jännäri tarinoita?

Home Forums Kirjat ja sarjakuvat jännäri tarinoita?

This topic contains 521 replies, has 23 voices, and was last updated by Avatar MinttuSuklaa 1 day, 8 hours ago.

Viewing 15 posts - 496 through 510 (of 522 total)
  • Author
    Posts
  • Avatar
    LillyGirl
    Participant

    Kiitos Jessefani ja MinttuSuklaa! Sunkin tarina on mahtava, Jessefani. Mun tarina jatkuu tänään tai huomenna.

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Outo kesätyö

     

    – Eräs nainen haki koiran. Räväytin silmäni isoiksi.

    – Mitä? Melkein huusin. Hoitajat kääntyivät puoleeni vihaisena.

    – Shh!…. Hoitajat sihisivät.

    – Joo. Se sanoi, että on pennun omistaja, ja että pentu pääsi karkaamaan häneltä. Sen nimi oli Eliisa. Eliisa sanoi, että kun olimme hoitaneet hänen koiraansa niin hyvin…………

    – Niin? Kysyin jännittyneenä ja tutkailin Aavan ilmeitä. Ne vaihtelivat mietteliäistä jännittyneiksi, sekä kaikkea siltä väliltä.

    – Niin saamme tulla hänen koirakasvattomoonsa kesätöihin, Aava pamautti. Aavan ilme oli jotenkin voitonriemuinen, mutta en tiedä miten.

    – Me ollaan vielä liian nuoria! Koirin hillitä intoani. Mutta tiesin että tässä olisi unelmakesätyöni. Ota tai jätä-tilanne.

    – Eliisa sanoi että ei olla, kun mä kysyin samaa, Aava kertoi tietäväisenä. Vilkaisin vanhempiani, joiden vakavista ilmeistä ei voinut päätellä mitään.

    – Äiti ja isä, voidaanko me mennä? Kiltit, antakaa lupa, anoin ja koitin näyttää samalla mahdollisimman viattomalta. – Kiltti, kiltti, kiltti, kiltti!

    – Neuvotellaan tästä kotona, isä sanoi jäisesti. Toivoni hiipui siihen.  Isän ”neuvottelu” oli aina kamala puhuttelu koulunumeroista ja kaikesta tosi tylsästä. Niin kuin ei olisi maailmassa muuta kiinnostavampaa asiaa.

     

     

    Minun piti jäädä sairaalaan yön yli tarkkailtavaksi. Laila, äiti, isä ja Aava hyvästelivät ja jättivät minut yksin hoitajien kanssa. Vähitellen hoitajat alkoivat valua pois huoneesta. Sitten olin vain minä. Yksin valkoisessa, ontossa huoneessa. Tuuli puhalsi ulkona. Kuulin kuinka mitättömän pienet vesipisarat osuivat ikkunaan. En saanut unta. Pyörin sängyssä. Valvoin pitkään. En edes muista, milloin sain lopulta unenpäästä kiinni.

    Yhtäkkiä keskellä valoista yötä ikkunalasiin osui jokin. Säikähdin ja nousin istumaan. Hoitajat olivat sanoneet, ettei kannattaisi nousta ylös, mutta tein sen silti. Kipitin hiljaa ääntäkään päästämättä ikkunan luokse. Ulkona ei näkynyt mitään, tai niin ainakin luulin.

     

    Yhtäkkiä kivi lensi kohti ikkunaa. Pieni kivi, mutta kuitenkin säikähdin taas niin paljon, että melkein lensin selälleni. Säilytin kuitenkin itsehillintäni enkä kiljunut. En kiljunut ja huutanut. Olin ihan hiljaa.

     

    Sitten näin jonkin.

    Tai jonkun.

     

     

     

    Jatkuu……….

    Avatar
    LillyGirl
    Participant

    Tuo on tosi mahtava tarina, Jessefani. Mä Jatkan tarinaani nyt.

    Avatar
    LillyGirl
    Participant

    Päin puuta (8+)

    ”Mitä Hannah teki?” Kysyn. ”Hän.. Hannah ja Me olimme oikeasti kavereita, silloin. Teimme niin, että Hannah esitti kaveria ja Me pilkkasimme sinua. No, Hannahian oli ollut jo jonkin aikaa kaverisi ja tiesi salaisuuksiasi. Hän kertoi ne meille ja Päätimme yhtenä päivänä, että yritämme saada kaikki vihaamaan sinua, mutta kun tututustuimme Jasminiin.. hän oli niin mukava tyyppi ja halusimme olla hänen kavereitaan, mutta Jasmin sanoi, että voi olla meidän kaveri, mutta meidän täytyy lopettaa kiusaaminen. Lupasimme ja mietimme nyt itsekin, että se oli lapsellista ja tyhmää.” Fia kertoi. Olin järkyttynyt. Hannah! Se ilkeä kieroilija. ”Me siis levitimme kaikkia juoruja, mutta nyt yritämme korjata tämän ja sanoa, ettei ne pidä paikkaansa.” Emmi jatkoi.

