Kouluruoka tarjotaan isoista astioista.
Viidesluokkalaisen Mai Bojangin aamu alkaa tänään kahdella voileivällä ja lasillisella appelsiinimehua. Myöhemmin tänään koulussa on keitoista pitävän Main herkkuruokaa: jauhelihakeittoa ja juuressosekeittoa. Sitä ennen vatsan täyttävä aamupala kotona on tarpeen, sillä Mai pääsee lounastamaan vasta puolenpäivän aikoihin.
Kun Mai vasta heräilee ja tekee aamutoimiaan, tamperelaisen Ahvenisjärven koulun palveluvastaava Heli Äyräs aloittaa työpäivänsä koulun keittiössä. Aluksi hänen täytyy huolehtia aamiainen 0koulun eskareille ja alkaa sitten valmistella lounasta. Jauhelihakeittoa varten koululle on saapunut keittopohja, jossa valmiina ovat niin perunat, porkkanat, palsternakat kuin selleritkin.
– Meidän tehtävämme täällä koululla on lisätä keittoon liemi ja lihat.
Viisi vuotta tällä koululla työskennellyt Heli tietää, että jauhelihakeitto on kasvisvaihtoehtoa suositumpaa. Sitä hän valmistaa tänään noin 50 litraa. Kasvisruuan suosio on kuitenkin kasvussa, joten kasvissosekeittoakin laitetaan 30 litraa.
Kun keittoainekset ovat kasassa, Heli latoo metalliset astiat uuniin, jossa on päällä paistamisen sijaan höyrytoiminto. Uunilla on korkeutta enemmän kuin ihmisellä, joten kaikki 10 jauhelihakeittoastiaa mahtuvat yhteen uuniin. Kasvissosekeitot pääsevät toiseen samanlaiseen.
Heli Äyräs ja Jaana Kemppainen pitävät huolen siitä, että koulun oppilaat saavat joka arkipäivä vatsansa täyteen ravitsevaa kouluruokaa.
Keittoastioiden höyrykylpy
Keittoastiat saavat viettää kuuman höyryn syleilyssä yhden oppitunnin ajan.
– Vielä tässä vaiheessa täällä on rauhallista, mutta pian hulina alkaa, Heli ja keittiölle saapunut työkaveri Jaana Kemppainen tietävät.
Suomalaiset koululaiset ovat saaneet koulussa ilmaiseksi vatsansa täyteen jo lähes 80 vuoden ajan – pisimpään maailmassa. Kouluruualla on haluttu varmistaa, että jokainen lapsi saa riittävästi ravintoa.
– Jos kouluun pitäisi tuoda omat eväät, olisi hauskaa saada päättää, mitä syö. Mutta olisihan se aikamoinen työ tehdä eväät joka ilta tai aamu, Mai pohtii käytäntöä, joka on esimerkiksi Yhdysvalloissa monissa kouluissa.
1940-luvun Suomessa kouluruoka koostui keitoista ja puuroista. Ensimmäisinä vuosina laki määräsi, että kansakoulun oppilaiden piti osallistua ruoka-aineiden kasvattamiseen ja tuoda niitä kouluun.
Sillä välin kun Mai opiskelee matematiikkaa, lounaskeitot kuumenevat ja Heli ja Jaana jatkavat lounasvalmisteluja. Punakuoriset omenat on pinottu kahteen astiaan lounaslinjaston päähän. Keittopäivinä lounaan kanssa herkutellaan salaatin sijaan tuorepalalla. Näkkärikorin vieressä on kasa ruisleipäpaloja.
– Keiton kanssa meillä on tarjolla myös pehmyttä leipää.
Heli kuljettaa tasovaunuilla keittiöstä ruokasaliin kolme pahvilaatikkoa. Hän avaa metallisen kylmäkaapin ja asettelee sinne laatikot, joista paljastuu muovipusseissa olevaa maitoa. Vielä 60 vuotta sitten lasten piti tuoda kouluun omat maidot, mutta nykyään sitä saa koulun automaatista.
Heli laittaa tarjolle myös kaurajuomaa, piimää ja vettä, mutta lehmänmaito on juomista suosituin. Tässä ruokalassa sitä kuluu 30 litraa joka päivä.
Keitot lämmitetään höyryuunissa.
Onko kouluruoka tarpeeksi kuumaa?
– Pian he saapuvat, Jaana toteaa vilkaistessaan seinäkelloa.
Pääruualle tarkoitettu linjaston keskikohta ammottaa kuitenkin vielä tyhjänä – keittoastiat puuttuvat!
Kuuma vesihöyry tunkeutuu ulos, kun punaiset patakintaat käsiinsä pukenut Heli avaa uunin oven. Hän nostaa yhden keittoastian uunista ja nappaa käteensä kännykän. Hetkinen, miksi keiton tarjoilussa tarvitaan puhelinta?
– Aina ennen tarjoilua varmistamme, että ruoka on tarpeeksi kuumaa. Tätä varten meillä on puhelinsovellus, jonne mittarin lukema tallentuu, Heli kertoo ja upottaa lämpömittarin keittoon.
