Ajattelen koko ajan syömistä ja minulla on tarkat taulukot siitä, mitä syön ja mitä en. Jos syön jotain, mitä en saisi, tunnen heti syyllisyyttä ja halun kuluttaa tai oksentaa sen ulos. Minua ahdistaa tosi paljon, kun joku pakottaa minut syömään. Vanhempani ovat seuranneet syömistäni, ja he luulevat, että syön nyt normaalisti. Minulle tulee tosi huono omatunto, kun syön ja lasken joka päivä kaloreita. Pidän tarkkaa taulukkoa, ettei 1000 kcal ylity. Olen laihtunut kevään aikana muutaman kilon ja painoindeksini on 13,5. Tunnen itseni isommaksi kuin muut, ja siksi tahdon syödä vähemmän, vaikka olisi nälkä. Helppii! En enää osaa iloita elämästä, kun ajattelen koko ajan syömistäni.
ongelma00
Vastaus:
Sinullekin syömättömyys ja syöminen ovat asioita, jotka tuottavat surua ja ahdistusta. Syöminen määrää sinun elämääsi etkä sinä. On varmasti raskasta laskea kaloreita ja miettiä koko ajan, miten voisi huijata vanhempiaan luulemaan, että syöt riittävästi. Huolimatta siitä, että saat pidettyä kiinni tavoitteistasi, laihuus ei tuota onnea ja hyvää oloa sinulle. Enemminkin sen tavoittelu tuottaa sinulle huonovointisuutta, aivan kuten monelle muullekin ikäisellesi tai vanhemmallekin ihmiselle.
Ulkonäkö ei ratkaise asioita siten, että olemalla kaunis ei olisi ongelmia, vaan elämä olisi onnellista, helppoa ja hyvää. On tärkeää, että kerrot vanhemmillesi tilanteestasi. Heillä on jo jonkinlainen ajatus siitä, että sinulla voi olla ongelmia syömisen kanssa, sillä hehän tarkkailevat syömistäsi jo. Kerro totuus tilanteestasi.
Yksin on vaikeaa saada asioita kuntoon ja oloasi parannettua. Tarvitset siihen aikuisen apua. Kannattaa kertoa asiasta myös jollekulle luotettavalle ja rakkaalle ystävälle. Pyydä häntä olemaan tukenasi, että saisit elämäsi raiteelleen eikä syöminen ja syömättömyys hallitsisi sitä.
Kommentit
Oma kommentti