Diabetes 9/10

1. Mun äiti uhkaa laittaa mut lastenkotiin, koska käyttäydyn muka huonosti. Oon murrosiässä ja mulla on diabetes, josta mun kamut kiusaa. En hoida sitä hirveän hyvin, koska vihaan sitä. Mitä teen? 2. Mä oon siis murrosiässä ja mulla on alkanut kuukautiset. Pelkään niitä, kun ne tulee kahden viikon välein. 3. Vihaan olla kotona. Haluan tosi usein karata! Mitä teen? 4. Oon 11-v. ja painan 58 kg. Oon tosi paksu. Mitä teen? Toivottavasti vastaat! Oon tosi onneton!

Vastaus:
1. Varoitan jo alkuun, että vastaukseni saattaa ärsyttää sinua, mutta ajattelen parastasi.

On ensiarvoisen tärkeää, että alat huolehtia itsestäsi ja terveydestäsi. Sinun on hoidettava diabetes tasapainoon: syö sovitulla tavalla, mittaa verensokeri säännöllisesti ja ota insuliini ohjeiden mukaisesti. Uskon, että äitisi olo helpottuu heti, kun tämä asia on kunnossa. Sinäkin voit sitten paljon paremmin. Painokin pysyvät kunnossa, kun diabetes on hoidossa.
Kaverit eivät kiusaa toisiaan sairaudesta, jolle ei voi mitään. Kaverien kuuluu tukea ja olla apuna ja kannustaa pitämään itsestään huolta. Näytä tämä vastaus kavereillesi – tai vielä parempaa – kerro asiasta heille itse! Sano, että kiusaaminen harmittaa sinua. Jätä ennemmin kaverisi kuin itsesi hoitamatta. Hoitamatta jättäminen on vaarallista. Ymmärrän, että sairaus voi harmittaa, mutta sen kanssa pitää oppia elämään. Se ei poistu tai häviä, vaan se tulee olemaan osa sinua koko elämäsi. Opettele hyväksymään asia.

2. Kuukautiset voivat aluksi tulla epäsäännöllisesti ja usein. Jonkin ajan kuluttua kuukautisten väli yleensä säännöllistyy. Kuukautisista kannattaa jutella äidin tai kouluterveydenhoitajan kanssa. On aika tavallista, että uudet asiat hämmentävät. Ajan kanssa kuukautisiin tottuu, ja niistäkin tulee osa arkista eloa. Useimmilla naisilla ne nimittäin kestävät ainakin 50–55-vuotiaiksi asti.

3. Et kerro, miksi vihaat olla kotona ja miksi haluaisit karata. Kerro asiasta vaikkapa kouluterveydenhoitajalle, joka osaa kuunnella ja auttaa. Toivon myös, että mietit hetken millaista elämäsi olisi ilman kotiasi ja ilman äitiäsi. Jos kyse on säännöistä ja niiden noudattamisesta, tiedäthän, että joka paikassa on sääntöjä, ja niitä joutuu noudattamaan.

Mieti, mitä karkaamisesi auttaisi. En usko, että 11-vuotiaana olisi kovinkaan mukavaa tai turvallisen oloista viettää aikaansa kadulla. Miten kävisi koulun, ruoan, nukkumisen ja vaikkapa diabeteksen hoidon? Jos kotona on hankalaa ja vaikeaa, kannattaa asiasta yrittää puhua vanhemmille. Jos puhuminen ei onnistu tai se ei ole mahdollista, kannattaa puhua jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Joskus kodeissa on pelottavaa ja ahdistavaa olla. Tällöin apua on saatava välittömästi, ja asioista on puhuttava perheen ulkopuoliselle aikuiselle. Jos taas säännöt harmittavat, kannattaa niistä jutella suoraan vanhemmille ja pohtia, miksi sääntöjä tarvitaan.