Jatkokertomus: Ananasjäätelöä ja arvoituksia, osa 1

– Jaksaa jaksaa! Ei ole enää pitkä matka!

Hiki virtasi Vinsen selkää pitkin, ja hän nousi seisomaan polkimille saadakseen pyöränsä kulkemaan sujuvammin. Vilkaisu sivulle kertoi, että Olli oli vielä huonommassa jamassa: pojan vaaleat hiukset liimautuivat hikisinä pitkin poskia, vaikka maastopyörän vaihde oli säädettynä pienimmälle mahdolliselle lukemalle. Ja ylämäki vain jatkui ja jatkui.

Amanda sen sijaan ei tuntunut olevan millänsäkään: hän huitoi menemään poikien edellä kevyesti kuin keiju. Paksu vaalea letti vain heilahteli selässä.

– Eikö me oltaisi vaan voitu mennä torille jätskille, ei olisi tarvinnut ryhtyä millekään vuoristovaellukselle, Olli puuskutti.

– Älä nyt höpsi, Amanda tuhahti jättäytyen poikien rinnalle. Hän polki pyöräänsä ärsyttävän kevyesti Ollin vierellä. – Täällä on kaupungin parhaat jäätelöt, ja se kioski on ihana ja symppis. Ja sen pitäjä myös! Torilla ne vaan murisee, ja lokki vie jäätelöt.

– Onnellinen lokki, kun se saa lentää, eikä tarvi tänne saakka polkea, Vinse mutisi, mutta jyräsi pyöräänsä tiukasti eteenpäin. Ehkä Amanda oli oikeassa, ehkä täältä saataisiin oikeasti hyvää jäätelöä.

Näköala oli ainakin huikea, Vinse totesi laittaessaan pyörää telineeseen mäen päällä. He olivat pikkukukkulalla ihan kohtuullisen kävelymatkan päässä torilta ja kotikaupungin keskustasta. Tänne tultiin talvisin usein pulkkamäkeen, kesäisin kukkulalla näkyi piknik-vilttejä ja lapset leikkivät leikkipuistossa. Ja ihan korkeimmalla kohdalla oli vanha, puinen kioski, jossa myytiin erikoiskahveja, irtojäätelöitä ja leivonnaisia. Amandan mielestä täällä myytiin jäätelöä, joka maistui paremmalta kuin mikään, joten hän oli välttämättä halunnut, että tänään, kesäloman ensimmäisenä oikeasti lämpimänä päivänä, he suunnistaisivat kaikki kukkulalle.

– Hikoilu unohtuu, kun te pääsette maistamaan ananasjäätelöä, Amanda vakuutti, parkkeerasi pyöränsä Vinsen viereen ja oikaisi hamettaan. – Ne tekee kaikki jäätelöt itse ja leipoo pullat ja kääretortut kotona. Odottakaa vain, tämä tulee olemaan elämys!

He kävelivät kioskille ja pysähtyivät myyntiluukun eteen. Amanda rypisti otsaansa. Jokin oli nyt vinossa.

– Onko täällä myyjä lähtenyt jonnekin vai onko kioski kiinni? Olli ihmetteli.

– Jos se on kiinni, myyntiluukun pitäisi olla lukossa, Amanda sanoi ihmeissään.

Kioski näytti päällisin puolin olevan auki: leivonnaiset oli aseteltu kauniisti tarjottimille, jäätelölaatikot odottivat rivistöinä pakastealtaassa. Mutta ketään ei näkynyt missään. Amanda kurkotti kaulaansa nähdäkseen kioskin sisälle ja huoahti.

– Tuolla makaa joku! hän kiljaisi.

– Meidän pitää soittaa ambulanssi, Olli hätääntyi.

– Väistäkää, Vinse sanoi lyhyesti, otti vauhtia ja hyppäsi. Amanda ja Olli tuijottivat vieressä, kun Vinse ponnisti yhdellä pompulla myyntitiskin päälle, heilautti jalkansa sisäpuolelle ja pudottautui pehmeästi kioskiin sisään. Amanda syöksyi kioskin takaovelle juuri, kun Vinse napsautti sisäpuolelta salvan auki. Yhdessä he polvistuivat lattialla liikkumattomana makaavan hahmon viereen.

– Onko se kuollut, Olli kysyi ääni vähän värähtäen.

Lue kertomuksen muut osat täältä!