Sade on kastellut nurmikon, mutta hämeenkyröläisen tallin piha-aitauksissa laiduntavia hevosia viileä ja märkä syyssää ei haittaa. Ne katselevat uteliaina, kun Tuukka Varis, 17, kävelee tallista mustan sangon kanssa niitä kohti.
– Ne tietävät, että minulla on täällä niille sapuskaa, Tuukka sanoo ja astelee yhteen aitauksista hakemaan Maze Match -nimisen hevosen mukaansa.
Riina Rekilän tallilla asuva seitsemänvuotias lämminverinen tamma on ravihevonen, eli ratsastamisen sijaan sillä ajetaan kärryillä. Hevostenhoitajaopintoja tallilla suorittavalle Tuukalle ravihevoset ovat tuttuja muutenkin kuin koulun kautta. Hän on raviohjastaja, eli hän ohjastaa raveissa kilpailevia hevosia. Eri puolilla Suomea ajettavissa raveissa Tuukalla kuluu useampi ilta viikossa.
– Sain ajokortin erikoisluvalla jo tammikuussa, kun täytin 17 vuotta, joten pystyn kulkemaan matkat itse.
Eläimen ehdoilla
Yleensä Tuukan päivä tallilla alkaa jo aamuvarhaisella hevosten ruokkimisella ja muilla tallitöillä. Tänään hän on saanut nukkua hieman tavallista pidempään, kun tallilla työskentelevä hevostenhoitaja on huolehtinut hevosten aamutoimista. Yöunet ovat silti jääneet vähälle.
– Eilen olin raveissa Lappeenrannassa ja pääsin kotiin nukkumaan vasta kolmen aikaan yöllä, Tuukka paljastaa.
Hän viettää eri puolilla Suomea järjestettävissä ravikilpailuissa useamman illan joka viikko. Tällä hetkellä Tuukalla ei ole omaa hevosta, mutta hän käy ajamassa muiden omistamia hevosia.
– Suomessa järjestetään raveja 363 päivänä vuodessa. Vain jouluna ei ajeta. Ohjastajia tarvitaan, sillä joka raveissa lähtöjä on noin 9–10, ja joka lähdössä on 12–16 hevosta.
Tuukka taluttaa Maze Matchin talliin ja alkaa pukea sille varusteita. Tamma seisoo rauhallisena paikoillaan, kun sille kiinnitetään kuolaimet, korvahuput, jalkasuojat ja remmit. Varusteiden pukeminen on sille tuttua puuhaa jo useamman vuoden ajalta, sillä ravihevosen kouluttaminen alkaa jo varsana.
– Koulutuksessa tärkeintä on kunnioittaa eläintä ja mennä sen ehdoilla. Jos hevosta kohtelee ikävästi, se muistaa sen loppuelämänsä ja on todennäköisesti itsekin inhottava takaisin, Tuukka painottaa.
Kun varsa on ensin tottunut kuolaimiin ja ohjastuntumaan, se saa vedettäväkseen kärryt. Peruskuntoa kasvatetaan pidentämällä vähitellen juostavaa matkaa ja aikaa.
– Joistakin hevosista näkee jo varsana, että niistä on ravihevosiksi.
Vauhti veressä
Varsojen tavoin myös Tuukka sai ensikosketuksensa ravien maailmaan jo pienenä. Hänen äitinsä oli talkootöissä raveissa tukeakseen Tuukan veljien jääkiekkoseuraa.
– Ravit olivat iltaisin, jolloin päiväkoti oli kiinni, joten pääsin mukaan raviradalle.
Pikkupoikaan vaikutuksen tekivät niin uljaat eläimet kuin niiden kiitämä kova vauhtikin.
– Minulla on aina ollut vauhti veressä, sillä harrastin ennen kiihdytysmoottoripyöräilyä. Se oli lapsena minun ja isän yhteinen juttu. Äitini puolestaan harrastaa ratsastusta, joten hevoset olivat minun ja äitini yhteistä tekemistä.
Tuukka innostui raveista niin paljon, että hän halusi alkaa harrastaa ohjastamista tosissaan, ja hänelle hankittiin ikioma oma poni.
– Etukäteen päätettiin tietty budjetti, paljonko poni saisi maksaa, ja miten kaukana se saisi sijaita. Lisäksi ponin saamisen ehtoina oli, että huolehdin itse sen hoidosta ja hoidan myös koulukäyntini, Tuukka kertoo.
Euforia-poni täytti kriteerit, ja lajin harjoittelu saattoi alkaa. Tuukka sitoutui poninhoitoon täysillä, ja koulun jälkeen illat kuluivat tallilla.
– Kyllähän se välillä otti päähän, kun kaverit pelasivat videopelejä ja hengailivat kaupungilla ja minun piti tulla tallille, Tuukka myöntää mutta kertoo, että lajin parissa hienoja hetkiä on ollut paljon enemmän kuin ärsytystä.
Kokemusta karttuu
Raviohjastajaksi ei ole tiettyä koulutusta, vaan hommassa kehittyy, kun kokemusta karttuu. Tuukka aloitti kilpailemisen Euforia-tamman kanssa, ja kaksikko napsikin voittoja useista poniraveista. Kisamatkat tarkoittivat välillä myös poissaoloja koulusta, mutta opettajat ymmärsivät poissaolot, kun Tuukka hoiti koulunsa yli kasin keskiarvolla.
