi ei ole vielä tullut.” Susan huomaa.

    ”Hyvää huomenta, nyt teillä on edessänne ensimmäinen loitsujen tunti. Olen professori Lipetit.” Lipetit sanoo.

     

     

    ( mä jatkan tätä kohta, kun en nyt voi ja tää on vielä aika lyhyt.)

     

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Larissa

    Ovelta kuuluu koputus.

    ”Sisään.” Lipetit sanoo.

    Ovella ovat Jasmine, eräs toinen Rohkelikkotyttö, jonka nimen olen kuullut, mutten nyt muista sitä ja kaksi poikaa, hekin Rohkelikkoja.

    ”Ei kai haittaa yhtään, vaikka me olemme myöhässä?” Jasmine kysyy huolestuneen näköisenä.

    ”Me eksyimme ja menimme väärään luokkaan. Onneksi opettaja neuvoi, reitin tänne.” toinen niistä pojista jatkaa.

    ”Ei haittaa, mutta toivottavasti muistatte tulevaisuudessa reitin tänne. Minä eksyin itsekin ensimmäisellä kouluviikolla. Menkäähän istumaan. Normaalisti tämä tunti olisi kaksoistunti ja yhdessä korpinkynsien kanssa. Tällä ensimmäisellä tunnilla on vain rohkelikot, koska teitä on nyt vähemmän ja opetus on huomattavasti helpompaa. Lisäksi pääsette jo 45minuutin päästä, koska otan sitten Korpinkynnet. Toivon, että käyttäisitte vapaatuntinne Lentiusa-loitsun harjoitteleminen, jota me tänään harjoittelemme. Ottakaa sauvanne esiin.” Lipetit selitti.

    Kaikkialla oli innokas kuhina:” Jes, nyt opin taikomaan.!” ”Nyt voin tehdä mitä vain!” Olin itsekin samaa mieltä. Tätä minä olen odottanut koko elämäni. Tai siis virallisesti siitä asti, kun sain kirjeen.

    ”Opettelemme aluksi ranneliikkeen. Tehkääpä perässä: viuh ja näps, viuh ja näps… Tehkää liikkeet kauniisti ja ohjeen mukaisesti. Muuten tulee vahinkoja.” Lipetit neuvoo.

    Samassa kuulen räjähdyksen takanani ja haistan palaneen käryä. Ja kuulen huutoja:

    ”Larissa hiuksesi palavat”

    Lipetit huomaa tilanteen ja saa jotenkin taiottua vettä hiuksiini ja vielä kuivattua ne salaman nopeasti.

    ”Minähän sanoin jo” Lipetit sanoo kärsivällisesti.

    Kun kaikki onnistuvat tekemään ranneliikkeen oikein, ainakin joten kuten, hän jakaa meille sulat, joita meidän pitäisi, jotenkin yrittää leijuttaa.

    ”Lausukaa perässäni: Siipiirdium Lentiusa” Lipetit sanoo ja kirjoittaa sanat taululle, heilauttaen taikasauvaansa.

    ”Siipiirdium Lentiusa” Luokka toistaa.

    Parin yrityksen jälkeen Susan onnistuu, niin myös Evelyn, joka saa sulan kohoamaan noin jalan korkeuteen. Minulla loitsu vain ei suju. Saatoin ehkä saada kärpäsen kohoamaan. En vain mitenkään pysty keskittymään, tämä ei ole yhtään niin helppoa kuin kuvittelin.

    ”Tunti loppuu läksyksi tulee harjoitella tämä loitsu seuraavaksi tunniksi.” Lipetit sanoo ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.

    Oppilaat rynnivät ulos luokasta. Päätin etten lähde ennen kuin opin loitsun. ”Siipiirdium Lentiusa” sanon ja sulka lennähtää tuuman korkeuteen. Parempi sekin, kuin ei mitään. Huomaan olevani viimeinen luokassa ja näen Susanin ja Evelynin odottavan minua luokan ovella. Pakkaan reppuni nopeasti ja lähden heidän luokseen.

    ”Minne mennään harjoittelemaan ?” Susan kysyy.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Larissa

    Ovelta kuuluu koputus.

    ”Sisään.” Lipetit sanoo.

