Jonsun kirje Joulupukille

Arvon Joulupukki!

Siitä on kulunut jo useita vuosia, kun viimeksi tapasimme. Aika on kulunut salakavalasti ja liian nopeasti. Odotan jouluaattoa innolla!

Sitten viime tapaamisemme on tapahtunut paljon. Olen käynyt tuhansissa paikoissa Ozin maasta Pihtiputaalle, laskenut lampaita, tavannut niin monta ihmistä ,että unohdan liian usein nimet ja sen mistä tunnemme ja toisinaan myös unohtelen muita merkittäviä asioita. Äiti sanoikin, että olin silloin tosi väärässä, kun väitin, ettei näin nuorena voi saada dementiaa.

Olen tehnyt paljon hyviä tekoja myös tänä vuonna. Autoin ystäviäni ja aina kuin mahdollista tuntemattomiakin toisinaan turhankin haastavassa elämänkoulussa, pelastin myös taitojeni mukaan itseni monesta pinteestä ja lahjoitin aikaani (Voi kunpa niin tapahtuisi useamminkin) ihanille sukulaisilleni. Ja joka kerta, kun minua on pyydetty läheisteni toimesta ulos, olen totellut niin usein kuin vain olen pystynyt.

Niin, näissä kirjeissä lienee usein tapana haaveilla kaikenlaisista tarpeellisista ja vähemmän tarpeellisista lahjoista. Onhan joulu useimmille meistä merkityksellinen perinteinen juhla, joten tässä muutama mahdollisimman vähän luontoa kuormittava toive.

Olisin kovinonnellinen, jos jouluaattona paketista paljastuisi rauhaa, rakkautta ja iloa, koska olen erittäin kiinnostunut tämän kiehtovan pallon tilasta. Pehmeä paketti voisi sisältää lunta, sillä kuka tietää enää, onko sitä edes joulukuussa. Toivottavasti pakkasia on luvassa  tänäkin talvena. Sisällä voisin leikkiä sukulaisten,perheeni ja koirien (niin nykyisten kuin menneidenkin)kanssa, ja siinä olisi suureksi avuksi terävät aistit ja hyvä mielikuvitus.

Toivotan Sinulle, parahin Joulupukki, mitä hauskinta ja mielenkiintoisinta joulunaikaa ja onnellista ja toiveikasta uutta vuotta. Sekä tietenkin hilpeää mieltä!

Sydämellisin terveisin,

Jonsu, ystäväsi Helsingistä