jännäri tarinoita?

Etusivu Keskustelu Kirjat ja sarjakuvat jännäri tarinoita?

Tämä aihe sisältää 513 vastaukset, 23 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Jessefani 2 1 kuukausi, 3 viikkoa sitten.

Esillä 15 viestiä, 451 - 465 (kaikkiaan 514)
  • Julkaisija
    Viestit

  • MinttuSuklaa
    Osallistuja (Participant)

    Hyvä LillyGirl 👍👍👍👍👍👍😄😍


    supermaimai
    Osallistuja (Participant)

    (Nyt on aika mun rikostarinalle alkaa)

    Ikäraja: No, ei tässä ole oikein mitään kamalaa, kyllä useimmat ekaluokkalaisetkin voi jo tätä lukea. Sisältää puhetta useammista aseista ja hyvin lievää väkivaltaa.

    ENSIMMÄINEN LUKU- Rouva Cameron

    Demonin valtaama eläin ei todellakaan ole miellyttävin mahdollinen tuttavuus… Puhumattakaan vihaisesta tädistä, jonka mikroaaltouunin olet rikkonut.

    Vähän taustaa; Nimeni on Adam Lord, ja työni on selvittää yliluonnolisten olentojen tekemiä rikoksia. Jos vaikka joku järkyttynyt mummo soittaa minulle ja kertoo pahan hengen syöneen kissansa, tutkin tapauksen, ja jos henki löytyy, heitän sen suoraa päätä takaisin Manalaan. Käytännössä olen köyhän miehen Haamujengi. Kokemuksen ja erilaisten laitteiden lisäksi minulla on kykyjä, joita normaaleilla ihmisillä ei ole; pystyn aistimaan yliluonnollista energiaa, voin vahvistaa lähelläni sijaitsevaa ilmaa, sähköä tai tulta, fyysiset ominaisuuteni ovat hieman voimakkaammat kuin niiden pitäisi loogisesti olla ja pystyn kutsumaan itselleni maagisen tikarin, jolla demoneja voi surmata.

    Eräänä aamuna kulkiessani kotiani kohti kädessäni laatikollinen pikaruokaa kännykkääni tuli ilmoitus, jonka mukaan joku tarvitsi palveluani. Annoin ruoat kämppäkaverilleni Timille, joka oli mukanani, ja pysäytin lähimmän taksikuskin, jonka jälkeen menin auton kyytiin ja käskin kuskin ajaa osoitteeseen, jonka asiakkaani oli lähettänyt. Kuski nyökkäsi ja lähti ajamaan. Minun ja lompakkoni harmiksi kaveri oli todella rahanahne, päätellen siitä, että hän kierteli erikoisia reittejään saadakseen hieman lisämatkaa mittariin. Kun auto vihdoin pysähtyi haluamani paikan pihalle, maksoin nopeasti kuskille ja nousin ulos kulkuneuvosta. Kävelin sisälle korkeaan pilvenpiirtäjään ja mietin, millaisen murhanhimoisen henkiolennon kanssa minun pitäisi tapella tällä kertaa. Sitä ennen jouduin kuitenkin tekemisiin toisen viholliseni kanssa: portaiden. Hissi nimittäin oli rikki. No, ei minun tarvinnut kävellä kuin vain 67 kerrosta…

    Päästyäni kerrokseen 67 olin jo niin uupunut, että meinasin kaatua lattialle. Sitä en kuitenkaan tehnyt, sillä asiakkaani oli edessäni. ”Vihdoin! Kylläpä teillä kesti”, keski-ikäinen nainen nimeltä Sue Cameron sanoi. ”Rouva Cameron, jouduin kävelemään 67-” ”Hys!” nainen keskeytti, ”keskittykäämme turhan höpötyksen sijaan oikeaan ongelmaan, siihen kamalaan olentoon!” ”Mitä demoni on tarkalleen ottaen tehnyt?” kysyin. ”Näytän teille”, rouva Cameron vastasi ja avasi asuntonsa oven. Heti sisään astuessani tajusin, ettei asiasta ollut epäilystä: tämän tehnyt henki oli hyvin agressiivinen yksilö; huonekalut ja muut tavarat olivat levällään, lamput olivat hajotettu, seinät olivat täynnä kynnenjälkiä… Sotku oli kamala. ”Milloin tämä tapahtui?” kysyin naiselta. ”Eilen”, hän vastasi, ”tavarat olivat yhtäkkiä levällään ja liikkuivat ilman kosketusta, sähkölaitteet menivät itsestään päälle… soitin kyllä poliisille, mutta tutkinta ei vienyt mihinkään. Silloin tajusin, että syyllisen on pakko olla jokin hirvittävä hirviö, itse Luciferin kätyri! Etsin netistä sopivaa henkilöä selvittämään asian, ja löysin teidät, herra Lord. Teidän on paras selvittää tapaus, sillä muuten ette saa lanttiakaan.” Haaste hyväksytty.

