Harry Potter-tarinaroolipeli

Home Forums Kirjat ja sarjakuvat Harry Potter-tarinaroolipeli

This topic contains 220 replies, has 4 voices, and was last updated by Avatar Jessefani 2 1 day, 11 hours ago.

Viewing 15 posts - 91 through 105 (of 221 total)
  • Author
    Posts
  • Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Larissa

    Kaikki kävi niin nopeasti etten edes pystynyt kutsumaan apua. Lensimme luudilla ja olimme eripaikassa kuin muut. Sitten minun ja Susanin kimppuun hyökättiin, hyökkääjät olivat jotain huppupäisiä, joten en nähnyt heidän kasvoja. Meidät vaiettettiin jollakin loitsulla ja päällemme laitettiin säkki. Kaappaajat veivät meidät katsomoon.

    Eli olen nyt täällä säkissä. Tekisi mieli huutaa, jotain, mutta ääntä ei vain tule. Tajuan, että voin liikkua. Yritän ja pääsenkin hieman liikkumaan, mutta sitten…

    ” kangistumis tyystilys” joku sanoo hiljaisella äänellä.

    Se oli luultavasti joku loitsu, joka estää liikkumisen, sillä en pysty liikahtamaankaan.

    Yritän vain kuunnella mahdollisimman tarkkaan, kun en muutakaan voi.

    Siinä samassa joku vetäisee hieman säkkiä pois kasvoiltani. Näen hänellä jonkun naamarin päässä. Se joku riutaisee päästäni hiustupsun ja laittaa heti säkin takaisin. Kuulen juoksuaskelia, mihinköhän naamaripäällä voi olla niin kiire.

    Varmaan kolmen minuutin päästä kuulen vaimean, mutta huutavan äänen, joka kuuluu Evelynille:

    ”Te ette ole oikeat Larissa ja Susan.”

    ” Mitä tarkoitat? Kaikki alas. Alex, mene hakemaan nopeasti McGarmiwa ja Dumbledore.” Luultavasti puhuja on Matami Huiski.

    ”Halkinaurus” Huiski huutaa.

    ” Olet oikeassa Evelyn, nuo eivät…” En kuule lausetta loppuun.

    ”Tunnen, että joku liikkuu vieressäni. Hän kai ryömii luokseni, koska äsken vieressäni ei ollut ketään. Hän tarttuu säkkiini. Ei kai taas se naamarinaama.

    ”Paiskoos” kuuluu kuiskaus.

    Säkkiin tulee reikä ja näen kasvot. Helpotun, kun näen että se on Susan.

    ”Ole ihan hiljaa, huudan meille apua.” Susan sihahtaa ja nostaa minut pystyyn, vaikka olenkin vielä aivan jäykkä. Susan tukkii korvani ja alkaa kiljumaan aivan suunnattoman kovaa.

    Matami Huiski näkee meidät ja lentää luoksemme. Evelyn lähtee hänen peräänsä.

    McGarmiwa ja Dumbledore tulevat juuri silloin kentälle.

    Kuulen takaani kaksi huutoa:

    ”Tainnutu, tainnutu!”

    ”Komennu!”

    Susan pyörtyy hetkessä ja huomaan, tajuan, että se oli joku tajunmenettämisloitsu.

    Myöskin Matami Huiski on tajuton, jostakin syystä Evelyn työntää hänet luudalta pois ja tainnuttaa minutkin.

    Herään sairaalasiivestä, viereisillä sängyillä lepäävät Susan, Evelyn ja Matami Huiski.

    Erittäin vakavannäköiset Dumbledore ja Professori McGarmiwa seisovat sänkyni lähellä. Jollakin he herättävät myös Susanin.

    ”Larissa, kertoisitko mitä muistat äskisestä? ” McGarmiwa kehottaa.

    Selostan nopeasti, mitä näin, kuulin ja tunsin.

    Susan kertoo myös aika samantapaisen kertomuksen, tosin hänen vaimennosloitsu oli heikompi ja sen vaikutus loppui melkein heti, eikä häntä kangistettu.

    Myös Evelyniä pyydetään kertomaan jotakin, mutta hän menee hiljaiseksi ja pudistas päätään.

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Jessefani 2 voi roolata seuraavaksi, niin voin roolata sen jälkeen kuten yleensä. 😉

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Kirjafani, sä voit roolata seuraavaksi koska mä en ehdi tänään enkä huomenna…

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Okei. Yritän väkertää tänään tai huomenna jatkoa. 😉

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Makaan sängyssäni Sairaalasiivessä ja kuuntelen Dumbledoren ja professori McGarmiwan keskustelua.

