Olen 11-vuotias tyttö. Luokallamme on poika, joka on usein myöhässä koulusta, joskus hän jopa lintsaa. Hän jättää melkein aina läksyt tekemättä ja koulussa hän pärjää aika huonosti. Lisäksi hän on kauhean likainen. Minusta on alkanut tuntua, ettei hänellä ole kotona kaikki ihan hyvin. Itselläni ja serkuillani on ollut ongelmia perheittemme kanssa ja jotenkin olen oppinut tunnistamaan, jos ihmisellä on jokin asia huonosti. Olen saanut apua, ja osittain siksi haluaisin auttaa luokkalaistani. En ole ihastunut poikaan tai hän minuun, mutta asia vaivaa minua silti. Pitäisikö minun kertoa jollekin aikuiselle ja jos, niin kenelle? Pelkään, että annan väärää tietoa, enkä sen vuoksi uskalla kertoa.
Vastaus:
Viestiä lukiessani minulle tuli hyvä mieli. On mukavaa, että olet huolissasi luokkakaveristasi ja arvelet tunnistavasi hänessä asioita, joista sinulla on kenties kokemusta. Pohdit myös tilanteen seuraamuksia, jos kerrot asiasta jollekin. Sekin on ilahduttavaa. Asia vaivaa sinua, ja siksi koen, että on tärkeää kertoa asiasta aikuiselle.
Kertomasi perusteella minullekin herää huoli pojan hyvinvoinnista. Voi olla, että hänen tilanteensa on aikuisten tiedossa ja niiden kanssa työskennellään jo. Silti ajattelen, että kertomalla ajatuksestasi vaikkapa kouluterveydenhoitajalle tai kuraattorille, saat kerrottua huolesi aikuiselle. Sitten on aikuisten vastuulla selvittää asiaa. Jos kerrot huolestasi ja se todetaan tarpeettomaksi, on hyvä, että kuitenkin kerroit. Se osoittaa välittämistä lähellä olevista ihmisistä! Jos huoli on aiheellinen, luokkakaverisi on mahdollista saada apua.
Kerro huolesi aikuiselle, kuten kirjoitit sen minulle. Ole ylpeä itsestäsi, koska pidät huolta muista ihmisistä. Myös se, että olet kiitollinen saamastasi tuesta, lämmittää sydäntäni. Olet esimerkkinä siitä, että vaikeuksista voi selviytyä ja asiat järjestyvät, kun saa apua.
Kommentit
Oma kommentti