Oon 11-v. poika. Mun setä kuoli pari viikkoa sitten. En saa häntä mielestäni. En saa nukuttua, eikä ruokakaan maistu. Tokaksi, oon ihastunut yhteen meidän luokan tyttöön… En uskalla mennä puhumaan sille, koska se hengaa aina kamujensa kanssa.
Kiitos
Mulla on ongelma, joka valvottaa mua öisin… Valvon öitä, kun mua itkettää. Mä itken siksi, kun mun yksi kavereista kuoli viikonloppuna… Mua hävettää, että rupean julkisilla paikoilla itkemään… Kiitos ja hei…
Onsku
Vastaus
On aika tavallista, että läheisen kuolema saa ihmisen miettimään kaikkea – elämää, kuollutta ihmistä, omaa itseään. Se on hyvä asia. Kun läheinen kuolee, on tärkeää muistella yhteisiä kokemuksia ja surra, ettei enää voi tavata tätä ihmistä. Surutyöhön kuuluvat kuvaamasi oireet.
Onsku, on hyvä, että uskallat itkeä ja surra. Kyllä julkisilla paikoilla saa itkeä. Itkua ei tarvitse yrittää piilottaa tai pitää loitolla. Se on tapa työstää kuolemaa ja läheisen poismenoa, kaipausta ja ikävää.
Iltaisin itku tulee helposti nukkumaan mennessä. Päivän tohinan jälkeen ihminen rauhoittuu ja mieleen nousevat käsiteltävät asiat. Myös suru saa silloin tilaa tulla tykö. Anna surulle aikaa, suru on myös aina jonkin uuden alku. Elämä ja arki muuttuvat erilaisiksi, koska läheinen ei enää ole siinä läsnä.
Surussa auttaa monesti kirjoittaminen. Kirjoita paperille, päiväkirjaan asioita ja ajatuksia kuolemaan ja kuolleeseen läheiseen liittyen. Surussa auttavat myös muut läheiset. Aina ei tarvita edes sanoja vaan joku, joka on lähellä.
Tunteista, ajatuksista ja ehkä peloistakin kannattaa jutella omien vanhempien kanssa. Joskus surun rinnalla kulkee pelko. Kun läheinen ihminen kuolee, joutuu nuorena ehkä ensimmäistä kertaa kohtaamaan sen, että kuka tahansa voi kuolla. Se on äkkiseltään pelottavan tuntuinen ajatus, mutta toivottavasti seuraavista ajatuksista on apua:
Meistä jokainen kuolee joskus. Se on ihmisen osa. Jokaisesta päivästä kannattaa ottaa ilo irti eläen jokaisen hetken. Kuolemassa ihmisen elämä tulee valmiiksi – jokaisen elämällä on suuri merkitys, vaikka kuolisi nuorenakin. Suru toisen kuollessa kertoo tämän ihmisen merkityksestä elämällemme. Surun avulla säilömme muistoja, joiden kautta kuollut henkilö elää muistoissamme aina.
Surun alle ei kuitenkaan saa hautautua tai unohtaa, että itse on elossa. Muista syödä, ulkoilla ja nukkua riittävästi, vaikka esim. ruoka ei niin kovasti maistuisikaan. Ajan myötä suru helpottaa.
Nimimerkki Kiitos, hienoa, että surun keskellä sinulla on myös mahdollisuus tuntea ihastusta. On ihan ymmärrettävää, ettet uskalla mennä juttelemaan ihastuksellesi kaveriporukan keskelle. Toimintavaihtoehtoja on kolme:
1. Et mene puhumaan ihastuksellesi ja ihailet tyttöä kaukaa (toivoen, että hän uskaltautuisi juttelemaan sinulle).
2. Emmit uskaltaako vaiko ei. Uuden lukuvuoden alkaessa ehkä huomaat ihastuksen lisääntyneen ja rohkeutesi kasvaneen, jolloin uskallat mennä juttelemaan tytölle. Toki sitten voi käydä niinkin, että lukukauden alussa huomaat ihastuksen menneen ohi ja oikeastaan olet tyytyväinen, ettet mennytkään juttelemaan hänelle ennen lomaa.
3. Keräät rohkeutesi ja menet juttelemaan tytölle. Voisit ottaa vaikkapa oman kaverin mukaan tyttöjoukon keskelle. Älä tunnusta rakkauttasi heti, vaan juttele tytölle mukavia ja koita saada aikaan jonkinlainen keskustelu. Lyhyt moikkaus on hyvä alku pidemmille juttutuokioille. Hiljaa hyvä tulee. Tämä vaihtoehto on oma suosikkini. Kannattaa uskaltautua!
Kommentit
Oma kommentti