Pöydällä on nippu vaaleanpunaisia askartelupahveja, tussikyniä ja tarroja. Koululainen on antanut Duudsoneille tehtäväksi kirjoittaa runon toisilleen.
– Lukiossa piti kirjoittaa runo jostain, joka löytyy luokasta. Taskussani oli huulirasvatuubi. Muistan sen runon vieläkin ulkoa: ”Pullahtaa korkki sininen. Lattialle pompahtaen syöksyy ulos kolostaan tuubi, kohti ulkomaailmaa. Huulilleni painan pehmeän rasvan. Hetki hiljainen”, HP lausuu.
– Olemme läheisiä ystäviä, mutta runoja ei ole tullut tehtyä. Tämä on vakava paikka. Rakkaalle ystävälle ei voi ihan mitä tahansa kirjoittaa, Jarppi jatkaa.
Katso video Duudsonien runonlausunnasta!
Haleja ja avomurtumia
Stuntteja kuvattaessa on tullut osumia joka lähtöön, ja kaikki eivät ole olleet laastarilla paikattavissa. HP:lle parhaiten mieleen on jäänyt epäonnistunut mopohyppy.
– Hyppäsin mopolla järveen. Kun laskeuduin veteen, jalka osui mopoon ja meni poikki kolmesta kohdasta. Siinä jokainen tiesi oman tehtävänsä. Jukka haki minut vedestä pois, rauhoitteli ja antoi ensiapua. Jarppi soitti ambulanssin ja Jarno kuvasi kaiken, HP kertoo.
– Riehakkuus unohtuu, jos oikeasti sattuu. Silloin pitää saada kaveri hoitoon. Minua jännittää enemmän se kun kaveri tekee temppuja, kuin että itse tekee, Jarppi kertoo.
Lumilautailua ja kirjeenvaihtoa
Jarpin ja HP:n ystävyys alkoi Jouppilanvuoren laskettelurinteessä Seinäjoella.
– Olin viidennellä luokalla ja juuri vaihtanut sukset lautaan. Katselimme Jukan ja Jarnon kanssa, kun tämä kolmasluokkalainen junnu veti ihan jäätävän hyvin. HP:stä huomasi heti, että se oli siinä lajissa lahjakkaampi kuin me muut, Jarppi muistelee.
– Olimme hyppyriä rakentamassa ja tuo kaveri tuli ihmettelemään. Esittäytymisen jälkeen alettiin jutella ja puuhastella. Olen sitä mieltä, että toisesta ihmisestä pystyy nopeasti aistimaan, että onko välillämme yhteys ja luottamus. Kun sen aistii, silloin antaa itsekin enemmän ja heittäytyy enemmän mukaan. Meillä Jarpin kanssa se tapahtui nopeasti, HP jatkaa.
Lukioaikana Jarppi lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Ystävyys HP:n kanssa sai uusia ulottuvuuksia.
– Olimme kirjeenvaihdossa. Siihen aikaan ei sähköpostia käytetty. Niissä kirjeissä oli päiväkirjaa parin viikon ajalta, että mitä toiselle on tapahtunut. Siihen vaan postimerkki päälle ja kirje laatikkoon. Lähetyksen jälkeen jäin odottelemaan, että kirje löytää perille Amerikkaan.
Muistan vieläkin miten siistiä oli tulla koulusta, kun postilaatikossa odotti Jarpilta kirje. Siinä oli paljon luettavaa, että mitä kaverille oli kahden viikon aikana tapahtunut, HP muistelee.
– Jenkeissä asuessani liityin painijoukkueeseen, koska minulle sanottiin että sieltä saa uusia kavereita. Harjoituksissa hypin hyppynarulla ja heitin välillä käsiä ristiin. Jotenkin onnistuin lyömään ne narun puiset kahvat yhteen niin, että peukalo jäi väliin. Katselin siinä kuinka kynsi vähitellen mustui juuresta ja lähti lopulta irti. Lähetin irronneen kynnen sitten HP:lle kirjeessä, Jarppi kertoo.
Totuuden hetki
HP ja Jarppi vakavoituvat. Kynät rahisevat pahvia vasten. Sydän sinne, kissatarra tuonne, vielä hieman lisää kimallusta. HP:n runo on pidempi. Jarpin teoksessa taas on enemmän koristeita. HP saa luvan aloittaa.
– ”Ystäväni Jarppi: Kaikessa mukana, kaikessa tukena. On elämäni tyhjää tää, jos en sua nää. Tiedän, että oot aina vierellä, iloissa ja suruissa. Oot rakas.”
– ”Runo HP:lle: Jos lähtisit pois, ikävä mulla sua ois”, kuittaa Jarppi.
Ystävykset halaavat ja ojentavat vaaleanpunaiset runoteoksensa toisilleen. Hetkessä on jotain herkkää.
– Ehkä pitäisi vähän useammin pysähtyä vähäksi aikaa miettimään, mitä haluaa ystävälle sanoa, Jarppi tuumii.
Vain yksi asia jäi hieman epäselväksi. Mitä tapahtui Jarpin irronneelle kynnelle, jonka hän postitti Amerikasta HP:lle?
– Se on minulla edelleen tallessa, siihen kirjeeseen teipattuna, HP sanoo.
Testaa myös: Tee ystävälle sydänherkkuja – katso vinkkivideo
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Koululainen-lehdessä 2/15.
Kommentit
Oma kommentti