Oletko jo lukenut aiemmat osat?
Sara itki. Hysteerisesti ja mistään välittämättä, kuin ihan pieni lapsi, joka on eksynyt vanhemmista väentungoksessa. Olli ei koskaan elämässään ollut tuntenut itseään yhtä avuttomaksi. Erityisesti, kun juuri nyt kaikki alkoi lopultakin selvitä ja asioiden pitäisi olla hyvin.
Vinse oli soittanut Saralle äsken. Hän oli kertonut, että hän ja Amanda olivat sairaalan ala-aulassa, että Melike oli sairaalassa ja kaikki oli hyvin. Sitten hän oli pyytänyt Ollin puhelimeen ja kertonut tälle, mitä Melike oli kertonut heille.
– Eli Melike joutui auto-onnettomuuteen. Kun ambulanssi haki hänet, Jamil sanoi, että lähtisi Helsinkiin ja huolehtisi Sarasta ja kioskista. Ja Melike antoi kaikki lompakossaan olevat rahat Jamilille, Olli kertasi.
– Niin, Vinse sanoi lyhyesti. – Ja sen jälkeen Jamilista ei ole kuulunut mitään. Tai kuului kerran: hän soitti sairaalaan ja kertoi, että kaikki on hyvin ja Sara lähettää terveisiä.
– No, se puhelu ei tullut Helsingistä, Olli sanoi lyhyesti.
– Minä epäilen, ettei se puhelu tullut enää edes Suomesta, Vinse sanoi synkästi. – Tässä nyt tilaisuus teki varkaan. Jamilhan on halunnut lähteä maasta jo kauan sitten. Nyt hän sai juuri sen verran rahaa, että sai varmaan ostettua lento- tai laivalipun. Ja nyt on kulunut jo kaksi viikkoa, eli hän on jo kaukana.
– Kuinka ihminen voi olla noin vastuuton ja itsekäs? Olli puuskahti. – Hän ei ilmoittanut Saralle sanallakaan, mitä on tapahtunut.
– Niinpä. Kun olisi edes soittanut Saralle ja sanonut, että Melike on Seinäjoella sairaalassa, Vinse sanoi kiukkuisesti. – Tuon rahan varastamisen voisi antaa anteeksi, mutta ei sitä, että hän jätti Saran ja Meliken tällaiseen pulaan.
Olli oli lopettanut puhelun kiukusta puhisten ja tajusi vasta silloin, että Sara oli istahtanut lattialle ja itki.
– Öö, mikä sun on? Olli kysyi kömpelösti.
Vastausta ei tullut, ainoastaan entistä raivokkaammat nyyhkytykset. Olli tuijotti hetken Saraa, meni sitten keittiöön, haki talouspaperirullan ja istui Saran viereen lattialle. Taputti olkapäätä ja tunsi itsensä avuttomaksi.
– Mä olen vaan tosi helpottunut, Sara niiskahti lopulta. – Mä olen ollut niin hirveän peloissani. En ole ikinä pelännyt niin paljon.
– Mä en tajua, sanoi Olli avuttomasti. – Sä olet koko ajan ollut niin rohkea. Hoitanut kioskin yksin. Ollut reipas. Nukkunut täällä Laikan kanssa. Ja nyt olet kuin Niagara, kun kaikki on ohi.
Sara niisti nenänsä ja Ollista tuntui, että jos olisi kyyneliltään pystynyt, Sara olisi pyörittänyt hänelle silmiään. Olli kipusi lattialta ylös.
– Mä keitän kaakaota, hän sanoi vain jotain tehdäkseen.
– Miksi? Sara kysyi.
– No siksi, kun lastenkirjoissa aina keitetään kaakaota silloin, kun joku on kokenut jonkun järkytyksen, Olli sanoi ja tunsi itsensä idiootiksi.
Sara alkoi nauraa itkunsa keskellä ja Olli tunsi itsensä entistä tyhmemmäksi.
– Okei, Sara nikotteli lopulta. – Keitä kaakaota. Ja ota sieltä pullaa. Ja sitten meidän pitää ruveta katsomaan iltajunia Seinäjoelle. Kioski saa nyt olla yhden päivän suljettuna. Haluan nähdä äidin!
Täältä löydät jatkosarjan muut osat!
Mahtava!??