    ”Täällä on kuolonsyöjiä! Sanoinhan sinulle, että turvatoimia pitäisi kiristää!” McGarmiwa rähisee Dumbledorelle, joka tuijottelee rauhallisin ilmein ulos Sairaalasiiven suuresta ikkunasta. Hän kääntyy kohti McGarmiwaa, mutta nyt hänen ilmeensä on tiukempi.

    ”Kiristämme turvatoimia nyt. Lähetä taikaministerille kirje ja kerro mitä on tapahtunut, mutta sano ettei hän kertoisi siitä toimitukselle, emme halua tämän tapahtuman leviävän, sillä se aiheuttaisi pelkoa ja sekaannusta, lisäksi Evelynya varmaan haluttaisiin kuulustella… tiedäthän sinä”, Dumbledore sanoo ja lähtee Sairaalasiivestä McGarmiwan kanssa. Sairaalasiivessä tulee hiljaista heidän lähtönsä jälkeen, mutta jo muutaman minuutin kuluttua minulle tuntematon sairaanhoitaja tulee luoksemme. Tajuan kuitenkin, että hän on sama nainen, joka hoiti aikaisemmin Evelynya sen luuttafiaskon jälkeen.

    ”Millainen olo teillä on?” nainen kysyy topakasti.

    ”Hyvä. Milloin me voidaan lähteä?” Minä ja Larissa kysymme, mutta Evelyn pysyy vaiti.

    ”Tuon teille vielä rauhoittavat juomat varmuuden vuoksi ja sitten voitte lähteä oleskeluhuoneeseenne”, nainen sanoo.

    ”Mitä sinuun tulee” – nainen nyökkää Evelynylle-”sinä jäät tänne ainakin huomiseen asti, jotta sinulle ei tapahtuu enään mitään ikävää ja koska haluamme varmistaa ettet ole sairas”, hän jatkaa.

    ”Mutta haluan lähteä! En voi olla pois tunneilta!” Evelyn sanoo hermostuneena.

    ”Ei muutama oppitunti haittaa”, nainen sanoo ja lähtee. Hän tulee kohta takaisin kantaen kolmea höyryävää juomaa.

    ”Kiitos”, sanon naisen ojentaessa minulle yhden kolmesta mukista. Juon tulikuuman juoman nopeasti, jotta pääsen lähtemään. Nousen sängystä ja odotan Larissaa, joka on valmis melkein samaan aikaan kanssani. Sanomme heipat Evelynylle ja lähdemme Rohkelikko torniin.

    ”Emme ainakaan voi valittaa siitä, että meillä olisi tylsää”, hihitän Larissalle.

    ”Jep. Harmittaa vain Evelynya puolesta…”, hän toteaa. Vaivu me hiljaisuuteen. Kävelemme hiljaisuudessa alas portaita, mutta äkkiä minua alkaa huimata ja pysähdyn tarraten kaiteeseen.

    ”Mikä tuli?” Larissa kysyy hätääntyneenä.

    ”Ei mitään, olen kunnossa”, vastaan, koska huimaus lakkaa äkkiä. Jatkamme matkaa, mutta seuraavissa portaissa huimaus iskee taas ja nyt voimakkaampana. Huomaan kaatuvan eteenpäin ja otan käsillä vastaan, mutta pääni kolahtaa silti kovaan kivirappuun.

    ”Susan! Oletko kunnossa!?” Larissan huolestunut ääni kuuluu etäisesti päässäni, mutta en kykene vastaamaan, ja ennen kuin ehdin tehdä mitään, kuulen hämärästi professori McGarmiwan äänen.

    ”Larissa, menä oleskeluhuoneeseesi. Minä vien Susanin Sairaalasiipeen. Kuulen Larissan lähtevä ja McGarmiwa loihtii minut ilmaan ja kuljettaa minua ilmeisesti perässään. Äkkiä minut lasketaan, mutta ei pehmeälle alustalle, vaan kovalla, kiviselle lattialle. Räpyttelen silmiäni.

    ”komennu”, joku kuiskaa ja mieleni täyttyy…täyttyy tyhjyydellä. En ajattele mitään, kunnes kuulen päässäni äänen.

    ”Tottelet nyt minua ja teet kuten sanon”, nyökkään heikosti äänelle ja nousen ylös äänen käskystä. Kävelen pois sieltä, missä ikinä olenkaan ja kävelen aina rohkelikon oleskeluhuoneeseenne asti.

