Isäni ei anna minun olla poikien kanssa. Se on kamalaa, koska olen aina ollut poikatyttö, ja viihdyn paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa. Hän sanoo syyksi, ettei tunne kavereitani. Mitä voin tehdä? Olen yrittänyt jo vaikka mitä, mutta isä ei kuuntele. Vihaan äitipuoltani. Hän on kamala. En kestä häntä enää. Masennun aina, kun tulen kotiin. Tiedän, että asia johtuu äitipuolestani, mutta isä ei kuuntele ja minun täytyy esittää iloista. Onko minulla mahdollisuuksia päästä edes pariksi kuukaudeksi jonnekin perhekotiin asumaan? En kestä enää olla kotona. Auta minua! Ole kiltti!
Ei
Vastaus
Kiitos kirjeestäsi. En tiedä, onko minusta apua, mutta ainakin yritän. Ymmärrän, että tahdot olla poikien kanssa, koska he ovat kavereitasi. Koita jutella asiasta isäsi kanssa. Jospa voisit kutsua kavereitasi yksittäin kotiinne, niin isälläsi olisi mahdollisuus tutustua heihin. Näin isäsi voisi miettiä asiaa uudestaan. Toisaalta, jos isäsi kieltää ystävyyden, en tiedä, mitä voisit tehdä. Ehkä juttelu opettajan tai kouluterveydenhoitajan kanssa auttaisi.
Mieti tarkasti, miksi et pidä äitipuolestasi. Johtuuko asia hänestä vai kenties siitä, että hän on äitisi paikalla kodissanne? Kurjaa, että sinulla on olo, ettei isäsi kuuntele. Voisiko auttaa, jos juttelisit asiasta äitipuolesi kanssa? Iloista kenenkään ei tarvitse esittää, vaan jokainen saa olla sillä tuulella, miltä tuntuu. Älä kuitenkaan mene kotiin ajatellen, ettet pidä siellä kenestäkään. Se ei auta, vaan enemminkin tekee sinun olosi entistä kurjemmaksi.
Toivon, että juttelet pian ajatuksistasi ja tuntemuksistasi terveydenhoitajalle. Hän osaa auttaa sinua ja kysellä asioita, joiden avulla hän osaa kartoittaa kotitilannettasi. Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin.
Kommentit
Oma kommentti