kauhutarinoita

Etusivu Keskustelu Välkkä kauhutarinoita

Tämä aihe sisältää 6 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Jessefani 2 1 kuukausi, 1 viikko sitten.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit

  • Jasmiina2
    Osallistuja (Participant)

    Kertokaa tarinoita jotka saavat kylmät väreet.


    Jessefani 2
    Osallistuja (Participant)

    Kauhukirja

     

    Sadepisarat ropisivat ikkunaa vasten. Janita luki erästä kirjaa kaikessa rauhassa. Hän oli yksin kotona, kun vanhemmat olivat työmatkalla. Oli perjantai, ja vanhemmat tulisivat takaisin lauantaina päivällä. Täti oli tulossa Janitan kotiin illalla, ettei hänen tarvitsisi olla yksin yön yli.

     

    Sara-Niina oli juuri nukahtamaisillaan. Yhtäkkiä hän säpsähti hereille. Mistä se johtui? Sara-Niina kuuli, kun joku koputti hänen ikkunaansa. Kop, kop, kop kop kop. Kolme viimeistä koputusta olivat nopeita. Sara-Niina vetäisi peiton yltään ja pomppasi pystyyn. Hän pyöräytti sälekaihtimet auki ja katsoi ulos. 

    Siellä ei ollut ketään.           Eikä mitään.

     

    Siinä kohdassa Janita sujautti kirjan väliin kirjanmerkin ja painoi kirjan kiinni. Hän käveli keittiöön ja otti jääkaapista valmiita voileipiä. Janita oli juuri haukkaamassa leipäänsä, kun ovikello pirahti.

    Janita jätti leivät pyödälle ja säntäsi ovelle.

    – Riina-täti! Janita huudahti.

    – No hei, Janita! Uniikkiin ja täysin uuteen mekkoon sonnustautunut muotitietoinen Riina huudahti.             – Olemme nyt kaksin. Voisimme lähteä kaupungille. Tässä on vähän rahaa vaatteisiin ja ruokaan…….. Riina ojensi Janitalle viidenkymmenen euron setelin.

    Janita piti tädistään paljon. Hän oli nuori, muotitietoinen ja tajusi nuoruutta. Janita tosin vaatteita enemmän välitti kirjoista……Mutta kerrankin kun oli tilaisuus ostaa jotain uutta, tilaisuus oli hyvä käyttää.

     

    ***

    Janita istui Riinan autossa nenä kiinni kirjassa. Janitan viereisellä penkillä oli kaksi kassia; toisessa kassissa oli vaatteita, ja toisessa kassissa oli muutamia kirjoja. Riina ajoi autoa ja samalla selitti kiivaasti, miten iloinen oli ollut kun pääsi tapaamaan kummilastaan pitkästä aikaa.

     

    Janita oli taas sängyssään, kirja kädessä. Hän luki niin kauan kunnes nukahti. Kirja jäi auki juuri siitä kohdasta, jossa Sara-Niina kuuli koputuksia.

     

    Janita ei voinut arvata, että lähistöllä oli henkilö, joka huomasi kirjan.

     

     

    Mutta seuraamukset eivät tietäneet mitään hyvää……..

     

     

     

     

    Jatkuu…….

     

     

     


    Jessefani 2
    Osallistuja (Participant)

    Tuossa ekassa osassa ei ollut kovin paljon jännitystä mutta seuraavassa osassa kyllä on.


    Jessefani 2
    Osallistuja (Participant)

    Kauhukirja

     

    Kop,kop.  Kop,kop,kop. 

    Janita kierähti peittoonsa vahingossa kääriytyneenä lattialle. Hän heitti peiton yltään ja nousi lattialta. Säikähtäneenä Janita ryntäsi ikkunansa luo, nosti verhot, pyöräytti sälekaihtimet auki ja katsoi ulos.

    Vain autio piha oli näkymä, jonka Janita huomasi.         Siellä ei ollut ketään. Eikä mitään.                          Hän tunnisti tapahtumat kirjastaan. Todellisuus ja kirjan tapahtumat tuntuivat sekoittuvan keskenään.    Kirjan kertomus alkoi tuntua pelottavalta ja todelliselta. Sitten alkoi sataa. Ikkuna, jota Janita edelleen järkyttyneenä tuijotti, peittyi sadepisaroihin.

    ******

     

    Aamurutiinien jälkeen Janita lysähti takaisin sänkyynsä. Eläinjulisteen koiran ystävälliset silmät tuijottivat Janitaa.

    – Janitaaa!! Riina-tädin kimeä huuto palautti Janitan ajatusmailmastaan. – Lähdetäänkö kirjastoon?

    – Ehdottomasti! Janita oli heti pystyssä. Hän nappasi itse tekemänsä painavan kirjastokassin ja puhelimensa, jonka  kuoren sisätaskussa oli aina kirjastokortti. Kirjastossa Janitan kirjastokassi tyhjeni ja täyttyi. Hän otti kuusi paksua fantasiakirjaa ja muutaman kirjallisuusdiplomiin kuuluvan kirjan. Koska Janita harrasti vain koripalloa kaksi kertaa viikossa, hänellä oli  paljon aikaa   lukea. Kotonaan Janita ihmetteli Riinan outoa käytöstä. Hänen äänensä oli ollut oudon kuuloinen ja hän oli ärtyneen oloinen, mikä ei ollut yhtään hänen tapaistaan.

    Kotona Janita jatkoi taas Kauhukirjan lukemista.

    Seuraavana yönä Sara-Niina kuuli taas koputuksia. Kop,kop. Kaksi hidasta koputusta. Tällä kertaa Sara-Niina veti verhot heti auki. Hän ehti nähdä violetin valon, joka säkenöi vähän aikaa ja väri haihtui. Violetti väri ei kuitenkaan lupaa mitään hyvää…… 

     

    Janita alkoi voida pahoin. Hän tiesi, ettei seuraavasta yöstä tulisi helppo.

     

     

     

    Jatkuu….


    Jessefani 2
    Osallistuja (Participant)

    Tuosta osasta tuli lyhyt, mutta yritän tehdä seuraavasta osasta pidemmän.


    ssinivuokko
    Osallistuja (Participant)

    Tykkää paljon tarinastasi, Jessefani 2. Minulle tulee siitä hieman mieleen kirja Mustesydän


    Jessefani 2
    Osallistuja (Participant)

    Kiitos, sinivuokko.

    • tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 1 viikko sitten  Jessefani 2.
Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.