jännäri tarinoita?

Home Forums Kirjat ja sarjakuvat jännäri tarinoita?

This topic contains 521 replies, has 23 voices, and was last updated by Avatar MinttuSuklaa 1 day, 8 hours ago.

Viewing 15 posts - 31 through 45 (of 522 total)
  • Author
    Posts
  • Avatar
    Loomailia06
    Participant

    Jatkuu…

    ikimuistoinen ilta!

    Kun olivia odotti minua eteisessä. ”Olivia, mitä sinä täällä teet” ihmettelin. ”No, mä ajattelin tulla kysymään voitko sä kulkee kouluun” selitti olivia. ”Okei, mä voi kyllä kulkee, oota hetki, mä käyn pesee hampaat” sanoin ja juoksin vessaan portaita ylös.

    PAM! 

    ”Aiii” huusin portaikossa. ”Mitä tapahtui” kysyi olivia ja tuli luokseni. ”Kaaduin portaissa” sanoin ja koitin nousta seisomaan, mutta kaaduin heti maahan. ”Mitä on käynyt” kysyi äiti hätääntyneenä. ”Lilja kaatui portaissa” vastasi olivia. ”Oletko sinä kunnossa” kysyi äiti. ”EN” sanoin kuuluvalla äänellä.

    ”No, tehdään niin, että olivia lähtee nyt itse kouluun ja me lähdemme päivystykseen” sanoi äiti. ”Okei, moikka” sanoi olivia ja lähti. ”Moi, moi” huusin olivian perään…

    Äiti auttoi minut portaat alas ja lähti käymään varastossa. ”Tässä” sanoi äiti ja ojensi minulle kyynärsauvat. Kinkkasin portaat alas kyynärsauvojen avulla, puin ja sitten me lähdimme jo kohti sairaalaa…

    Matka sairaalaan kesti vajaat 10 minuuttia. En tykännyt kyynärsauvoista, joten konkkasin sairaalan sisälle. Päivystys oli TÄYNNÄ ihmisiä. Äiti haki jonotusnumeron ja minä menin istumaan. ”238” sanoin kun näin jonotusnumeromme, ”meitä ennen on vielä 26 ihmistä” huokaisin….

    Jatkuu…

    (Seuraava osa tulee la-su) ?

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Toi on hyvä…♡♡♡♡          

    Avatar
    Loomailia06
    Participant

    Kiitos, kht white crystal! ?

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Nyt se vihdoin alkaa…

    (Sori ku oli useita viikkoja myöhässä, Heh hee niin mun tapaista mutta joo. Suoraan asiaan eli…) :

    Oisko se toi. 

    Kävelen keskellä hyytävää pakkasta. Sinisistä Bluethoot-kuulokkeista kaikuu itsepintaisesti Cheekkiä. Se on jo liian kovalla, mutta käännän sen vielä kovemmalle. Vastaantulijat katsovat minua ihmeissään. Joku koiranulkoiluttaja katsoo minua kuin yrittäisi sanoa: Hei tyttö, miksi kävelet 30 asteen pakkasessa ja laita se musiikki hiljemmalle! Vai haluatko pilata korvasi?! 

    Mutta kyllä, minä haluan pilata korvani. En halua enää kuullaa. En nähdä. En tuntea. En haistaa. En maistaa. Haluanko edes elää?

    Niin, lukijat, haluatte varmaan kuulla minusta enemmän. Olen 11-vuotias, käyn viidettä luokkaa ja minulla on vaaleat, olkapäille laineille kihartuvat hiukset.  Mitä muuta voisin itsestäni kertoa? Ai niin, olen Asta! Pidä se mielessäsi!

    Päätä särkee. En tiedä, johtuuko se musiikista vai siitä, että söin viimeksi eilen kello 16.06. Kello on nyt… ootahan 8.00.

    Kun tulen pihaan, kellot soivat jo. Kaikki muut ovat tulleet vanhempien kyydillä tai bussilla, mutta minä olen kävellen. Äiti ei ollut nimittäin vielä herännyt, kun lähdin kouluun. Näin käy jok’ ikinen aamu.

    Illalla äiti lähtee aina kauppaan. Tai niin hän ainakin sanoo. Kun kysyn, pääsenkö mukaan, hän sanoo että ei tällä kertaa. Se itseasiassa tarkoittaa: Ei ikinä!

