Omnikin. Sininen!
Tällä huudolla lähtee liikkeelle kin-ball, hiljattain Suomeen rantautunut pallopeli. Tikkurilan Tiikeri Areenan iltapäiväkerholaiset Eetu Asp ja Zakke Sehli tutustuvat lajiin ensimmäistä kertaa.
– Tämä on kiva peli! Iso pallo tuntuu vähän oudolta, Eetu tuumii.
Pelivälineen halkaisija on peräti 1,2 metriä, mutta se painaa vain kilon verran. Siksi lajia voivat harrastaa pienetkin lapset.
– Kin-ballia on hauska opettaa, kun se on kaikille uusi. Säännöt oppii nopeasti, kertoo lajin Kanadasta Suomeen tuonut Kimmo Pekkarinen.
– Tykkään erityisesti siitä, että kaikki pääsevät osallistumaan. Jokainen pelaaja on yhtä tärkeä!
Zakke (vas.) ja Eetu testaavat mielellään uusia lajeja.
Yhteispelillä voittoon
Sana omnikin tarkoittaa vapaasti suomennettuna koko yhteisön liikettä, ja siihen laji perustuukin. Pelissä kentällä on yhtä aikaa kolme neljän hengen joukkuetta, jotka on useimmiten nimetty eri värien mukaan.
Aloittava joukkue syöttää siten, että kolme pelaajaa pitää palloa ilmassa ja yksi lyö sen liikkeelle. Ennen lyöntiä syöttäjän tulee huutaa jommankumman vastustajajoukkueen väri. Virallisissa peleissä lyöjä huutaa värin lisäksi ”omnikin”, mutta se ei ole harrastellessa välttämätöntä.
Vastustajajoukkueen tulisi saada pallo kiinni ennen kuin se osuu maahan. Peliä jatketaan, kunnes pallo putoaa tai joku pelaajista tekee teknisen virheen.
Kin-ballissa vastustajaan ei kosketa missään tilanteessa, joten jos omiin jalkoihin ei sotkeudu, loukkaantumisia ei juuri tapahdu.
– Kaikenlainen blokkaaminen on ehdottoman kielletty, Kimmo Pekkarinen kiteyttää.
Hauskaa mutta hikistä
Tikkurilassa koululaisten liikuntapainotteista iltapäiväkerhoa vetävä Kari Sulin otti kin-ballin ohjelmistoon, koska lajissa tulee liikuttua ihan huomaamatta.
– Pelissä tärkeintä ei ole voitto, vaan se että kaikille tulee hiki, ohjaaja summaa.
Kentällä pallon perässä juoksevat lapset tuntuvat arvostavan voittoakin, sillä jokaista saatua pistettä seuraa riemunkiljahdus. Kin-ballissa pisteet jaetaan erikoisella tavalla.
– Jos lyöjän nimeämä joukkue ei koppaa palloa kiinni, saa sekä lyöjän joukkue että ylimääräinen, kolmas joukkue pisteen, selittää Kari Sulin.
Vastustajan väri tulisi huutaa hyvissä ajoin ennen lyöntiä, mutta se jää innostuneelta syöttäjältä helposti. Tällöin ropsahtaa miinuspiste syöttäjän joukkueelle.
– Unohdin ainakin pari kertaa huutaa värin ennen lyöntiä, Zakke myöntää.
– Silti syöttäminen on hauskinta!
Eetun mielestä vaikeinta oli saada pelaajat toimimaan tiiminä.
– Kaikki joukkueen jäsenet eivät meinanneet ehtiä ajoissa pallon alle, hän pohtii.
Silti sekä Eetu että Zakke ovat sydämestään joukkuepelaajia. Tähän asti suosikkilajeja ovat olleet jalkapallo ja sähly, mutta kin-ball jätti kipinän.
– Haluamme ehdottomasti pelata tätä uudestaan!
Juttu on julkaistu Koululaisessa 4/2014.
Kommentit
Oma kommentti