kirjoittakaa tänne tarinoita

Home Forums Vlogit ja videot kirjoittakaa tänne tarinoita

This topic contains 79 replies, has 8 voices, and was last updated by Avatar Jessefani 2 10 months, 3 weeks ago.

Viewing 15 posts - 46 through 60 (of 80 total)
  • Author
    Posts
  • Avatar
    Jessefani
    Participant

    Jatkuuko toi keppareita ja ramppikuumetta? Ois aika kiva jos jatkuis…..

    Avatar
    Jessefani
    Participant

    Koska se on/oli niin hyvä.

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Jatkan nyt sitä joskus yli puol vuotta sitten kesken jäänyttä sarjaa:

    Keppareita ja ramppikuumetta jatkuu

    Jasmiina katsoi verhon välistä. Kaikki rivit olivat täynnä. Joku kiljui.

    -Oletteko valmiita? opettaja kysyi. Kaikki olivat juuri tulleet puvustus-maskeeraus-hössäkän läpi. Kaikki nyökkäsivät paitsi Jasmiina. Hän tunsi olevansa valmis vaikka kuolemaan mielummin kuin esittämään Minttua.

    Juuri silloin Jasmiinan puhelin soi. Ruudussa välkkyi Hannan iloinen naama. Huh! Juuri oikealla hetkellä. Tarvitsen nyt todellakin apua, Jasmiina mietti.

    -MoimäkuulinettäsäsaitMintunosan! Hanna kiljui luuriin niin nopealla tahdilla, että koko lause kuulosti yhdeltä ainoalta sanalta.

    -Joo. Mut Hanna, en pysty siihen! Kaikki katsoo! Entä jos käy joku moka? Jasmiina vikisi.

    -Hei, rauhoitu! Ole vain oma itsesi. Kun roolihahmon puku otetaan pois, huomataan, ettei se olekaan puku vaan sinua itseäsi. Sitä näytteleminen on.

    Sanat rauhoittivat Jasmiinaa ja pian hän oli jo saanut itsetuntonsa takaisin. Viisi minuuttia. Verhot avautuivat. Jasmiina lähti laukkaamaan.

    JATKUU

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Keppareita ja ramppikuumetta

    Jasmiinasta tuntui, kuin hän olisi elänyt unessa. Näytteleminen oli ihanaa! I-HA-NAA!

    Mutta sitten, kun Jasmiinan piti pysäyttää laukka, hän teki saman virheen kuin Hanna aiemmin. Hän meni liian lähelle lavan reunaa ja..

    putosi.

    Ei kuitenkaan pää, vaan jalat edellä.

    Kuitenkin, kuin se olisi kuulunut esitykseen, hän kipusi portaat ylös lavalle ja kuunteli vastanäyttelijän puheet ja sanoi sitten omat vuorosanansa.

    Loppuesitys meni hyvin             ja            ablodeja            sateli.                              Jasmiina             ei               koskaan                ollut            tiennyt, miten hyvältä se tuntui.

    THE END/LOPPU

    Avatar
    Jessefani
    Participant

    Toi oli niiiiin ihana tarina!

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Kiitos.

    Avatar
    MiiTulainen
    Participant

    En tykkää hepoista.

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Ok. Ei tarvii tykätä, MiiTulainen. ☺

    Avatar
    MinttuSuklaa
    Participant

    Se oli hyvä tarina. Kiva et kirjoitit loppuun😄😍

    Avatar
    Pesukone
    Participant

    Ette jätä tätä keskustelue sitte ku mä tuun tänne ._. (On tapahtunut viime aikoin aika paljon että mut jätetään heti)

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    En muuten jätä! Kirjoitan kyllä tänne varmaan uutta tarinaa lähiaikoina.

    Avatar
    Jessefani
    Participant

    Voisinko alkaa kirjoittaa tänne myös tarinaa? Mitä olette? Ja sanokaa kumpi näistä olisi parempi:

    Leipomisen taito

    Vilja harrastaa leipomista. Hän rakasti sitä. Mutta sitten yhtäkkiä jotain tapahtui Viljassa. Hän ei enää välittänyt leipomisesta. Päässä oli vain puhelin, puhelin, puhelin……….Silloin elämä suistaa raiteiltaan.

    Taito

     

    Bella tuntee olevansa muita erikoisempi. On aina ollut. Sitten alkaa tapahtua. Luokkakuvauksessa Essi ennakoi hirveän vaaran ja yhtäkkiä katoaa näkyvistä. Silloin hän tapaa Fian. Fialle ja hänelle annetaan supervoimia, mutta niitä ei saa käyttää väärin. Kaikki menee päin puuta viimeistään silloin kun luokan ilkein tyttö Flora saa vihiä asiasta………

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Mä tykkään enemmän tosta jälkimmäisestä.

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Mä alotan tarinan Päivän kestävä kesä. 

    Se kertoo Irasta, 7-luokkalaiset tytöstä, joka alkaa kotimatkalla muistella edellistä kesää. Kaikki ei mennyt ihan putkeen ja Ira koki kummallisia tunteita jo kauan ystävänä ollutta Tuukkaa kohtaan.

    Kaikki selviää, mutta miten? Joskus yksikätisyys ja ihastuminen eivät ihan sovi yhteen…

    Avatar
    Borderterrieri
    Participant

    Päivän kestävä kesä

    Ira käveli kotiinpäin. Hän kuunteli lintujen laulua ja löntysteli hiljalleen. Hän oli edennyt puolessa tunnissa vain noin 500 metriä eli puolet matkasta, mutta Iraa ei haitannut.

    -No voi nyt…! Ira huusi ääneen. Matematiikan kirja oli jäänyt kaappiin, vaikka siitä oli läksyt huomiseksi. Ira kääntyi ympäri ja pisti vähän vauhtia.

    Siinä hänen tarpoessaan  ajatukset palasivat viime kesään. Seiskaluokka oli juuri alkanut, mutta kesä ei unohtunut sitten millään…

     

    -Täällä on kuuma! Ira vinkui.           -Vastaan me tulimme ulos! Isä huusi. -Ja ota tuo takki pois, ei ihme jos on kuuma.

    -Ira… Tuukka, Iran paras kaveri yritti maanitella. -Ollaan nyt hetki tässä.

    Ira hymyili Tuukalle. Joskus hän ihmetteli,  olivatko hän ja Tuukka vain kaverit, vai seurustelivatko he? Eskarissa Tuukka oli tullut Iralle hyvinkin tutuksi, sillä tämä halusi pussata Iraa. He nauroivat tapaukseen vieläkin, mutta Ira oli huomannut, että Tuukka katsoi häntä oudosti, kun asiasta puhuttiin. Aivan kuin hän miettii samaa, mitä oli Eskarissa miettinyt.

    Ira havahtui ajatuksistaan ja meni ostamaan jäätelön.

    -Isä, koska me saadaan se mökki?

    -Lapussa lukee että viimeistään 15.30, isä vastasi.

    -Mitä kello on nyt?

    -14.30.

    -Tunti! Ira ja Tuukka huokaisi vat yhtä aikaa. Iltapäivästä tulisi vielä pitkä.

    jatkuu

Viewing 15 posts - 46 through 60 (of 80 total)

You must be logged in to reply to this topic.