    Sitten hän ei tulekaan kotiin. Olen halunnut soittaa poliisille, mutta aina kun otan luurin ja näppäilen 112, deletoin sen. Ajattelen: Vielä viisi minuuttia. Vielä kaksi minuuttia. Vielä minuutti ja sitten soitan…             Sitä vatulointia jatkuu loputtomiin. Lopulta menen yksin nukkumaan ja kun aamulla herään, äiti on sängyssään ja nukkuu. Kaupassa käymisestä ei ole jälkiäkään, sillä jääkaappi on aina tyhjä ja seuraava ruokailu tapahtuukin sitten koulussa.

    Asiat ovat olleet näin siitä asti, kun isä hyppäsi sillalta. Kyllä. Luit oikein. Hyppäsi sillalta. Äiti ja isä riitelevät ja sitten… niin. Lopun te jo tiedätte. Ei tarvitse kolmatta kertaa toistaa.

    Olen yrittänyt tässä jutella kevyesti.

    Pitäkää toki tauko, silmäthän tässä väsyvät!

     Jatkuu…

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Siinä eka osa. Osia tulee 2-5 krt/viikko, viikonloppuisin ei tule osia.

    Ja kun oot ekan osan lukenu, niin jos susta tuntuu, että tää on liian ahdistava/pelottava, niin älä lue. Tämä oli vielä melko kestettävä osa. Suosittelisin kymmenestä vuodesta ylöspäin. (Paitsi jos oot tottunut ja luet paljon kauhutarinoita)

    Avatar
    Erppi
    Participant

    Luin alusta ja tajusin että tarina kertoo masentuneesta lapsesta/ihmisestä joten en lue enempää kun alan kuitenkin jossain vaiheessa itkemään… ?

    Avatar
    Loomailia06
    Participant

    Mä lupaan että luen jokaikisen osan!!!

    Avatar
    Loomailia06
    Participant

    Halloween on kyllä jo mennyt ohi, joten minun ”ikimuistoinen ilta” tarinaan ei tule enää uusia osia eikä edes loppua ?

    Mutta, ?

    Aloitan tänään-sunnuntaina uuden tarinan kaikille tarinoita keskusteluuni…

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Oukei. Kiitos kuitenkin, Erppi, ja kiva, Loomailia!?

    Avatar
    Loomailia06
    Participant

    Kht white Crystal, tuleeko seuraava osa milloin???

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Varmaan maanantaina. Kuten sanoin: viikonloppuisin ei tule osia.

    Avatar
    Loomailia06
    Participant

    Okei ?????????

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    ♡☆♡☆♡☆♡☆♡☆

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Jatkuu:

    Oisko se toi

    Sanoin tuossa jokin aika sitten, että olen yrittänyt jutella kevyesti. Niin, minun kevyesti saattaa olla teille raskaasti. Minä kun olen kokenut jo kaiken ja lisää 11-vuotiaaksi.

    Mutta jatketaan:

    Saavuin siis koulun pihaan ja kaikki olivat jo menneet sisään, koska pakkasta oli 30 astetta. Lisäksi kellot soivat.

    Kun tulin luokkaan, minua tuijotettiin. Minua ei varsinaisesti kiusata koulussa,  mutta kukaan ei koskaan ole jutellut minulle täällä. Paitsi opettaja ja yksi poika, joka väitti vuosi sitten olevansa ihastunut minuun, mutta ei kukaan muu. Luokitellaanko se kiusaamiseksi? Minun maailmassa ei.

    -Noniin, Asta, istu alas. Olet viimeinen joka tulee, opettaja sanoi. Minua tuijotettiin edelleen. Mittailtiin päästä varpaisiin. Varpaista päähän. Kummin päin vain.

    Pulpettini on aivan liitutaulun edessä, ja joka ikinen päivä näen liitutaululla saman kuvastuksen, äiti huutaa keittiön ikkunasta, minä olen käpertynyt nurkan ja katselen ulos ja näen, kun isä seisoo sillan kaiteen päällä, vilkaisee kerran äitiin kuin kysyäkseen: Oisko se toi? jonka jälkeen hän hyppää. Kuohuvaa koskeen. Lämmin elämä. Kylmä kuolema. Kylmä elämä. Lämmin kuolema. Kummin päin vain.

    Mietin mielessäni: Oisko se toi, olenko ratkaissut isän mysteerin, vai syventänyt itsevihaani, kun en saanut pysäytettyä häntä sillankaiteella? 

    Voi, milloin on välitunti? Suunnitelman voi toteutua vasta välitunnilla, mutta siihen tarvitaan myös kolme muuta onnekasta sattumaa: aikaisemmin pääseminen ulos, portinvalvojan myöhästyminen sekä se, että minä olen ensimmäinen ulkona.

    Jatkuu…

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Siinä uus osa! Toivottavasti piditte!

Viewing 15 posts - 31 through 45 (of 522 total)

You must be logged in to reply to this topic.