Numerot kännykän näytöllä pysähtyvät lukemaan 95,8. Lähes kiehuva keitto on valmis tarjoiltavaksi.
Kovin kauan keittoastiat eivät ehdi linjaston vesihauteissa odotella, sillä oppilaita alkaa lipua ruokalaan heti kellon ollessa 10.15. Seinällä oleva kyltti muistuttaa olemaan hiljaa, mutta keiton lusikoimisen ohella oppilailla riittää jutusteltavaa niin, että äänenvoimakkuus kohoaa.
– Katsokaa, omena hymyilee! joku huudahtaa ja esittelee omenaansa, jolle hän on tökkinyt veitsellä kasvot.
Ennen kuin kouluruoka on valmis tarjoiltavaksi, keittiössä varmistetaan, että se on tarpeeksi kuumaa.
Sirpaleet tuovat onnea
Sivuseinällä olevalta astianpalautuspisteeltä kuuluu pahaenteinen räsähdys. Maahan putoava juomalasi hajoaa pieniksi sirpaleiksi.
Hetken kuluttua jollakin toisella epäonnisella keikkaa täysi tarjotin, ja pian lattialta siivotaan lautasenpalasia ja liemessä lilluvia porkkanakuutioita.
– Melkein joka päivä astioita menee rikki, Heli ja Jaana sanovat.
Hulina kiihtyy ja askeleet ripeytyvät, mutta hymy säilyy kaksikon kasvoilla. He osaavat ennakoida, missä heitä tarvitaan. Melkein heti maidon läikkymisen jälkeen Heli rientää pyyhkeen kanssa apuun. Jaana puolestaan kärrää astiat pesuun ennen kuin palautuspisteen lautaspino kasvaa liian korkeaksi.
Yhdentoista aikaan ruokalassa on hetken hiljaista.
– Ensimmäinen satsi oppilaita on nyt syönyt, Heli toteaa ja kurkkaa, pitääkö keittoastioita täydentää.
Keittiön puolella Jaana asettelee ripein ottein lautasia pystyyn muovikoreihin. Suihkaus vesiletkusta huuhtoo keitonrippeet pois ennen kuin lautasilla täytetyt korit liukuvat sinisen muoviverhon taakse. Hurisevan koneen toisesta päästä ulos lipuvat samat korit, mutta nyt kyydissä olevat lautaset kiiltävät puhtaina.
Entisaikaan oppilaiden piti tuoda kouluun omat maidot. Nykyään sitä saa kouluruokalassa automaatista.
Kouluruoka tarjoaa tuttuja ja uusia makuja
On Main luokan vuoro tulla syömään. Mai nappaa tarjottimelleen lautasen, lasin, servietin ja aterimet ja annostelee lautaselleen kaksi kauhallista jauhelihakeittoa.
– Joudun jättämään ruokaa tosi, tosi, tosi harvoin! Osaan ottaa lautaselle sen verran, mitä jaksan syödä.
Jauhelihakeittoa on ollut koulussa aiemminkin, joten Mai tietää, että hän pitää siitä. Myös uusia ruokia hän maistelee mielellään.
– En yleensä ajattele, että ruoka on pahaa, jos en vielä ole maistanut sitä. Kaikkea kannattaa maistaa, sillä ruuasta voi tulla uusi lemppari.
Kaksi vuotta sitten Mai osallistui linssisosekeittoreseptillään kouluruokakilpailuun, jossa etsittiin uusia kasvisruokia Tampereen koulujen listoille. Voi olla, että Main suunnittelemaa keittoa syövät joskus kaikki kaupungin oppilaat, sillä raati piti mausteisesta keitosta niin paljon, että se pääsi kisan finaalikolmikkoon.
– Toivoisin, että kouluruuassa käytettäisiin enemmän mausteita. Usein ruoka on koulussa tylsän makuista, sillä kotona käytämme paljon mausteita.
Kun vatsa on täynnä, Mai palauttaa tyhjäksi syödyn lautasensa ja muut astiat kärryyn ja suuntaa välitunnille. Ennen Helin ja Jaanan omaa ruokataukoa heidän täytyy vielä punnita, paljonko ruokaa jäi oppilailta yli.
– Ensi kerralla taidan tilata keittoja saman määrän, Heli arvioi.
Vähäinen ylijäämäruoka kertoo oppilaiden pitäneen ruuasta. Välillä Heli saa palautetta aterioista myös kasvotusten.
– Tuntuu aina hyvältä, jos oppilaat käyvät kehumassa ruokaa ja kiittävät.
Mai Bojangin suosikkiruokia koulussa ovat keitot.
Kouluruokalasta kotiin
Astioiden kilinä ja puheensorina ovat hiljenneet tältä päivältä. Ruokittuaan yli 300 oppilasta lounaalla Heli on vielä valmistanut ja tarjoillut välipalan iltapäiväkerholaisille ja eskareille. Päivän päätteeksi tiskit on tiskattu ja keittiö siivottu.
Nyt Heli pääsee lähtemään kotiin laittamaan ruokaa omille lapsilleen.
Juttu on julkaistu Koululainen 10/2022 -lehdessä.
Kommentit
Oma kommentti