Tää on paras palsta. 1. Nolostun aina, kun me katsotaan perheen kanssa jotain leffaa, jossa sitten tulee pusuttelua. Miksi? 2. Isä ja äiti sanoo aina, kun joku poika tulee hakemaan ulos: ”Oh hoh, onpa sulla paljon poikakavereita!” Se on kauheeta! 3. Pelkään yksin olemista ja pimeetä.
Vastaus
1. Kysyt melko tavanomaiseen tapahtumaan selitystä minulta, ja minulla on aika tylsä vastaus: en osaa sanoa, miksi juuri nolostut. Voin tietysti hieman arvailla ja miettiä, mitä tilanteessa tapahtuu ja pohtia, mikä nolostumisen saa aikaan.
Elokuvat ja tv-ohjelmat vaikuttavat meihin tunnetasolla suuresti. Ehkä tunnelma, joka näyttelijöiden pusutellessa syntyy, saa sinut nolostumaan. Aistit tilanteen yksityisyyden. Tuskin toisten pusuttelua on helppoa katsoa ihan oikeastikaan. Aivojen soluja tutkivat tiedemiehet ehdottavat, että tilanteessa mietimme tavallaan itseämme pusuttelijoiden paikalle, jotta voisimme tunnistaa tilanteeseen liittyviä tunteita.
Ehkä ajatus siitä, että vanhemmat näkisivät sinut pusuttelemassa jonkun kanssa olisi nolostuttavaa? Kuten jo aluksi sanoin, sinä löydät vastauksen itse. Asiasta kannattaa jutella vanhempien kanssa. Heillä lienee samansuuntaisia muistoja.
2. Toinen kysymyksesi liittyy ehkä samaan asiaan kuin, mitä yllä mietiskelin. Tosin olen sitä mieltä, että on tärkeää sanoa vanhemmille, ettei halua kuulla kommentteja poikakavereista. He eivät ehkä tule ajatelleeksi, että sanat loukkaavat tai tuntuvat kurjilta ennen kuin kerrot asiasta heille.
3. Yksin oleminen on monille vaikeaa. Silloin on aikaa ajatella kaikenlaista ja mielikuvitus pääsee helposti valloilleen. Tästäkin asiasta on tärkeää jutella vanhemmilleen. Mieti vaikka kirjoittamalla (kirjoita kaikki ylös, älä jää miettimään miten pitäisi kirjoittaa), miksi yksin oleminen on pelottavaa. Mitä asioita siinä oikeastaan mietit? Lue sitten teksti ja mieti, kannattaako asioita pelätä. Osalle yksin olemiseen auttaa musiikin päälle laittaminen tai tv:n avaaminen.
Pimeän pelkoon voisi auttaa sama juttu. Tosin piirtämällä pelkonsa (miltä se näyttää, miten se liikkuu, millainen pinta sillä on, mitä se tekee, minkä värinen se on jne.) voi huomata pelossa jotakin uutta. Sitten kuvaa katsellessaan voi keksiä tavan, jolla pelon saa hätyytettyä tiehensä. Osalla auttaa se, että päättää pelätä ihan kamalasti pimeää. Kun oikein keskittyy pelkäämään, saattaa huomata, että pelkääminen onkin todella vaikeaa.
Tee yllä olevia kokeiluita vain vanhempien kanssa ja heidän seurassaan. Tärkeintä on jutella asioista vanhempien kanssa. He osaavat auttaa sinua peloissasi.
Kommentit
Oma kommentti