Vähitellen Tuukka Varis alkoi ohjastaa myös hevosia, joiden kyydissä vauhti kasvaa vielä ponivaljakkoakin hurjemmaksi.
– Kyydissä ei pelota, sillä raveissa ollaan todella tarkkoja siitä, että varusteet ovat turvalliset, Tuukka sanoo.
Kun Maze Match on saanut päälleen tarvittavat vermeet ja sen perään on kiinnitetty ajokärry, Tuukka huolehtii siitä, että myös hänellä on asianmukainen varustus.
– Kengissä täytyy olla korkea kanta, jotta niillä saa hyvän otteen jalkatuista, Tuukka esittelee.
Vielä kypärä ja turvaliivi, ja hän on valmis päästämään Maze Matchin sen lempipuuhan eli juoksemisen pariin.
Tuukka Varis haluaa pitää havoset hyvällä tuulella
Ensimmäisissä kisoissaan Tuukka osallistui vain yhteen lähtöön, mutta nykyään hänellä saattaa olla samana päivänä ohjastettavana hevonen jopa viidessä eri lähdössä. Vaikka ohjastajat osallistuvat jopa yli 200 kisaan vuodessa, yksi hevonen saattaa juosta vain muutamissa. Näin hevosen huippukunto saadaan ajoitettua sellaiseen kilpailuun, jossa sen halutaan menestyvän.
– Suorituksessa noin 80 prosenttia on kiinni siitä, missä kunnossa ja millaisella tuulella hevonen on, Tuukka selittää.
Ihmisurheilijan tavoin hevosetkin ovat ammattiurheilijoita, joilla on omat treeniohjelmat. Harjoittelun lisäksi hevonen tarvitsee lepoa ja lihashuoltoa, kuten hierontaa.
Tuukka istuu Maze Matchin vetämään kärryyn ja ohjaa suitsilla hevosen liikkeelle. Kisoissa ohjastajan täytyy huolehtia erityisesti siitä, että hevonen jakaa vauhtinsa oikein.
– Jos hevosen antaa juosta ensimmäiset 500 metriä niin lujaa kuin se jaloistaan pääsee, voi olla, ettei lopussa se jaksa juosta voittoon. Kuvaava sanonta on, että ”joka alussa hosuu, se lopussa väsyy”.
Vauhdinjaon lisäksi ohjastajan täytyy hioa taktiikkaa. Kokenut ohjastaja osaa tarkkailla ajettavan hevosensa lisäksi myös vastustajien liikkeitä.
– Tärkeintä on osata ennakoida, mitä tapahtuu viiden sekunnin päästä, ja toimia sen mukaan, Tuukka selittää.
Joskus hevonen päättää kisapaikalla, että sitä ei huvitakaan juuri sillä hetkellä juosta.
– Minulle ei vielä ole käynyt näin, mutta silloinkin mennään hevosen ehdoilla eikä sitä pakoteta kisaamaan.
Tuukka Varis saa elantonsa ohjastamalla
Hiki höyryää, kun Maze Match palaa talliin kierrettyään kolme kertaa tallin ympäri kulkevan reitin. Hikiliikunnan jälkeen on suihkun aika.
Tuukka taluttaa tamman tallin seinustalle. Siellä sijaitsee valkoisilla laatoilla reunustettu suihkutila, jossa se pääsee pesulle.
– Parasta lajissa on voittaminen. Ei kukaan lähde raveihin häviämään.
Vaikka kärkisijoille pääseminen on aina tavoitteena, urheilussa pitää välillä kohdata myös epäonnistumisia.
– Jotta voi voittaa, täytyy osata myös hävitä. Katson yleensä omat suoritukseni videolta ja mietin, olisinko itse voinut jossakin kohdassa toimia eri tavalla, Tuukka sanoo.
Ohjastajan elämä on kiireistä, ja se on täynnä pitkiä iltoja ja tuhansia kilometrejä autossa istumista. Kyseessä on enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä työ.
– Tavoitteita on turha asettaa, sillä ne luovat vain paineita, Tuukka sanoo.
Unelmia hänellä sen sijaan on.
– Haluan pystyä tekemään tätä työkseni ja elättämään itseni.
Jo nyt Tuukka tienaa ohjastustöillään sen verran, että pystyy maksamaan kuukausittaiset menonsa itse. Yleensä ohjastajat saavat hevosen voittamista palkintosummista tietyn osuuden, joten menestys näkyy suoraan ohjastajan palkkapussissa.
Seuraava mahdollisuus tienestien keräämiseen on jo tänä iltana. Kun Maze Match on pesty ja kuivattu ja haastattelu saatu tehtyä, Tuukka hyppää jälleen autoon. Seuraava ohjastuskeikka odottaa häntä pääkaupunkiseudulla.
Ravit
- Ravit ovat saaneet nimensä hevosen kaksitahtisesta askellajista, jossa kaksi kaviota laskeutuu maahan aina yhtä aikaa.
- Jos raveissa hevonen laukkaa liian pitkän matkan, valjakko hylätään.
- Voittajahevonen on se, joka ylittää maaliviivan ensimmäisenä.
- Kärryssä istuva ohjastaja huolehtii vauhdinjaosta ja taktiikasta.
- Raveissa myös veikataan hevosten sijoituksia.
Lähde: vermo.fi
Kommentit
Oma kommentti