Hymyilijä 5/11

Koululainen on ihan paras lehti. Odotan sitä aina innolla, mutta asiasta toiseen. 1. Minulla on sellainen ongelma, että aina kun kävelen poikien ohi tai poika mun, niin mua alkaa aina hymyilyttää tai naurattaa. Se on tosi ärsyttävää, koska kerran yksi poika kysyi, että onko minulla joku ongelma, ja silloin todella alkoi naurattaa. 2. Olen 11–vuotias. Painan 38,5 kg ja olen 148 cm pitkä. Olenko ok?

Vastaus:
Minustakin Koululainen on hyvä. Luen sen aina kannesta kanteen niin tiedän vähän, mitä maailmassa on meneillään varhaisnuorten näkökulmasta. Pidän myös kädentaito-ohjeista ja tehtävistä, joita lehdessä on. Tietysti jututkin kiinnostavat suuresti, mutta nuo tehtävät ja askarteluosiot saavat aivosolut jylläämään ja sormet syyhyämään.

Voi olla, että naurattaa, koska tilanne vähän jännittää. Tai kenties tulet iloiseksi, kun kävelet pojan ohi. Asiassa ei ole mitään ongelmaa, kunhan et naura ilkeästi tai kiusataksesi poikia. Jos nauru on hyväntuulista (välillä ehkä myös vähän hermostunutta kikatusta), naura vain. Vastaa ongelmista kysyville, että sinulla ei ole ongelmia, vaan onnea. Toki on suotavaa, että naurun keskelläkin pystyy vastaamaan kysymyksiin asiallisesti eikä saa toisille aikaan oloa, että nauraa heille. Silloin nauru saa aikaan surua, hämmennystä ja harmistusta.

Naurava 11-vuotias, olet ok.