Olen 12-v. tyttö. Uskonto on minulle vaikea aine koulussa. Saan uskonnon kokeista kasilla tai seiskalla alkavia numeroita, ja äitini vain huutaa minulle. Tunnen, ettei äitini kannusta minua koulunkäynnissä. Meidän luokallakin on aika huono keskiarvo kokeissa ja vertaan aina numeroani keskiarvoon, mutta äitini sanoo numeroitani huonoiksi. Mikä neuvoksi? En uskalla puhua äitini kanssa, kun hän aina valittaa minulle. Ja vielä toinen juttu, tunnen itseni erakoksi perheessämme. Siskoni ja veljeni saavat aina kaikkea, mutta minä saan vain merkkipäivinäni. Olen kerran huomauttanut siitä ja sain päivän kotiarestia.
AUTA!
Vastaus:
Älä anna periksi. Kouluaineiden oppiminen on monesti kiinni siitä, minkä uskomme olevan totta. Älä vertaile tuloksiasi toisiin. Kokeet eivät ole kilpailu, vaan ne mittaavat osaamistasi. Minusta numerot ovat ihan ok, jos olet yrittänyt parhaasi. Tällöin olet lukenut läksyt ja valmistautunut kokeeseen. Älä kuitenkaan ajattele, ettet osaisi uskontoa. Olet ihan taitava siinä.
Juttele äidin kanssa. Pyydä häntä lukemaan ja kyselemään sinulta uskontoa ennen seuraavaa koetta. Näin voisitte valmistautua yhdessä ja olla kahden kouluasioiden äärellä.
Toisille ei kannata olla kateellinen tavaroista. Olen varma, että sinua rakastetaan yhtä paljon kuin muita perheessänne. Joskus auttaa, kun muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin: tekee jotain toisin tai alkaa huomioida mukavalla tavalla muita perheen jäseniä. Yleensä silloin muutkin alkavat kohdella sinua toisin.
Jos äitisi ja kotiasiat vaivaavat, etkä pysty ottamaan niitä puheeksi, juttele asiasta vaikkapa kouluterveydenhoitajan tai muun aikuisen kanssa. Joskus siitä on suuresti apua, sillä me aikuiset emme aina osaa toimia järkevästi ja oikealla tavalla omissa asioissamme perheessä. Siksi jonkun ulkopuolisen ajatus tilanteesta auttaa lasta ja toisaalta auttaa miettimään pitääkö tilanteeseen reagoida ulkopuolisen toimesta jotenkin.
Kommentit
Oma kommentti