    Jäljet johtivat asiakkaan vaatekomeroon. Vedin tainnutuspistoolin esiin siltä varalta, että demonilla oli fyysinen muoto, ja valmistauduin kohtaamaan hirveän olennon… Hiki otsallani tartuin ovenkahvaan ja avasin oven… Ryntäsin sisälle ase kädessäni…! Vaan ei. Räyhähengen sijaan komerossa majaili… pesukarhu?

    ”Taidatte olla erehtyneet, rouva”, kerroin asiakkaalleni, ”sekasorron takana ei ole fantasiaolento vaan pahainen elukka.” Nostin pesukarhun maasta. ”Katsokaa vaikka, aivan harmit-” silloin pesukarhu hyökkäsi. Tiputin sen maahan ja kompuroin taaksepäin. Eläimen silmät hohtivat kirkkaanpunaisina ja se kasvoi kolminkertaiseen kokoonsa. Osoitin aseen pesukarhua päin rouva Cameronin kavahtaessa järkyttyneenä taaksepäin. Olento syöskyi taas kimppuuni, eikä pistoolini toiminut siihen, vaan sen demoniset voimat hylkivät aseen tainnuttavaa vaikutusta. Ase kyllä häiritsi sitä hiukan ja pysäytti sen hyökkäyksen, jonka ansiosta pääsin takertelemaan itseni ylös lattialta ja astumaan poispäin ”pesukarhusta”. Tällä kertaa se taktikoi aloittaen kiertää minua. Tuijotimme toisiamme suoraan silmiin sen liikkuessa ympyrää ja minun kääntyessä sen liikkeen mukaan. Lopulta olio hyppäsi ensin sivuun hämätäkseen minua ja loikkasi sitten toisen kerran upottaen kyntensä ihooni. Aloin ravistella sitä käsin irti, ja siinä onnistuttuani heitin sen lattialle. Käskin rouvan odottaa asunnon ulkopuolella hoitaessani ongelman. Otin taskustani kristallikoristeisen, demoneja tappavan tikarin. Sivalsin tikarin terällä kohti vastustajaani, joka kuitenkin väisti ja murisi vihaisesti. Tappelu jatkui nopeatempoisena eikä näyttänyt johtavan mihinkään, kunnes tajusin käyttää ympäristöäni hyväkseni. Otin pöydältä tavaroita ja heitin niitä demonia päin. Cameronin rouva ei ollut tästä jälkikäteen hyvin iloinen, mutta mitäpäs minä siitä. Revin mikroaaltouunin irti seinästä ja heitin senkin vihollista päin, jonka jälkeen katkaisin tikarillani mikron sähköjohdon ja väistin seuraavaa hyökkäystä keittiön hanalle. Kaappasin käteeni mukin ja täytin sen nopeasti vedellä. Tämän jälkeen palasin katkaistun johdon luokse. Demonin hyökätessä tökkäsin johdon sitä päin ja hetin veden olion ja kaapelin väliin. Tästä aiheutuva sähköisku, jota vahvistin hiukan omilla yliluonnollisilla voimillani, sai olentoa vahingoitettua merkittävästi. Viimeistelin vielä lopettavan hyökkäyksen ampumalla olentoa tainnutusaseellani. Nostin tikarin ilmaan ja iskin sen demoniolennon lihaan. Se aiheutti pitkän, kimeän äänen ja pökertyi lattialle. Demonin henki poistui pesukarhun ruumiista ulisten kamalasti. Sielu syöksyi minua päin ja heitti minut taaksepäin magian avulla. Heittäydyin suoraan ulos pilvenpiirtäjän ikkunasta ja jäin roikkumaan lasiin kiinni. Demoni lensi rikkinäisen ikkunan kautta ulos ja lähti pakoon. Heilautin itseni nopeasti takaisin sisälle asuntoon ja juoksin keittiöön. Avasin yhden keittiön kaapeista ja otin sieltä lasipurkin. Sitten kiirehdin taas ikkunalle ja vedin taskustani pienen kokoon taiteltavan laitteen, jota kutsuin Demoniradioksi. Asetin Demoniradion hajonneen ikunalasin eteen ja säädin sen taajuudelle, jossa se vaikuttaa kaikkiin lähellä oleviin demoneihin. Painoin radiossa olevaa nappia ja häiritseviä radioaaltoja säteili demonin aivoihin. Näin kaukaisuudessa, kun se häiriintyi ja alkoi lentää raivovaltaisesti ilmassa ympyrää ja täristä hallitsemattomasti. Pyöritin radion kyljessä sijaitsevaa rullaa, joka lisäsi tehoa radioaaltoihin. Lopulta demoni tajusi kääntyä ja lentää takaisin asuntoon. Vähensin radioaaltojen tehoa sitä myötä kun demoni tuli lähemmäs, luodakseni demonille illuusion, että niiden teho vähentyisi sitä mukaa, kun se tuli lähemmäs asuntoa. Lopulta se lensi sisään, laitoin radion täyteen tehoon saadakseni olennon pysähtymään ja kaappasin viholliseni lasipurkkiin. Suljin purkin, ja demoni oli nalkissa.