    Ovella ovat Jasmine, eräs toinen Rohkelikkotyttö, jonka nimen olen kuullut, mutten nyt muista sitä ja kaksi poikaa, hekin Rohkelikkoja.

    ”Ei kai haittaa yhtään, vaikka me olemme myöhässä?” Jasmine kysyy huolestuneen näköisenä.

    ”Me eksyimme ja menimme väärään luokkaan. Onneksi opettaja neuvoi, reitin tänne.” toinen niistä pojista jatkaa.

    ”Ei haittaa, mutta toivottavasti muistatte tulevaisuudessa reitin tänne. Minä eksyin itsekin ensimmäisellä kouluviikolla. Menkäähän istumaan. Normaalisti tämä tunti olisi kaksoistunti ja yhdessä korpinkynsien kanssa. Tällä ensimmäisellä tunnilla on vain rohkelikot, koska teitä on nyt vähemmän ja opetus on huomattavasti helpompaa. Lisäksi pääsette jo 45minuutin päästä, koska otan sitten Korpinkynnet. Toivon, että käyttäisitte vapaatuntinne Lentiusa-loitsun harjoitteleminen, jota me tänään harjoittelemme. Ottakaa sauvanne esiin.” Lipetit selitti.

    Kaikkialla oli innokas kuhina:” Jes, nyt opin taikomaan.!” ”Nyt voin tehdä mitä vain!” Olin itsekin samaa mieltä. Tätä minä olen odottanut koko elämäni. Tai siis virallisesti siitä asti, kun sain kirjeen.

    ”Opettelemme aluksi ranneliikkeen. Tehkääpä perässä: viuh ja näps, viuh ja näps… Tehkää liikkeet kauniisti ja ohjeen mukaisesti. Muuten tulee vahinkoja.” Lipetit neuvoo.

    Samassa kuulen räjähdyksen takanani ja haistan palaneen käryä. Ja kuulen huutoja:

    ”Larissa hiuksesi palavat”

    Lipetit huomaa tilanteen ja saa jotenkin taiottua vettä hiuksiini ja vielä kuivattua ne salaman nopeasti.

    ”Minähän sanoin jo” Lipetit sanoo kärsivällisesti.

    Kun kaikki onnistuvat tekemään ranneliikkeen oikein, ainakin joten kuten, hän jakaa meille sulat, joita meidän pitäisi, jotenkin yrittää leijuttaa.

    ”Lausukaa perässäni: Siipiirdium Lentiusa” Lipetit sanoo ja kirjoittaa sanat taululle, heilauttaen taikasauvaansa.

    ”Siipiirdium Lentiusa” Luokka toistaa.

    Parin yrityksen jälkeen Susan onnistuu, niin myös Evelyn, joka saa sulan kohoamaan noin jalan korkeuteen. Minulla loitsu vain ei suju. Saatoin ehkä saada kärpäsen kohoamaan. En vain mitenkään pysty keskittymään, tämä ei ole yhtään niin helppoa kuin kuvittelin.

    ”Tunti loppuu läksyksi tulee harjoitella tämä loitsu seuraavaksi tunniksi.” Lipetit sanoo ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.

    Oppilaat rynnivät ulos luokasta. Päätin etten lähde ennen kuin opin loitsun. ”Siipiirdium Lentiusa” sanon ja sulka lennähtää tuuman korkeuteen. Parempi sekin, kuin ei mitään. Huomaan olevani viimeinen luokassa ja näen Susanin ja Evelynin odottavan minua luokan ovella. Pakkaan reppuni nopeasti ja lähden heidän luokseen.

    ”Minne mennään harjoittelemaan ?” Susan kysyy.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Laite sekoilee…

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Onko seuraavaksi Jessefani 2:n vuoro?

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Evelyn

    ” En tiedä….Saako Rohkelikkotornissa harjoitella loitsuja?” Kysyn muilta. Susan ja Larissa kohauttivat olkiaan.

    ” Äh, kirjasto? Suuri Sali?” Kyselin turhautuneena. ” Onko meillä vielä jotain tunteja?” Hoksasin kysyä.

    Susan kaivoi laukustaan lukujärjestyksensä.

