Koodaamisessa pilkulla on väliä

Sampon harrastus on koodaaminen. Hän haaveilee, että voisi joskus tehdä itse myös pelin musiikin, sillä hän on soittanut ennen pianoa.

Sampo Kuusen, 11, tietokoneruudulla on rivi toisensa jälkeen kirjaimia, numeroita ja erilaisia merkkejä suluista puolipisteisiin. Niiden jatkoksi hän lisää salakieleltä näyttävää tekstiä:

img = loadImage(’farmland.png’);

function setup

create canvas ( 400, 400 );

Kun Sampo on lisännyt uusia rivejä, tekstilaatikon viereen ilmestyy maalaismaiseman kuva, jonka hän on hetki sitten valinnut oman pelinsä tapahtumapaikaksi. Kuvasta näkyy kuitenkin pelkkä vasen ylänurkka. Seuraavaksi Sampon täytyy selvittää, miten hän saa koodia muuttamalla tai lisäämällä kuvan näkymään niin, että kuvassa oleva lato näkyy kokonaan.

– Olen aina tykännyt peleistä. Aloitin koodauksen, sillä halusin oppia tekemään pelejä itse, kolme vuotta Kodarit-koodauskerhossa käynyt tamperelainen Sampo kertoo.

Koodaamisessa käytetään paljon englantia, joten kielitaidosta on hyötyä.

Koodaaminen on tarkkaa puuhaa

Luokan toisella puolella omaan työhönsä koodinpätkiä kirjoittaa Ada Koski, 12, joka on valinnut pelinsä hahmoksi papukaijan ja taustalle metsämaiseman.

– Parasta on, kun peli valmistuu ja sitä pääsee pelaamaan, tokaluokkalaisena koodauksen aloittanut Ada kertoo.

Ada ja Sampo ovat molemmat Kodarit-­koodauskerhon nelostasolla.

Pomputtelupelin ideana on pitää ruudulla liikkuvat hahmot ilmassa.

– Jos papukaija tippuu, tulee ”game over”.

Ennen kuin Adan ja Sampon pelejä pääsee pelaamaan, ne vaativat vielä monta riviä koodia. Seuraavalla viikolla kerhossa opetellaan, miten hahmot saadaan liikkumaan.

Homma vaatii pikkutarkkuutta, sillä yksikin väärä merkki voi estää pelin toimimisen. Aina ongelman bongaaminen ei ole helppoa.

– Yleisimmät virheet ovat, että iso kirjain on kirjoitettu pienellä tai toisin päin tai että pilkku tai puolipiste puuttuu, Sampo kertoo.

– Monet, jotka eivät ole edes yrittäneet koodata, ajattelevat, että vain fiksut osaavat sitä. Koodaamaan voi oppia, jos on kärsivällinen, sinnikäs ja motivoitunut, Sampo kannustaa.

– Riittää, että tykkää siitä, Ada jatkaa.

Lääkärin urasta haaveileva Ada pitää koodausta hauskana harrastuksena, mutta Sampo puolestaan toivoo siitä itselleen ammattia.

– Minua kiinnostaisi tehdä pelejä yhdessä pienen tiimin kanssa.

Juttu on julkaistu Koululainen 10/22 -lehdessä.

Lue lisää: Myös podcastin pitäminen on hauska harrastus.