Reilu luokka on edelleen ymmällään kadonneen opettajan tapauksesta. Suvi ja hänen jenginsä päättävät ryhtyä toimeen ja laativat suunnitelman open löytämiseksi. Jos edelliset luvut jäivät lukematta, täältä löydät luvun 5 ja luvun 6.
Luku 7
– Eli poliiseilta ei ole odotettavissa etsintöjä, opettajat eivät tiedä mitään ja tällä hetkellä Pipu on kadoksissa ja kaikki pyörittelevät peukaloitaan, Essi tiivisti Suvin ja Merin kertomuksen. – Eipä tämä nyt kauheasti tunnu valkenevan.
– Minusta tuo oli jännää, että Pipulla on sisko. Ja jostain syystä opettajat eivät tuntuneet haluavan puhua siitä, Suvi sanoi siirrellen makaronilaatikkoa lautasellaan.
Ruokatunti oli jo lähestymässä loppuaan, suurin osa oppilaista oli jo valunut välitunnille mutta sijaisella ei tuntunut olevan ihan käryä siitä, että oppilaiden pitäisi ehtiä ulos ennen seuraavan tunnin alkua. Niinpä Suvi, Meri, Olivia, Essi, Mariama ja Tommi saivat vielä istua pöydässä ja viimeistellä ruokailuaan kenenkään häiritsemättä.
– Liittyyköhän tuo sisko tähän jotenkin, Olivia ihmetteli ääneen. – Miksi hänestä ei kukaan tiedä mitään?
– Minä tiedän, kuului ääni pöydän päästä. Kaikki käännähtivät ympäri: Sara! Sara oli koko päivän pyörinyt Tarun ja Miian kanssa kuten aina ennenkin eikä ollut edes tuntunut näkevän heitä muita. Mutta nyt hän oli siinä, vähän vaikean näköisenä.
– Istu alas, Suvi sanoi nopeasti. – Onko Pipu jutellut sulle hänestä.
– Kerran, Sara sanoi asettuen Suvin viereen ja työntäen pitkät hiuksensa olkapäiden taakse. – Mä olin aikeissa tehdä jotain, mikä Pipun mielestä ei ollut kovin fiksua. Se sitten osui paikalle ja sanoi, että älä rupea tuohon. Sanoi, että sen sisko oli tehnyt jotain tuollaista ja sen elämä ei koskaan palannut hyville raiteille sen jälkeen.
Saran kasvot synkistyivät vähän. Suvi, Mariama ja Essi vilkaisivat toisiaan. Uskaltaisiko Saralta kysellä tarkemmin? Tommilla ei kuitenkaan ollut tällaisia estoja.
– No mutta mitä sä sitten olit tekemässä? Tai siis, mihin se liittyi?
Saran kasvot sulkeutuivat ja Suvi irvisti sisäisesti mielessään. Mutta yllättävän kesysti tämä vastasi.
– Mä ymmärsin, että sen siskon ongelmat liittyi jotenkin miehiin. Siis johonkin väärään seuraan, jengiin tai johonkin vastaavaan. Ja jos mä arvaan oikein, niin huumeisiin.
– Eli sillä sen siskolla on jotain oikeita ongelmia? Olisivatkohan ne nielaisseet Pipunkin mukanaan, Essi pohti.
– Jonkun täytyy tietää, missä Pipu on tai josko sen sisko liittyy tähän jotenkin, Mariama sanoi päättäväisesti. – Mites se Pipun äiti?
– Se asuu lähikunnassa, sillä on sellainen vanha omakotitalo, Olivia sanoi heti. – Meidän isä on ollut joskus sen kanssa jossain samassa yhdistyksessä ja se näytti sen talon kun me ajettiin siitä kirkonkylän poikki kerran.
– No mutta pitäisikö sinne mennä käymään? Poikkeaisi vaan muina miehinä kylässä, Tommi ehdotti.
– Kulkeeko sinne bussit, Suvi pohti. – Ja antaisiko meidän vanhemmat luvan?
– Ei anna, ainakaan meillä, Mariama totesi heti. – Sitä paitsi jos he kuulevat syyn, niin kieltävät varmasti.
– Mä voisin kyllä lähteä, Tommi sanoi. – Porukat luulee, että mä olen futistreeneissä tänään, vake laittoi tänään aamulla viestiä että treenit on peruttu. Eli kukaan ei huomaisi jos mä lähtisin käymään koulun jälkeen naapurikuntaan. Mutta en mä ehkä yksin.
– Mä voin lähteä, äiti menee jumppaan illalla. Mutta mun pitää sitten sanoa olevani vaikka Merillä, Suvi sanoi Meriin vilkaisten. Tämä nyökkäsi vahvistukseksi.
– Äiti on poissa illan eli mä voisin kyllä lähteä. Mutta mulla ei ole rahaa bussilippuun, Sara totesi.
Hän ei sanonut sitä vihaisesti eikä puolustellen, vaan ihan tavallisena ilmoitusasiana. Ainoastaan Suvi huomasi Saran pusertavan käsiään nyrkkiin sanoessaan asian ääneen.
– Kerätään kolehti, Essi sanoi yhtä asiallisesti. – Jos Tommi ja Suvi maksaa omansa, minä ja Mariama ja Meri ja Olivia voidaan maksaa sun lippu. Se olisi hyvä jos sä olisit siellä, kun tiedät enemmän.
Sara nyökkäsi ja samassa pärähti kello ilmoittaen ruokatunnin jälkeisen välitunnin päättyneeksi. Oppilaat kantoivat nopeasti astiat astiakärryyn ja riensivät portaat ylös luokkaan.
Ehdota meille, miten tarina jatkuu! Laita ideasi sähköpostitse osoitteeseen koululainen[a]otavamedia.fi
Kommentit
Oma kommentti