    ”Susan!” Larissa huutaa minulle takan luota. Hänen vieressään on selvästi tyytyväinen Evelyn.

    ”Moi!” sanon iloisesti kävellessäni heidän luokseen.

    ”Mitä sinulle kävi? Miten pääsit Sairaalasiivestä näin nopeasti? Miksei Evelyn nähnyt sinua siellä?” Larissa kyselee ja vastaan kuten minun käsketään:

    ”Minä vain löin pääni ja melkein menetin tajuntani. Minulla on sellainen vähän kuin sairaus, johon kuuluu huimausta aina satunnaisesti, eikä sille ole löydetty oikeanlaista pysyvää parannusta. Minulla on kyllä lääke, mutta unohdin ottaa sitä tänä aamuna”, selostan. Ystäväni näyttävät epäileväisiltä.

    ”Miksen minä nähnyt sinua? Lähdin Sairaalasiivestä vain noin viisi minuuttia sitten”, Evelyn kysyy epäilevästi.

    ”En tiedä…ehkä et vain huomannut kun tulin”, kohautan harteitani.

    ” Ja siis minut vietiin sen sairaanhoitajan työhuoneeseen”, jatkan nopeasti. Evelyn ja Larissa katsovat toisiaan epäilevästi.

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Ja siis ajattelin, että Evelyn oli jotenkin suostutellut sairaanhoitajan päästämään hänet  pois Sairaalasiivestä?

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Joo, mulle ainakin sopii.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Mulle käy 😁

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Kuka roolaa seuraavaksi?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Varmaan sinä?

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Ok aloitan kohta.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    ”Minä olisin silti nähnyt sinut jossakin vaiheessa. Onhan toimistohuone sänkyosastojen perällä.” Evelyn huomauttaa.

    ”Jää sinä hetkeksi siihen, minä käyn ylhäällä.” Sanon Susanille ja vinkkaan Evelynin mukaani.

    ”Minäkin tulen mukaan.” Susan sanoo oltuaan hetken vaiti. Minulle tulee Susanin äänestä jotenkin robotti mieleen. Yleensä Susan ei puhu ihan tuolla tavoin. Unohdan kuitenkin mietteeni ja sanon Susanille. ”Siis ei mitään ihmeempiä, käyn vain vessassa.” Se oli valehtelua, jota itse inhoan. En yleensä valehtele, koska se on käsittääkseni luihuisten alaa, mutta nyt oli pakko.

    Juoksen portaat ylös makuusaliimme, sieppaan mukaani Susanin laukun ja lukitsen itseni vessaan. Onneksi emme ole olleet täällä montaa päivää, koska muuten Susan olisi jo käyttänyt tavaroita matka-arkusta. Susan on järjestelmällinen eikä tykkää sotkusta, joten hän pakkasi tavarat, joita ensimmäisinä päivänä tarvitsee erilliseen laukkuun.

    Yritän etsiä lääkkeitä, mutta niitä vain ei löydy. Noin viiden minuutin etsinnän jälkeen joku koputtaa vessan oveen.

    ”Kuka siellä” kysyn.

    ”Minä, Evelyn” kuulen Evelynin sanovan.

    Avaan oven Evelynille, joka yllättyy nähdessään Susanin laukun.

    ”Mitä sinä täällä teet ja miksi sinulla on Susanin laukku? Evelyn kysyy.

    Lukitsen oven hänen perässään ja vastaan hänelle:” Haluan selvittää puhuiko hän totta, sillä se lääkejuttu vaikutti itse keksityltä” kuiskaan.

    Työnnän käteni taas laukkuun ja vedän sen heti pois, koska tunsin jotakin terävää, aivan kuin veitsen.

    ”Auh” kiljaisen ja tukahdutan sen samalla.

    Tartun siihen terävään asiaan nyt varovaisemmin, sekä noukin sen ylös. Kädessäni on kirja, jonka kannessa on joku pelottavan näköinen mies. Se terävä oli ollut ne kannet.

    ”Voittamaton Voldemort ja Avuton Albus” Luen kannesta.

    Tällä kertaa Evelyn kiljaisee.

    ”Sinä… Sinä s-sanoit tiedät-kai-kenen nimen” Evelyn pelästyy.

    ”En tiedä.”vastaan

    ” Ai mitä et tiedä?” Evelyn kysyy.

    ” Sanoit, että tiedät-kai-kenen, mutta minä en tiedä.” Sanon.

