Harry Potter-tarinaroolipeli

Home Forums Kirjat ja sarjakuvat Harry Potter-tarinaroolipeli

This topic contains 226 replies, has 4 voices, and was last updated by Avatar Kirjafani 4 days, 9 hours ago.

Viewing 15 posts - 121 through 135 (of 227 total)
  • Author
    Posts
  • Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Roolaan tänään jossakin kohtaa

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Häh, mä kirjoitin, mutta se ei tullutkaan. Roolaan huomenna, en kerkeä nyt

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    ssinivuokko, milloin roolaat?

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Kohta

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Larissa

    ”Äh, aivan sama ihan pähkähullu ajatus. Unohtamaan. Luultavasti he vain tykkäävät valvoa. Niinkuin monet sen ikäiset pojat.” Evelyn sanoo kiusaantuneena.

    ”Niin varmaan, mutta minua väsyttää mennään nukkumaan.” haukoittelen.

    ”Se meidän pitää kyllä tehdä.” Susan huomaa ja nousee sohvalta ja lähtee kohti makuusalia. Evelyn ja minä lähdemme hänen peräänsä. Kiljaisen, kun huomaan, että kirja Kunnialla kunnioitetuksi kuolonsyöjäksi lojuu edelleen sohvalla, josta juuri lähdimme. Huokaan, sillä joudun kävelemään portaiden puolivälistä takaisin oleskeluhuoneeseen. Tuntuu kuin voisin nukahtaa seisaaltaan.

    Haen kirjan ja menen takaisin ylös. Susan ja Evelyn nukkuvat jo, joten kätken kirjan matka-arkkuuni. Keksitään sitten huomenna parempi piilopaikka sille. Nukahdan heti.

    Herään sekuntin tuntuisilta yöunilta, kun Jasmine ravistelee minua.

    -Larissa herää! Aamupalan tarjoilu loppuu kahdenkymmenen minuutin päästä! Nousen istumaan sängylleni. Vasemmalla puolellani näen Susanin, joka näyttää todella väsyneeltä ja harjaa hiuksiaan. Oikealla puolellani taas on nukkuva Evelyn, jota Jasmine on vuorostaan mennyt herättämään.

    ”Evelyn, sinä olet aina ollut täysi unikeko. Minä joudun aina herättämään sinut!” Jasmine huutaa suoraan Evelynin korvaan ja läimäisee tätä poskelle.

    ”Mitä… Älä..” Evelyn mumisee unisesti ja näyttää säikähtäneeltä. Kyllä minäkin olisin tuota säikähtänyt, ja pahasti. Onneksi Jasmine ei huutanut minun korvaani. Tajuan, että pitää olla nopea ja ryntään vessaan.  Kun tulen vessasta kaikki ovat ihan kauhuissaan.

    ”Mikä on, mik…” Vaikenen kesken lauseen, kun näen käärmeen lattialla, ja toisenkin.

    ”Larissa, nuo käärmeet tulivat matka-arkustasi.” Susan sanoo arasti.

    Katson arkkuani päin ja kauhistun, kun sieltä kurkistaa kolmannen käärmeen pää. Enemmän tiedä yhtään mitä tehdä, mutta ajattelen, ettei ole hyvä myöhästyä tunnilta. Nappaan kaavun ja laukun sängyltäni ja puen kaavun päälleni. Viittilöin muut mukaani ja lähdemme yhdessä nopeasti Suureen saliin.

     

     

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Evelyn

     

    Kiirehdimme käytäviä pitkin kohti Suurta Salia. Kun olimme Suuren Salin ovella, Riesu hyppäsi meidän eteemme ja alkoi rallattaa ;

    ” Kas, ekaluokan enkelit, myöhässä ruokailuun tulevat, oppitunti alkaa kohta.”

    ” Ihan niin kuin me ei tiedettäisi jo”, Susan ärähti Riesulle, ja astuimme Suuren Salin meteliin. Mutta siinä samassa kun me astuimme Suureen Saliin, sinne lankesi hiljaisuus. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Jotkut osoittivat sormella. Sitten alkoi kiihkeä kuiskuttelu. Kaikki supisivat keskenään. Me kävelimme hieman epäröiden Rohkelikkopöytään, mutta kun istuimme sinne vierekkäin, kaikki ympäriltämme kiiruhtivat toiseen päähän pöytää.

    ” Mikä ihme kaikkia tänään vaivaa?” Larissa ihmetteli.

    ” Luultavasti… luultavasti he ovat kuulleet” , minä vastasin hieman epäiröiden. Sitten aloin hotkia aamupalaa niin nopeasti kuin pystyin. En haluaisi myöhästyä tunnilta. Kun olin syönyt, huikkasin vielä syöville Larissalle ja Susanille:

    ” Menen jo hakemaan taikajuomien kirjat…”

    Larissa ja Susan nyökkäsivät ja jatkoivat syöntiään. Kun olin ovella, Suuren Salin meteli oli taas palannut. Olin astumassa jo ulos oviaukosta käytävälle, kun eteeni ilmestyi jalka ja kompastuin. Lensin käytävälle ja katselin ympärilleni. Huomasin, että minut oli kampannut suurin piirtein minun ikäiseni tylypahkalainen – mutta hän oli luihuinen.