    ”Tässä, rouva Cameron, on teitä riivannut olento”, sanoin tehtävän jälkeen rouva Cameronille näyttäen pökertynyttä pesukarhua. ”Ja tässä, rouva Cameron, on… no, teitä riivannut olento”, kerroin näyttäen lasipurkissa olevaa henkeä. Rouva Cameron maksoi minulle valitettuaan siitä, kuinka kamalalta näytin tultuani tappelusta ja millaisen sekasorron olin aiheuttanut hähen kämpässään. Mikroaaltouunin tuhoaminen alensi palkkiotani, mutta sain silti sievoisen summan urakasta. Ja vihdoin pääsin syömään pikaruokaa!

     

     


    ssinivuokko
    Osallistuja (Participant)

    Serkukset

    Paula ei koskaan moittinut Janottaa ja kehui tätä aina kun oli mahdollista, koska Janita oli Paulan kummityttö. Neljäsluokkalaiset harjoittelevat ruutusuurennusta. Tunnin lopuksi Paula arvosteli jokaisen työn: Emilylle 8½,  Roosalle 7-, Janitalle 10+ ja Ennille, joka piirsi erittäin hyvin, mutta hyvin luonnostelevasti 4½. Melkein kaikki kehuivat Ennin työtä todella hienoksi ja luokan parhaaksi.

    Koulussa oli ruokana sienikastiketta, jota Minna inhosi niin, että oksensi roskikseen ja joutui lähtemään kotiinsa.

    Koulun jälkeen Alice kysyi:”Roosa ja Emily, haluaisitteko tulla meille, voidaan mennä sieltä suoraan kiipeilemään (Emily, Roosa ja Alice harrastivat kiipeilyä.) Katri ja Liina eivät voi tulla, koska heidän pitää mennä koripallotreeneihin.”

    ”Voidaanhan me tulla, mutta meidän pitää ensin ilmoittaa äideille ja mummolle.” Roosa ilmoitti.

    Tytöt kurkkasivat papereitaan ja huomasivat, että niihin oli ilmestynyt kirjoitusta:”sama aika, sama paikka.” Roosalla luki myös: ” hyppää huoneeseesi ikkunasta klo 0.10.” He myös ilmoittivat vanhemmilleen ja mummolle Alicen luo menosta.

    ”Mennäänkö vaikka katsomaan lampaita” Alice ehdotti, kun he olivat pyöräillen Alicen kotipihaan.

    ”Joo, mennään vaan! Siitä on jo niin pitkä aika, kun me olemme viimeksi nähneet lampaat, Roosa sanoi…

    Jatkuu…


    ssinivuokko
    Osallistuja (Participant)

    Sorry, kun tuli näin lyhyt, mut huomenna tulee kyllä pidempi😀😁😉😊😋🙂☺️🤗😎🤣😃😄


    MinttuSuklaa
    Osallistuja (Participant)

    Hyvä molemmat ja ei haittaa ssinivuokko 😊😉


    supermaimai
    Osallistuja (Participant)

    (Tuo eka jonka tein oli vähän enemmän vaan tutustumista hahmoihin, mutta seuraavassa on enemmän jännitystä.)