    ” Joo, meillä on…… lentotunti! Ja se alkaa…..suunnilleen nyt!” Susan sanoi hiukan hätääntyneenä. Voihkaisin ja olin lähtemässä juoksuun, kun pyörähdin ympäri ja huudahdin:

    ” Missä se tunti pidetään?”

    Larissa keksi nopeiten:

    ” Varmaan ulkona?”

    ” Tietysti!” Ryntäsimme juoksuun, ja juostessamme käytävillä herätimme aika paljon huomiota. Tiesin, että rikomme tässä jotakin sääntöä, mutta nyt oli hätätapaus. Pääsimme onneksi ulos törmäämättä opettajiin. Silmiini pisti heti kenttä, joka oli täynnä oppilaita. Lentotuntimme pidettiin näyttävästi siellä.

    Juoksimme kentälle, ja huomasin helpotukseksi, että lentotuntimme pitäjä Matami Huiski oli myöhässä. Näimme, että tuntimme pidettiin yhdessä Puuskupuhien kanssa. Puuskupuhit luullakseni ovat ystävällisiä.

    Minä, Susan ja Larissa asetuimme eräiden hermostuneiden puuskupuhien viereen. Yhtäkkiä ääni kajahti kentällä:

    ”Hei oppilaat. Olen Matami Huiski, teidän lentoopettajanne sekä huispaus-pelien erotuomari. Luudat tulevat ihan kohta luoksenne. Tulejo koulun luudat!” Luudat lennähtivät peräkkäin Matamin Huiskin eteen ja jäivät leijumaan ilmaan.

    ” Tulkaa hakemaan luutanne ja menkää takaisin paikoillenne.” Matami Huiski käski. Susan, Larissa ja minä lähdimme hakemaan luutiamme. Menimme takaisin paikoillemme. Pidin luudasta lujasti kiinni, kuin peläten että se karkaisi, vaikka oikeasti sillä pystyin purkamaan jännitystäni. Pääsisin hetken päästä lentämään…….

    ” Ja nyt, nouskaa luudillenne. ” Nousin luudalleni mieli täynnä kuvia siitä, kuinka lentäisin mantuja pitkin tuliterällä luudallani.

    ” Ajatelkaa keveitä asioita, olkaa kuin osa luutanne!” Matami Huiskin ääni kuului kuin jostain kaukaa. Sitten yhtäkkiä tunsin mahassani muljahduksen; lensin ylöspäin.

    Näin, että Larissa oli päässyt ilmaan jo ennen minua. Hän oli pysähtynyt ilmaan ja katseli muita oppilaita. Susan ponkaisi ilmaan vähän minun jälkeeni, ja pysähtyi Larissan viereen. Mutta minä en saanut luutani pysähtymään. Lensin vain ylös, ja ylös ja ylös…. Lensin Susanin ja Larissan ohi, tuntui kuin taivas lähenisi koko ajan….. Puristin luutani täysin voimin. Yhtäkkiä tapahtui jotain kauheaa.

    Luuta ikäänkuin villintyi, se alkoi pyöriä kuin väkkyrä ja minä tipahdin luudan selästä. Lensin päin maata ja minulla oli kauhean huono olo. Kohta lentäisin taas Susanin ja Larissan ohi, mutta olin vain menossa alaspäin….

    Tunsin yhtäkkiä kun molempiin käsiini tartuttiin. Minut nostettiin toiselle luudalle ja näin, että Larissa ja Susan olivat tarttuneet minua käsistä. Luutaa en tunnistanut, se kai oli joku ylimääräinen. Susan ja Larissa alkoivat laskeutua hiljalleen minua molemmin puolin, ja minä laskeuduin heidän keskellään.

    Kun minulla oli maata jalkojeni alla, ja Matami Huiski oli rynnännyt luokseni, minua alkoi pyörryttämään.

     

    Kaikki alkoi pyöriä päässä ja yhtäkkiä kaikki vain pimeni.