    ” Sinä olet se naurettava luudalta tipahtava pimeyden  velho?” ilkkuva ääni sanoi. Kompuroin ylös ja sanoin ärsyyntyneenä;

    ” En ole pimeyden velho, kiitos vaan luottamuksesta.  Ja en kuule ihan itse luudalta ’tipahtanut.'” Suoristin kaapuani ja tuijotin luihuispoikaa vielä vähän aikaa vihamielisenä. Sitten heilautin mielenosoituksellisesti hiuksiani ja jatkoin kävelelemistä käytävää pitkin. Kun olin vihdoin Rohkelikkotornissa, nappasin tarvittavat koulukirjat ja kiipesin muotokuvasta ulos. Käytävällä minua vastaan tuli hienosti ja virallisesti pukeutunut velho, ja häntä seurasi monta samanlaista velhoa ja noitaa. Katsoin heitä hetken, mutta jatkoin sitten matkaani tyrmiin, missä taikajuomien tunti pidetään. Vasta kun olin jo melkein tyrmien kohdalla, tajusin että ne noidat ja velhot olivat auroreita. Sen jälkeen muistin inhottavan uutisen…

    Tytön siirtämistä Pyhän Mungon sairaalaan harkitaan…

    Minua ei vaivaa mikään, ajattelin vihaisena ja astelin tyrmien viileyteen. Siellä oli huomattavasti kylmempää kuin ennen. Luokkahuoneessa ei ollut vielä kovin muita minun lisäkseni kuin pari muuta Rohkelikkopoikaa, mutta sitten pikkuhiljaa porukkaa alkoi ilmestyä. Susan ja Larissa tulivat viisi minuuttia myöhemmin kuin minä. Kun kaikki olivat jo paikalla, Professori Kuhnusarvio aloitti puheensa siitä, mitä teemme tänään.

    Tavallisen tunnin jälkeen, kun olimme lähdössä luokasta, kaikki luihuiset piirittivät meidät.

     

     

     

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Kirjafani, milloin roolaan?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Yritän roolata huomenna.

     

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Juu

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Kirjafani, roolaatko vielä tänään vai huomenna?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Jää valitettavasti huomiseen, koska nyt vasta loppu harrastus…

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Okei, milloin?

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    Aloitan nyt roolaamaan. (:

    Avatar
    Kirjafani
    Participant

    ”Pimeydenvelhohan se siinä”, yksi luihuisista lepers pilkallisesti.

    ”Pää kiinni!” Evelyn tiuskaisee.

    ”Sinullahan on sisua!” luihuiset nauravat.

    ”Suut tukkoon ja päästäkee meidät ohi!” kiljun, koska alan menettää hermoni.

    ”Mutta meillä ei ole kiire mihinkään, eikä me haluta päästää teitä menemään vielä”, joku luihuinen sanoo.

    ”Antakaa jo olla ääliöt”, Larissa tiuskaisee ja yrittää työntyä luihuisten ohi, mutta turhaan.

    ”Siivotkaapas suunne”, sanoo taas joku luihuisista.

    ”Ihan tosi! En minä ole pimeydenvelho! Kuinka tyhmiä te olette?” Evelyn raivoaa.

    ”Siltähän se näyttää”, joku tuhahtaa ja kaikki luihuiset nauravat.

    ”Ihan oikeasti lopettakaa! Me kyllä tiedämme, että olette tyhmiä, mutta emme tienneet teidän olevan näin tyhmiä. Muutenkin tuolta on tulossa opettaja, joten kannattaa päästää meidät ohi”, selostan hitaasti, kuin puhuisin apinoille. Osa luihuisista kääntyy katsomaan osoittamaani suuntaan, mutta kun he näkevät ettei opettajaa ole tulossa, he vain jatkavat virnuilua.

    ”Te olette niin ällöttävä!” Larissa ärjyy luihuisille.

    ”Kiitos!” joku heistä tiuskaisee. Äkkiä tunnen jonkin osuvan minuun. Kirous, tajuan, alkaessani kirkua, koska kasvoihini ja käsiini, sekä tuntemuksista päätellen muuallekkin ruumiiseeni on alkanut ilmestyä kuvottava paiseita. Katson kauhuissani Larissa ja Evelynya, mutta se ei auta asiaa. Evelynya päästä on putkahtanut sarvet ja hänelle on kasvanut häntä, kun Larissan kulmakarvat ja etuhampaat ovat alkaneet kasvaa huomattavaa tahtia.

