Luitko jo edellisen osan?
Seuraavana päivänä koulussa Tuuli mietti, mikä oikeastaan oli ollut parasta. Sekö, kun Jonin äiti oli saanut puhelinsoiton, että kissa oli löytynyt. Vai Jonin silmien loiste, kun hän oli tullut äitinsä kyydissä kissakodille ja nähnyt Missen. Vai se, kuinka he olivat kaikki menneet vielä Jonin äidin kutsumana kahville Jonin kotiin ja olleet paikalla, kun Joni oli Annan avustamana kertonut koko jutun vanhemmilleen.
Tuuli oli nähnyt Jonin äidin suupielten kiristyvän kun hän kuuli Karrin toiminnasta. Mutta hän ei ollut sanonut heille muuta, kuin että oli kiitollinen, että kuuli asiasta ja että hän ottaisi yhteyttä sekä kouluun että tarvittaessa Karrin kotiin.
Ensimmäisellä välitunnilla Anna, Krista, Ville, Patrik, Ayla ja Tuuli olivat kokoontuneet vakiopaikkaansa kiviaidan viereen. Patrik vilkaisi ympärilleen ja kysyi sitten toisten puoleen kumartuen:
– Kuulitteko jo uutista?
– Ei, mitä? Tuuli kuiskasi takaisin.
– Karri ei ole enää meidän koulussa. Kettunen oli kutsunut Karrin isän ja äidin tänään hätäpalaveriin. Hän sanoi, että Karri erotetaan koulusta määräajaksi. Karrin äiti ilmoitti siihen, että Karri lähtee toiseen kouluun.
– Ai? Minne, Ville kysyi.
– Tampereelle. Karrin isä ja äiti ovat eronneet viime keväänä, Karri jäi asumaan tänne isänsä kanssa, koska hänen äitinsä muutti Tampereelle, hän aloitti siellä jossain uudessa työpaikassa. Nyt äiti kuitenkin ilmoitti, että Karri muuttaa hänen luokseen ja saa aloittaa uudessa koulussa.
– Mistä sä kuulit tämän?
– Meidän vanhemmilla oli aamulla sovittu vanhempainvartti, mutta kun he tulivat paikalle, oli Kettunen puhunut Karrin vanhempien kanssa. Mä kerroin illalla isälle ja äidille koko jutun, eli he tiesivät, mistä oli puhe. He kuulivat oven takaa osan sananvaihdosta ja oli Kettunen sitten kysyttäessä sanonutkin, että näin tämä nyt meni, Patrik totesi huolettomasti.
Toisten ihmetellessä asiaa Tuuli vajosi hetkeksi ajatuksiinsa. Hän ajatteli vaihtoehtoa, että hän olisi joutunut eroon äidistä. Ensimmäisen kerran koko tämän jutun aikana hän tunsi pientä sympatiaa Karria kohtaan.
– Ehkä tämä oli Karrille hyvä juttu, Tuuli sanoi lopulta.
– Hän pääsee aloittamaan uudestaan ihan uusissa ympyröissä.
– Joo, ei toivottavasti enää kiusaa pienempiään, Ville murahti.
– Karrin äiti oli korvannut sekä Jonin säästöpossusta otetut rahat että Kettusen menettämät lipasrahat, ilmeisesti hän joutui myös maksamaan sen, mitä antiikkikauppias oli pyytänyt siitä laatikosta, Patrik jatkoi.
– Selvisikö muuten se, että juoksiko Karri teitä kahta karkuun metsässä Halloween-diskopäivänä, Krista kysyi.
– Joo, se oli Karri, Patrik vastasi.
– Karri oli käynyt Halloween-rastiradalla ja varastanut laatikon mutta tullut vielä sen jälkeen takaisin, ilmeisesti ajatuksena, että metsässä voisi olla jotain muutakin varastettavaa. Samalla kerralla hän ilmeisesti pudotti nalle-heijastimen, jonka oli saanut Jonilta samalla kun rahat.
Tuuli tunnusteli automaattisesti taskuaan. Nalle-heijastin oli yhä siellä.
– Miksi Joni antoi hänelle heijastimen, Anna ihmetteli.
– Karri oli käskenyt. Kai hän oli ajatellut, että voisi jotenkin osoittaa Jonin syylliseksi koko juttuun, jos joskus sellainen tilanne tulisi, Patrik vastasi.
– Minun pitää antaa tämä takaisin, Tuuli sanoi ottaen heijastimen esille ja katsoen sitä kämmenellään.
– Siihen on kohta hyvä tilaisuus, Ayla sanoi.
– Koululla järjestetään pikkujouludisko ja siellä jaetaan paketteja. Laita tuo pakettiin ja kirjoita päälle että Jonille! Tulee hänellekin vähän joulun taikaa kun saa miettiä, mistä nalle oikein löysi tiensä takaisin!
– Pikkujouludisko, Ayla sanoi innoisssaan.
– Onkohan sielläkin teemana naamiaiset?
– Toivottavasti ei, Tuuli vastasi heti.
– Mutta toivottavasti siellä on joku kynttiläpolku tai muu rastirata. Minä ihan innolla odotan, että sieltäkin katoaa jotain, Patrik sanoi.
Koko joukko purskahti nauruun. Tuuli veti tyytyväisenä henkeä ja tunsi, kuinka ilmassa suorastaan tuoksui jo talvi, joulu ja uudet jutut. Hän huomasi Patrikin hymyilevän itselleen ja hymyili takaisin. Kuka tietää, mitä pikkujouludiskossakin voisi vielä tapahtua!
LOPPU.
Teksti: Maija Kajanto
Kuvitus: Sakari Saukkonen
Harmi että loppui 🙁