     

     

     

     

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Kirjafani roolaa varmaankin seuraavaksi?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Juu

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    ”Mitä oikein tapahtui? Evelyn kuuletko minua!?” Matami Huiski kysyy hieman hätääntyneenä. Evelyn ei edes värähdä. Kaikki tuijottavat häntä.
    ”Evelyn?” kuiskaan hiljaa. Samassa Evelyn räväyttää silmänsä auki ja huokaisen helpotuksesta Larissan kanssa.
    ”Onko kaikki hyvin?” Matami Huiski kyssy ja Evelyn yrittää nyökätä, mutta on ilmeisesti liian heikkona.
    ”Viekää hänet Sairaalasiipeen”, Matami Huiski sanoo minulle ja Larissalle. Nyökkäämme ja autamme tärisevän Evelynyn pystyyn. Kävelemme hitaasti kentän poikki kohti koulua ja Evelyn ei inahdakkaan.
    ”Mitä tapahtui?” minä ja Larissa kysymme lopulta.
    ”E-en tiedä”, Evelyn sopertaa. Vaihdan huolestuneen katseen Larissan kanssa.
    ”No, ainakin oli kiinnostava ensimmänen tunti”, Larissa huomauttaa ja hihittää hieman, ja minäkin tyrskähdän. Evelyn ei vaikuta huomaavan meitä ollenkaan. Hän vain kävelee huterasti eteenpäin toinen käsi minun harteillani toinen Larissan.
    ”Ihan vain mielenkiinnosta, tiedätkö missä Sairaalasiipi on?” Larissa kysyy minulta. Nyökkään. Kävelemme hiljaisuuden vallitessa hiljaisessa linnassa. Saavumme pian käytävän päähän ja vierestämme lähtee monet portaat.
    ”Tässä pitäisi olla vain yhdet portaat…” , mietin, mutta samalla tajuan, että Tylypahkan portaikot vaihtavat aina paikkaa.
    ”Olemme eksyksissä”, toeten ankeasti ja Larissa katsoo minua hieman huvittuneena. Samassa vierestämme kuuluu ääni.
    ”Oletteko eksyksissä ekaluokan enkelit?” räyhähenki riesu kysyy pilkallisesti.
    ”Kyllä! Missä Sairaalasiipi on?” kysyn muistamatta, että riesuun ei voi luottaa.
    ”Se on tuolta vasemmalla, sitten oikealle ja taas vasemmalla ja sitten portaat alas, suoraa, portaat ylös, sitten taas oikealle ja sitten menette kuvakudoksen läpi ja olette perillä”, Riesu sanoo ilkeä virne kasvoillaan ja häipyy lauleskellen ilkeitä lauluja.
    ”Okei, seuratkaa minua”, totean ja lähden riesun osoittamaan suuntaan. Kuljemme linnassa Riesun antamien ohjeiden mukaan ja pian saavumme kuvakudoksen luo.
    ”Perillä!”sanon ja astun kuvakudoksen läpi, mutta Sairaalasiiven sijasta huomaan olevani ystävieni kanssa salahuoneessa, eikä missään näy ovea ulos.
    ”Miten tämä tapahtui?” Larissa kysyy.
    ”Riesu varmaan…”, aloitan, mutta sitten tajua.
    ”Miksi en muistanut?! Riesu johdattaa kaikki tarkoituksella harhaan”, kerron Larissalle ja Evelynylle. Kauhukseni Evelyn menettää taas tajuntansa ja äkkiä huone ei olekkaan valoisa, vaan olemme pimeässä, emmekä näe senttiään eteenpäin.
    ”Voi ei!” minä ja Larissa huudamme, mutta juuri silloin huoneen valot syttyvät jälleen.
    ”Huh. Miten äältä pääsee pois?” kysyn yleisesti, mutta tajuton Evelyn ei tietenkän voi vastata, eikä Larissakaan tiedä. Katson rannekelloani.
    ”Lähdimme lentotunnilta puolituntia sitten”, ilmoitan kauhuissani Larissalle. Kaivan lukujärjestyksen laukustani ja tarkastelen sitä.
    ”Hetkinen! Meidän kuuluisi olla nyt syömässä ja sen jälkeen meillä on vielä muodonmuutoksia ja taikakausien historiaa”, sanon nyt jo aidosti hätääntyneenä. Vilkaisen Larissaa ja sitten alamme kuin yhteisestä sopimuksesta huutaa apua.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Larissa

    ”APUAA, APUA!” Susan ja minä huudamme niin kovasti kuin kurkustamme lähtee, niin kovaa, että ihme ettei Evelyn herännyt.