    Päivästä tuli oikeastaan ihan mukava, lukuun ottamatta Hannah-uutista. Ehkä meidän ystävyys on vain loppu, näin käy joskus, mutta sille ei voi mitään. Onneksi olen saanut uusia ystäviä. He vaikuttavat aidoilta, toisin kuin ystäväni silloin, kun Olin suosittu. Hengailen nykyään siis Fian, Emmin ja Jasminin kanssa. Meistä on tullut neljän hengen tyttö porukka.

    Vaikka Tämä sotku oli kyllä rasittava, niin Tässä oli jotain hyvääkin, sain Jasperin poikaystäväkseni ja sain uusia, aitoja kavereita. Hannahin kanssa en enää hengaile.

    Kun Tulin kotiin, äiti kertoi, että hänen ja tädin välit ovat vihdoin kunnossa ja täti muuttaa meille ja asuu Täällä niin pitkään, kunnes löytää töitä.

    Tunnen juuri nyt oloni onnelliseksi. Vietän Jasperin kanssa aikaa ja kun hän lähtee niin uusien ystävien. Aion kuitenkin vielä tapailla Jasperia. Sovimme, että tapaamme vähintään kaksi kertaa kuussa.

    LOPPU!

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Toi oli niin hyvä tarina! En keksi millä tuota tarinaa kuvaisi.

    Avatar
    MinttuSuklaa
    Participant

    6/5 tarina LillyGirl, harmi että loppu!

    Jessefani millon sun hyvä tarina jatkuu?

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Kiitos, ja mun tarina jatkuu huomenna.

    Avatar
    LillyGirl
    Participant

    KIITOS!☺️☺️☺️☺️☺️

    Avatar
    MinttuSuklaa
    Participant

    LillyGirl, alotatko uuden tarinan?

    Avatar
    LillyGirl
    Participant

    Hmm.. En ihan heti aloita, mutta kyllä jossain vaiheessa, kun saan idean.

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Outo kesätyö ( 8 ylöspäin)

     

    Pieni osa edellisestä osasta:

    Yhtäkkiä kivi lensi kohti ikkunaa. Pieni kivi, mutta kuitenkin säikähdin taas niin paljon, että melkein lensin selälleni. Säilytin kuitenkin itsehillintäni, enkä kiljunut. En kiljunut tai huutanut. Olin ihan hiljaa. 

    Sitten näin jonkin. 

    Tai jonkun. 

     

     

     

    Aloin hengittämään tiheämmin. Sisään ja ulos.

    Se joku oli mies. Tai poika. Hänellä oli mustat verkkarit, musta huppari ja musta lippis. Mies katsoi juuri minun suuntaani. En piiloutunut, tai mennyt karkuun uhkaavaa katsetta. Tuijotin uhmakkaana takaisin. Mies alkoi vähitellen hermostua, ja vaihtaa painoa jalalta toiselle. Minä virnistin salaa voitonriemuisena ja vilkuilin alas maahan sairaalan ikkunasta.  Mies näytti pieneltä ylhäältä katsottuna.

     

    Seuraavaksi tapahtui jotain outoa. Pelottavaa. Ehkä raivostuttavaakin.

    Mies otti taskustaan ryppyisen paperin ja kirjoitti siihen jotain paksulla mustalla tussilla. Tarkkailin edelleen miehen touhuja kiinnostuneena. Sen jälkeen mies nosti paperin ilmaan. Se oli ilmeisesti tarkoitettu minulle. Siinä luki:

    Et enää sotkeidu asioihini, tuliko selväksi?! 

    Luin tekstin uudestaan ja uudestaan hämmentyneenä. Sitten mies juoksi yön vaientamaan kaupunkiin ja katosi jonnekin. Jäin ikkunaan eri tunteiden vallassa. Kaikki oli jotenkin hämäräperäistä.

    Mitä mies tarkoitti tekstillään? Kuka ihme hän oli? Mistä hän tiesi että olin sairaalassa? Mitä hän halusi minusta? Mihin minä olin sotkeutunut? Kysymykset olivat vailla vastausta, jota ne eivät tuntuneet saavan.

     

    Sen jälkeen en meinannut saada unta. Vilkaisin kelloa. Jo 4. 45. Huomenna olisin umpiväsynyt, olin siitä täysin varma.

     

    En muista milloin sain viimein unta.

    Aamulla heräsin kauheaan meteliin.

     

    Mitä ihmettä ulkona tapahtui?

     

     

     

     

     

     

    Jatkuu……….

    Avatar
    LillyGirl
    Participant

    Aivan mahtava tarina, Jessefani! Milloin jatkuu?

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Kiitos kehuista. Tarina jatkuu huomenna

    Avatar
    MinttuSuklaa
    Participant

    Tosi hyvä!😄

    Avatar
    Jessefani 2
    Participant

    Tarinani jatkuu sittenkin vasta huomenna.

Viewing 15 posts - 496 through 510 (of 522 total)

You must be logged in to reply to this topic.