    MinttuSuklaa
    Osallistuja (Participant)

    Jännää. Millo se tulee?


    ssinivuokko
    Osallistuja (Participant)

    Supermaimai sun oma on tosi hyvä ja kirjoitettu kirjamaiseen tyyliin, siitä plussaa!


    supermaimai
    Osallistuja (Participant)

    (Tulee ehkä tänään tai huomenna, ja kiitos kehuista.)


    ssinivuokko
    Osallistuja (Participant)

    Suunnitelmat meni uusiksi eiliseltä ja jatkan vasta nyt


    ssinivuokko
    Osallistuja (Participant)

    Serkukset

    Tytöt menivät lammasaitauksille.

    ”Montako lammasta teillä on?” Emily kysyi ja alkoi laskemaan montako lammasta aitauksessa oli.

    ”Ömm… Kaksitoista.” Alice vastasi.

    ”Mutta niitähän on vain 11!” Roosa huomasi.

    ”Niinpä olin juuri sanomassa sitä.”

    ”Hertta puuttuu! Mihin ihmeeseen se on voinut karata?”Alice pohti. ”Kierretään aitaus ympäri ja katsotaan onko missään koloa, mistä se olisi voinut päästä pois”

    Pian tytöt löysivät kolon, mistä Hertta oli karannut. Se ei onneksi ollut kovin iso ja tytöt korjasivat sen nopeasti. Herttakin löytyi muutaman minuutin etsinnän jälkeen sen Alicen naapurin pihalta. Se oli ollut siellä syömässä ruohoa. Onneksi naapuri ei suuttunut.

    Kiipeily olikin sitten toinen juttu: (Kiipeily järjestettiin hallin korjaustöiden ja hyvän sään vuoksi ulkona.) Ensimmäiseksi Roosan kenkä tippui ja sitten Emily ja Roosa eksyivät.Kaiken kukkuraksi he tippuivat rotkoon etsiessään muita. He liukastuivat ja tajusivat tippuneensa rotkoon.

    ”tämä on varmasti meidän lorun loppu, ”Emily ajatteli…

    jatkuu…


    supermaimai
    Osallistuja (Participant)

    (Mun tarina tulee sittenkin tänään tai lähipäivinä, en viitsi luvata mitään.)


    LillyGirl
    Osallistuja (Participant)

    Päin puuta (9+)

    Olen iloinen! Kaverit haluavat minut takaisin ja Jasper pitää minusta!  ”Lintsataanko yhdessä?” Ehdotan. ”Teen mitä vain, että saan olla kanssasi!” Jasper huudahtaa.

    Jasper sanoi tietävänsä hyvän paikan, jossa ei ole koskaan ketään. Istumme hiukan kosteaan maahan ja juttelemme. Kerron, kuinka Olin suosittu, mutta yhtäkkiä… Ja nyt he haluavat minut takaisin.  ”En kuitenkaan haluaisi jättää sinua.” Pohdiskelen.

    Kännykkäni piippaa, viesti on Hannahilta. Avaan kännykän hymyillen, mutta hymyni hyytyy, kun siinä lukeekin: ”Hahhah, se oli vitsi, ei haluta sua takas! Älä tuukaan. Fia ja Emma ovat ihan oikeassa, että sä oot idiootti. Olit kuulemma lyönyt Fiaa.” Mitä?! Enhän minä ole Fiaa lyönyt! Näytän viestin Jasperille. Hän lohduttaa minua. Istumme paikassa monia tunteja, ennen kuin tajuankaan, kello on yhdeksän illalla. Soitan tädille ja sanon, että tulen vähän myöhemmin.

    Menen yhdeltätoista tädille. Täti on taas laskupinon ääressä. Yritän kysellä hänen vointia, mutta hän käskee minun mennä pois. Menen huoneeseeni ja Päätän soittaa äidilleni.

    Jatkuu…


    Jessefani 2
    Osallistuja (Participant)

    Sori kun tulee näin myöhään, mutta mun tarina jatkuu huomenna. Oli vähän ongelmia uuden tilin kanssa, joten olen nyt Jessefani 2 mutta kuitenkin sama kuin Jessefani.


    MinttuSuklaa
    Osallistuja (Participant)

    Ok😄

Esillä 15 viestiä, 451 - 465 (kaikkiaan 514)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.