    ”Mitä te siinä kiljutte?!” karjaisee eräs knallipäisen miehen kuva viereisessä taulussa.

    ”Kaverimme pyörtyi ja meidän pitäisi mennä sinne.” Susan kertoo.

    ” Noh, menkää sinne.” mies sanoo, jo tyynnyttelevimmin.

    ”Siinä se ongelma onkin meidän pitäisi mennä sairaalasiipeen, muttemme tiedä missä se on.”  täydennän Susanin kertomaa.

    ” Minä tulen näyttämään reitin teille. Jaksattehan kantaa häntä?” Mies kysyy ja esittelee itsensä: ”Nimeni on Jack.”

    ”Miten voit saattaa meidät?” Kysyn uteliaana.

    ”Pystyn liikkumaan taulusta toiseen.” Jack kertoo.

    ”Ahaa, mutta meidän pitäisi varmaan mennä jo.” Susan sanoo huolestuneena.

    ”Aivan, aivan” Jack muistaa.

    Jack johdattaa meitä monia käytäviä ja portaita pitkin. Käy selville, että Sairaalasiipi on aivan toisella puolella koulua, kuin se paikka mihin Riesu meidät neuvoi.

    ”Olemme nyt perillä, tuo ovi tuosta, käyn vielä kertomassa tästä Dumbledorelle.” Jack sanoo ja lähtee.

    ”Tuhannet kiitokset Jack!” huudamme hänen peräänsä vielä.

    Tällä kertaa Evelyn havahtui huutoihimme.

    ”Missä me olemme ja miksi kannatte minua?” Evelyn kysyy aika tokkurassa.

    ”Pyörryit ja meidät piti viedä sinut sai…” Aloitan, mutta joku tulee sairaalasiiven ovesta ja kysyy:” Pitäisikö teidän tulla sisälle?”

    Menemme sisälle, Evelyn laitetaan sängylle makaamaan ja meitä pyydetään kertomaan lyhyesti miten kävi.

    ”Teidän kannattaisi mennä syömään, ruokailua on jäljellä enää kymmenen minuuttia. Suureen saliin pääsette, kun kävelette käytävän loppuun käännytte oikealla ja vielä toisen kerran oikealle.” Nainen neuvoo meitä. Me vielä kiitämme häntä ja lähdemme juoksemaan neuvottuun suuntaan.

    Saavuttuamme paikalle näemme, että Suuri Sali on melkein tyhjä, hekin ketkä siellä vielä ovat selvästi lopettamassa ruokailua. Istumme lähimmille paikoille Rohkelikon pöytään ja kauhomme ruoan lautasillemme. Syömiseen kului vain 2 minuuttia, mutta se oli varmasti aika sivistymättömän näköistä.

    ”Meillä on seuraavaksi Muodonmuutoksia. Mistäköhän me sen luokan löydämme? Meidän pitäisi olla siellä viimeistään viiden minuutin päästä. Mitä me teemme?” Susan huokaisee.

    ”Ehkä meidän pitää vain etsiä.” Ehdotan.

    ” Ekaluokkalaiset Rohkelikot ja Luihuiset muodonmuutosten tunnille! Tulkaa tähän jonoon!” Huutaa se sama tiukka naisääni, jonka kuulimme jo eilen. Hän taitaa olla se professori McGarmiwa.

    Kävelemme nopeasti jonoon ja Susan ilmoittaa:” Evelyn Sunnight ei voi tulla tunnille, koska hän on sairaalasiivessä. Professori McGarmiwa nyökkää. Kun kaikki ovat tulleet kävelemme muodonmuutosten luokkaan ja valitsemme paikat. Kaikki Rohkelikon menivät eteen ja Luihuiset taakse.

    Ovelta kuuluu koputus. ” Sisään” Professori McGarmiwa sanoo. Oven takana ovat Evelyn ja se sairaanhoitaja.

     

     

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Evelyn

     

    Sairaanhoitaja sanoi minun puolestani:

    ” Kun tutkin tätä pyörtynyttä potilasta, Evelyniä, sain selville erään mieltä järkyttävän asian.”  Kaikki oppilaat luokassa tuijottivat tiivisti sairaanhoitajaa.