    Evelyn ei ehdi vastata, kun ovelta jo kuuluu räjähdys.

    Ovella seisoo Susan hyvin vihaisena.

     

     

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Mä roolaan vaikka nyt…

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Evelyn

     

    Minä ja Larissa jähmetyimme kauhusta. Kirja, mitä Larissa piteli, tipahti maahan.

    ” Te…olette… penkoneet…minun…kassiani!” Susan kiljui.  Hän valmistautui ottamaan sauvaansa esille, mutta Larissa kiljui Susanille takaisin:

    ” Sinulla on kirja Voldemortista! Oikea-Susan-ei-ole-tuollainen!”

    ” Olette hulluja, kumpikin! Joku on laittanut sen minun kassiini, ja minä-olen-Susan!” Susan huusi takaisin. Kiljumisemme oli herättänyt Jasminen mielenkiinnon, ja hän saapui vessan ovelle Susanin viereen.

    ” Mitä täällä tapahtuu?” Jasmine kysyi uteliaana.

    ” Jasmine, mene McGarmiwan luo, heti. Sano hänelle, että on hätätapaus, ja että hänen pitää tulla nopeasti. Heti!” Käskytin Jasminea. Hän näytti hämmentyneeltä, mutta juoksi sitten pois.

    ” Olet komennuskirouksessa Susan. Joku latelee päähäsi käskyjä, tiedän sen tunteen. Minulle on käynyt samoin. Taistele, ole kiltti, yritä taistella, mieti omaa tahtoasi, kiltti Susan… Kukaan muu ei saa ohjata sinun elämääsi.” Yritin kääntää Susanin pään. Hänen kätensä oli jo löytänyt taikasauvan, kunnes…

    Susan astui askeleen meitä kohti sauva ojennettuna meitä kohti. Larissan ja minun silmäni leventyivät kauhusta. Yhtäkkiä Susan näytti saavan silmiinsä takaisin Susanmaisen pilkkeen, hän näytti taistelevan jossain mielessään.

    ” Hyvä Susan, taistele, se on sinun mielesi, taistele…” Minä kannustin

    Hän liikkui askeleen taaksepäin ja laski sauvansa. Sitten Susanmainen pilke häipyi hänen silmistään, ja hän astui taas eteenpäin ja ojensi sauvansa meitä kohti. Sitten taas Susan palautui ja laski sauvansa. Tätä jatkui ties kuinka kauan, kunnes Larissa nappasi sauvan hänen kädestään ja sanoi minulle:

    ” Häivytään, kerrotaan McGarmiwalle kaikki.” Larissa ja minä viiletimme Susanin ohi, mutta yhtäkkiä Susan näytti heräävän jostain horroksesta. Sitten Susan kompasteli meidän luoksemme.

    ” Minä…en tarkoittanut…olen niin pahoillani…” Susan takelteli.

    ” Me tiedetään ettet tehnyt sitä tahallasi. Sinä vastustit komennuskirousta, ja olet vasta ekaluokalla. Tämä on uskomatonta. Miten teit sen?” , minä sanoin ja halasin Susania. Yhtäkkiä kuului askelia takaamme.

    ” Te ette selviä tästä helposti” , kuului katkera ääni takaamme. Käännyimme ja näimme meitä ylemmällä olevan tytön – hänen nimensä oli Bellatrix, hän oli seitsemmänellä luokalla. Hänen hihansa oli ylhäällä, ja hänen kädessään oli omituinen merkki -pääkallo jossa kiemurteli käärme.

    ” Sinä olet kuolonsyöjä!” Susan sihahti Bellatrixille.

    ” Niin olen. Ja te ette ehdi kertoa sitä kenellekkään… teistä ei kyllä varmaan haamuja tule.” Bellatrixin murhanhimoinen  ääni vastasi. Hänen tummat hiuksensa sojottivat sinne tänne.

    ” Sanokaa viimeise-” Bellatrixin lause keskeytyi kun yhtäkkiä McGarmiwa ilmestyi tyttöjen makuusaliin, missä tällä hetkellä olimme.

    ”Karkotaseet!” Bellatrixin eteen ojennettu sauva lennähti McGarmiwan käteen.

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Ajattelin, että jos Susan, Larissa ja Evelyn olisivat erikoisia tyyppejä siitä että ne pystyisivät kaikki vastustamaan komennuskirousta, jos joku toinen kannustaa… Sopisiko?

Viewing 15 posts - 91 through 105 (of 221 total)

You must be logged in to reply to this topic.