Jatkokertomus: Ananasjäätelöä ja arvoituksia, osa 2

Vinsen, Ollin ja Amandan kesäinen jäätelönostoreissu saa merkillisen käänteen, kun kioskin myyjä löytyy pyörtyneenä jäätelöidensä keskeltä. Miksi ihmeessä 12-vuotias raataa yksinään jäätelökioskissa? Ja miksi hänen kotonaan on valtava sotku?

Luitko jo ensimmäisen osan?

Amanda kumartui lattialla makaavan hahmon puoleen ja työnsi paksun, mustan kiharan tukan varovasti pois tämän kasvoilta.

– Sehän on tyttö, Olli sanoi hämmentyneenä.

Kioskin lattialla makaava tajuton hahmo oli tosiaan tyttö. Pieni, hento ja siro kuin nukke, iältään korkeintaan 12-vuotias, kuten Olli, Vinse ja Amandakin.

– Onko täällä kioskilla aiemmin ollut aikuinen myymässä? Vinse kysyi vilkaisten Amandaa.

– On, sellainen meidän äitien ikäinen tai vähän nuorempi. Mutta olen minä joskus tämän tytönkin täällä nähnyt, voisikohan hän olla kioskin omistajan tyttö. Mutta mitä ihmettä hän tekee täällä yksin? Amanda ihmetteli kumartuen varovasti tytön puoleen. – Hei, kuuletko sinä, hän yritti taputtaen tytön kasvoja.

Heidän kaikkien helpotukseksi tyttö inahti ja käänsi vähän päätään.

– Vinse, anna vettä sieltä tiskiltä. Ja Olli, avaa se ovi, täällä kopissahan on ihan tukahduttavan kuuma, Amanda jakoi ohjeita. Itse hän irrotti vyötärölleen sitomansa villatakin, kääräisi sen nyytiksi ja ujutti sen varovasti tytön pään alle. Tytön silmäluomet värähtivät ja hän avasi hitaasti silmänsä.

– Moi, Amanda sanoi. – Taisit pyörtyä. Jaksaisitko nousta istumaan?

Tyttö nyökkäsi epävarmasti ja siirtyi hitaasti Amandan auttamana seinän vierelle nojaten veltosti päätään seinään.

– Pitäisikö meidän, Olli aloitti mutta ei ehtinyt pidemmälle, kun tiskin takaa kuului rykäisy.

– Hei, saisiko täältä jäätelöä? Kaksi suklaamurutuuttia ja yksi mangomeloni, kiitos! Ja mä voisin ottaa kupin kahvia!

Vinse kohottautui lattialta ja katsoi hämmentyneenä luukulle ilmaantunutta miestä.

– Tota, meillä on tässä vähän tilanne… Vinse aloitti, mutta ei ehtinyt pidemmälle, kun lattialta kuului heikko ääni.

– Myy sille.

Amanda, Vinse ja Olli kääntyivät katsomaan lattialla istuvaa tyttöä. Tämä näytti niin heikolta, että joutui ponnistamaan saadakseen sanat ulos, mutta katse, joka suuntautui tummista silmistä Vinseen, oli samalla kertaa pyytävä ja käskevä. Vinse tuijotti tyttöä hetken, sitten hän kääntyi asiakkaan puoleen ja hymyili kuin Hangon keksi.

– Kaksi suklaamurua ja mangomeloni, ehdottomasti! Ihan pikku hetki!

Sen verran Vinsellä sentään leikkasi, että hän tajusi kääntyä kioskin takaosassa olevan pienen lavuaarin suuntaan ja pestä kätensä ennen kuin tarttui jäätelökauhaan. Amanda huomasi Vinsen epävarmuuden ja kohottautui nopeasti lattialta, hymyili ystävällisesti asiakkaalle, vilkaisi hinnat listasta ja ilmoitti loppusumman. Mies ojensi pankkikortin ja Amanda vilkaisi epävarmasti lattialla retkottavaa tyttöä.

– Siinä vasemmalla, tyttö kuiskasi.

Kortin lukijalaite löytyi kassakoneen vasemmalta puolelta. Amanda nappasi sen ja polvistui nopeasti tytön viereen. Tämän kädet tärisivät, mutta hän onnistui syöttämään kortin laitteiseen ja painelemaan oikeita nappuloita. Amanda kohottautui ojentamaan kortin ja kuitin asiakkaalle. Vinse oli saanut tiskiin jäätelöt ja kahvin. Jätskipallot näyttivät vähän kummallisen muotoisilta, mutta asiakas ei onneksi näyttänyt olevan millänsäkään, kiitti vain ja häipyi. Vinse ja Amanda vetivät helpotuksesta henkeä, ja Amanda kääntyi takaisin tytön puoleen. Olli oli istahtanut lattialle tämän viereen ja löyhytti talouspaperilla tytön kasvoja.

– Mitä sä oikein teet, Amanda sihahti.

– Aku Ankassa tehdään aina näin, Olli sihahti vastaan.

Tyttö tyrskähti vähän. Nauru oli väsynyttä, mutta Amanda otti sen hyvänä merkkinä.

– Kuule, mitä sulle oikein tapahtui? Oletko sä kunnossa?

– Joo, tyttö vastasi. – Täällä kioskissa oli vaan niin kuuma ja mua alkoi pyörryttää.

– Missä sun äiti on?

Tyttö puri huultaan ja Amanda huomasi hänen katseensa harhailevan vaivihikaa seinille.

– Se on, tota, käymässä jossain. Se tulee ihan pian.

– Okei, Amanda sanoi vähän epäröiden. – Mutta sä et voi jäädä tänne, jos sua pyörryttää. Meidän täytyy laittaa kioski kiinni ja viedä sut kotiin.

– Ei, tyttö hätäntyi. – Kioskia ei voi sulkea!

Amanda, Olli ja Vinse vilkaisivat toisiaan.

– No tota, jos me Vinsen kanssa jäätäisiin tänne auttamaan hetkeksi? Vaan siihen saakka, kun sun äiti tulee takaisin? Jos Olli auttaisi sut kotiin?

Tyttö puri huultaan.

– Kyllä se käy. Mutta äiti… sillä saattaa vähän kestää… tai siis, teidän pitää ehkä olla täällä koko päivä. Pystyttekö te olemaan?

– Kyllä kai, jos vain kerrot, mitä pitää tehdä, Amanda sanoi ja otti kassakoneen vierestä lehtiön käteensä. – Aloita vaikka tuosta kassakoneesta ja pankkikortin lukijasta. Olli vie sut sit kotiin lepäämään.

Amanda alkoi ottaa ylös ohjeita. Olli ja Vinse vilkaisivat hänen päänsä yli toisiinsa. Molemmat ajattelivat samaa. Jotain kummallista tässä tilanteessa nyt oli. Miksi tyttö ei suostunut sulkemaan kioskia? Ja missä hänen äitinsä oikein oli?

Lue kertomuksen muut, julkaistut osat:

1. osa

3. osa

4. osa

Seitsemänosaisen kesäkertomuksen uusi luku ilmestyy aina perjantaina.

  1. osa ilmestyy 17.7.
  2. osa ilmestyy 24.7.
  3. osa ilmestyy 31.7.

Avainsanat

Kommentit

😀😁😂🤣😃😄😆😉😊😋😎😍en jaksa odottaa😜

Oma kommentti