    ” Häneen….” Sairaanhoitaja piti pienen tauon ja sanoi sitten värisevällä äänensävyllä

    ” Häneen oli asetettu tuntematon pyörtymiskirous. Hänen luutansa oli kirottu myös, mutta vain olemaan ilkeä sekä heittämään Evelyn selästään.”

    Professori McGarmiwan katse tuntui porautuvan vain minuun. McGarmiwa sanoi huolestuneena:

    ” Meidän koulussamme ei opeteta tälläisiä kirouksia millään luokka-asteella. Vaikka ei ole syytä hätääntyä, minun on kerrottava rehtorille asiasta. Saattaa olla, että koulussamme on soluttautuja. Ehkä Tiedät-kai-kenen joukoista.”

    Menin istumaan ainoalle vapaalle paikalle, eli erään Rohkelikkopojan viereen. Larissan ja Susanin vieressä istui tyttö, jota en tunnistanut. McGarmiwa tuli suunnilleen kymmenen minuutin päästä takaisin. ” No niin, eli aloitetaan. Laittakaa kirjanne hetkeksi kiinni. Nyt näätte jotain harvinaista. Älkää panikoiko, koska minä olen kuitenkin tässä ulkonäöstä huolimatta.” McGarmiwa sanoi ja teki jotain ihmeellistä; hän muuttui kissaksi!

    McGarmiwa kehräsi vähän aikaa kissamuodossaan, ja yhtäkkiä kuului pieni savupöllähdyksen ääni, kun McGarmiwa muuttui takaisin omaksi itsekseni.

    ” Olen harjoitellut tätä taitoa kauan, ja ihmisiä jotka pystyvät muuttumaan eläimiksi, kutsutaan animaageiksi. Mutta te aloitatte nyt muuttamalla sulan- professori McGarmiwa näpäytti pientä sulkaa- koppakuoriaiseksi” Ja Professori McGarmiwan sulka muuttui koppakuoriaiseksi niin, että kuului vain pieni napsahdus.

    Kaikkien piti ensin käydä hakemassa sulka McGarmiwan pöydältä. Sitten taikasauva.  McGarmiwa näytti tietynlaisen liikkeen, mikä piti tehdä taikasauvalla. Oppilaat toistivat perässä ja sitten piti lausua taikasana.

    ” Koppistuskuoriainen” oppilaat sanoivat ja osoittivat sulkiansa. Susanin sulka muuttui täydelliseksi koppakuoriaiseksi. Larissan koppakuoriainen oli hiukan isokokoinen, mutta muuten täydellinen. En tajunnut mitä tein väärin. Sanoinko loitsun väärin päin vain mitä, mutta yhtäkkiä kaikki ympäriltäni kangistuivat. McGarmiwakin. Säikähdin järjettömästi mutta en voinut jäädä toimettomaksi. Ryntäsin ulos luokkahuoneesta itkien. Juoksin lähinpään luokkaan, jossa oli opettaja. Se oli liemien luokkahuone.

    ” Pro-pro-professori Kuhnusa-sa-sarvio, kaikki ympäriltäni kangistuivat kesken muodonmuutosten tunnin, voitko tu-tu-tulla auttamaan…..” Aloin itkeä ihan hillittömästi. Yhtäkkiä tunsin käden olkapäälläni. Koitin katsoa henkilöä, mutta kyynelverhon läpi en nähnyt mitään. Kuhnusarvio lähti luokkaan ja minä koitin hoiperrella perässä.

    ” Tämä näyttää pahalta….Mutta epäilempä että sairaanhoitajamme keksii vastauksen.”

     

    Tunnin päästä kaikki oli taas ennallaan. Taikakausien historian tunti oli jäänyt välistä, mutta se ei kuulemma haitannut. Olin vieläkin ihan järjettömän peloissani. Olinko minä tehnyt sen kaiken?

    ******

     

    Sopiiko että Evelyniin olisi asenettu komennuskirous ja että koulussa olisi tyyppi joka olisi soluttautunut sinne?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Sopii

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Kirjafani roolaatko kohta?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Aloitan nyt roolaamaan.

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Kiva👍. Odotan innolla jatkoa.

Viewing 15 posts - 61 through 75 (of 218 total)

You must be logged in to reply to this topic.