    ”Mmm.. Ägha”, yritän puhua, mutta kieleenikin on ilmeisesti puhjennut paise.

    ”Montaako loitsua käytitte meihin?” Evelyn kysyy tukahtuneesti. Onkohan hänen suuhunsa kasvanut karvoja? Mietin säikähtäneenä.

    ”Te kieroontuneen, ilkeät, haisevat mätäpaiseet!” Larissa kiljuu. Äkkiä luihuiset hajaantuvat ja katoavat kuka mihinkin. Tajuan sen johtuvan McGarmiwan läsnäolosta.

    ”Miksi te kiljutte?” hän kysyy tomerasti.

    ”Ai miksi?” Larissa tiuskaisee. Professori saattaa meidät Sairaalasiipeen, jossa meihin kyllästynyt sairaanhoitaja ”parantaa” oudot vaivamme.

    ”Kiitos”, lässytän, koska kieleni on pahasti turvonnut, eikä tunnu mahtuvan suuhuni. Evelyn ja Larissakin kiittävät sairaanhoitajaa, joka vain kohauttaa hartaeitaan. Sitten me lähdemme oleskeluhuoneeseen, koska meillä ei ole enään tunteja jäljellä.

    ”Tämäkin päivä meni oikein hienosti”, Evelyn tuhahtaa.

    ”Sanoppa muuta”, Larissa vastaa vaisusti. Pysyttelen itse hiljaa, koska puhuminen tuntuu epämukavalta.

    Avatar
    ssinivuokko
    Participant

    Larissa

    Istumme hiljaa oleskeluhuoneen nojatuoleissa.

    ”Läksyt!” Evelyn huudahtaa odottamatta.

    ”Ai, mitä, houritko sinä jotakin.” Kysyn. Susankin näyttää kummastuneelta.

    ”Ei, me emme ole tehneet läksyjä. Emme edes tiedä mitä tuli läksyksi tai mitä muut tänään harjoittelivat.”

    ”Ai niin, eikä meillä ole enää varaa jäädä jälkeen muista. Kysytäänkö Jasmine ja siltä mmm… Gabriellalta.” Ehdotan muille. Susan nyökyttelee, mutta ilme Evelynin kasvoilla vain synkkenee.

    ”Meidän pitää juuri mennä syömään, siellä he eivät ehdi opastaa meitä kunnolla. Sen jälkeen heillä on kahden tunnin kitakivikerho, sitten meidän on mentävä sairaalasiipeen.” Evelyn tuhahtaa.

    ”Keneltä me sitten voidaan kysyä?” Alan miettimään.

    Käännyn ympäri, kun kuulen, että Susan äännähtää. Hän osoittaa poikia, jotka nähtävästi juuri saivat karkoitettua kaikki henkilöt muotokuvista.

    ”Voiko poikiin luottaa tällaisissa asioissa?” Hymähdän.

    ”Kyllä meidän pitää.” Evelyn päättää ja Susan nyökkää.

    Nousemme tuoleistamme ylös ja kävelemme poikien luokse.

    ”Kas, serkkuhan se siinä.” Vaaleakiharahiuksinen poika huomaa ja irvistää Susanille. Susanin ilme hieman kiristyy viitatessaan meihin päin.

    ”Kysyisimme vain, että mitä tuli läksyksi, koska emme itse olleet tunnilla.” Selvitän asiaa heille.

    ”Miksi ette olleet tunnilla?, keitä olette?, Miksei Susan puhu?” Poika näyttää olevan oikea kysymysten tulva.

    ”Meillä on syymme, kerromme ne, jos te kerrotte mitä teitte tunnilla ja läksyt. Minä olen Evelyn, hän on Larissa ja Susanin näytät jo tuntevan. Susan ei voi puhua, koska häneen osui kirous ja kieli turposi.” Evelyn vastailee.

    ”Keitä te olette?” Kysyn vuorostani pojilta.

    ”Olen William, Susanin serkku.” puhelias poika esittäytyy.

    ”Ja minä Kevin.” Sanoo poikaa, joka seisoo Williamin  vieressä ja näyttää tutulta. Olen varma, että olen nähnyt hänet monesti aiemminkin. Hän näyttää miettivän samaa. Sitten tajuan.

    ” Kevin, muistatko minut, Larissan. Olimme Lummelammen päiväkodissa!” Kiljaisen.

    ” Tottakai minä muistan olethan, siis olithan minun paras kaveri.” Kevin vastaa punastuen.

    Sovimme, että he näyttävät meille läksyt. Lähdemme yhdessä suureen saliin päivälliselle.

    Vastassa meitä odottaa ikävä yllätys: Luihuiset hoilottavat jotakin aivan kamalaa laulua, joka alkaa näin:

    Typerät rohkelikkotytöt…

     

     

     

     

Viewing 15 posts - 121 through 135 (of 227 total)

You must be logged in to reply to this topic.