Antti Tuiskun hytissä on hämärä valaistus, hytin peilipöydällä komeilee lämmintä valoa hohtava suolalamppu. Ilmankostuttimessa tuoksuvat eukalyptustipat. Hytissä on lämmin. Antilla on päällään rento toppi ja verkkarit, jalassa villasukat. Hytissä on runsaasti kirjoja, joita Antti on käynyt kirjastosta lainaamassa. Poppari on asunut laivalla nyt neljä päivää ja vetänyt neljä keikkaa.
Kohti keikkaa
Elämä laivalla on aikatauluelämää. Tänään keikka alkaa kymmeneltä. Kahdeksalta Antti panee musiikin soimaan ja rupeaa venyttelemään. Laivalla Antin käyttöön on varattu kaksi vierekkäistä hyttiä, joista toisessa on esiintymisvaatteet. Puoli yhdeksältä Antti laittaa tukan ja hakee vaatteet viereisestä hytistä.
Vartin yli yhdeksän tanssijat Lotta Kyllönen ja Tiina Kilponen astuvat sisään. Venytteleminen jatkuu kolmistaan. Noin 25 minuuttia ennen keikkaa Antti, Lotta ja Tiina rukoilevat yhdessä. Sitten lähdetään lavan taakse, missä bändi ja muu porukka odottavat. Katsotaan, että vesipullot ja pyyhkeet ovat paikallaan. Kun kaikki on valmista, on h-hetken aika.
– Lavalle noustessa jännittää. Jännitys ei ole näiden vuosien aikana vähentynyt. Kun intronauhan soidessa nousen lavalle ja verho on vielä kiinni, huudan ja kiljun ja hakkaan käsiä yhteen. Näen, kuinka energia tarttuu muihin. Jännitys ei ole pelkoa, vaan samanlaista kuin pikkupojalla tämän odottaessa joulupukkia.
Myös yleisön puolella voi aistia kutkuttavan odotuksen. Yleisö on suunnannut katseensa metrien korkeudessa olevaa lavaa kohti. Kun keikka alkaa Tunturibiisillä, on ihmisten kiljunta korvia huumaava. Yleisössä lauletaan mukana ja itketään liikutuksen kyyneliä jo ensimmäisen kappaleen aikana.
Keikan jälkeen Antti jää lavan taakse juomaan vettä ja käymään koko show’n mielessään läpi. Sitten hän lähtee takaisin hyttiin, laittaa hikiset vaatteet kuivumaan, vetää kuivat vaatteet päälle, ottaa pesuvehkeet mukaansa ja lähtee henkilökunnan ruokatilaan syömään. Sieltä Antti suuntaa kohti saunatiloja. Saunomisen jälkeen kello on helposti jo puoli kaksi yöllä. On aika mennä nukkumaan.
Taviksena Tukholmassa
Seuraavana päivänä Antilla on Tukholmassa vapaata aikaa. Laivasta hän poistuu vasta ruuhkan hiljennyttyä.
– Minua ei tunnisteta Ruotsissa. Ruotsalaiset matkustajat kysyivät kerran fanituotteideni myyjältä, että minkämaalainen olen. He ihmettelivät, että en voi olla suomalainen, kun en näytä yhtään suomalaiselta. Tukholmassa tulee puhuttua isoon ääneen, koska tiedän, että siellä ei tunnisteta. Voi heittää vapaalle.
Aivan täysin vapaalle Antti ei kuitenkaan voi vaihtaa, vaan kelloa täytyy tarkkailla koko ajan: fanien hartaasti odottama nimmaritilaisuus alkaa seitsemältä.
Suuria tunteita fanitapaamisessa
Nimmaripöydän ääreen on pitkä ja mutkitteleva jono. Kaikenikäiset fanit saapuvat Antin eteen kännykkäkamerat tanassa ja tunteet pinnassa. Moni ei meinaa saada Antin edessä sanaa suustaan. Tämä saa kuitenkin fanit rentoutumaan tuttavallisella juttelulla ja hymyilevällä olemuksellaan.
– Rehellisyyden nimissä fanitapaamiseen meneminen tympäisee välillä, koska on henkisesti jopa raskaampaa kirjoittaa 400 ihmisille nimikirjoitus ja jutella kaikkien kanssa kuin vetää keikka. Yleensä joudun skarppaamaan, että saan hyvän tuulen päälle. Mutta koskaan en ole lähtenyt mutrunaamana pois. Ihmisistä saa mielettömän energian.
Antin ja fanien suhde on syventynyt vuosien aikana.
– Faneissa on tuttuja, jotka tiedän jo etunimeltä. Lisäksi tiedän, missä he asuvat ja kuinka paljon he ovat kiertäneet keikoillani. Se on melkein kuin kavereita tapaisi.
Lavalla taas
Fanitapaamisen ja valmistautumisrutiinien jälkeen on aika potkaista illan keikka käyntiin. Se alkaa akustisella versiolla Tyhjä huone -kappaleesta. Antti istuu tuolilla ja soittaa kitaraa. Keikka etenee herkistä tunnelmista popimpaan suuntaan. Tähden omien kappaleiden lisäksi kuullaan Music sekä (I Just) Died in Your Arms, joka oli varmasti yksi Antin mieleenpainuvimpia vetoja Idolsissa.
Antti myöntää välillä miettivänsä, että mitä jos jokin menee lavalla vikaan. Keikoilla on kuitenkin jo tapahtunut yhtä jos toista: tietokoneet ovat kaatuneet, vaatteet ovat repeytyneet ja vaatteidenvaihto on kestänyt liian kauan.
– Niistä on selvitty. Kaikki ei aina mene sujuvasti, mutta niin se on jokaisella artistilla Madonnasta Antti Tapaniin.
Tee se uudelleen -kappale on risteilyn viimeinen. Antin on aika kiittää ja poistua lavalta.
– Fiilis on ihan paras, jos on pystynyt antamaan kaikkensa. Sitä tunnetta en vaihtaisi mihinkään. Olen pienestä asti kärsinyt riittämättömyyden tunteesta. Olen miettinyt, olenko tehnyt tarpeeksi. Keikan jälkeen tunnen, että saan olla hyvillä fiiliksillä eikä minun tarvitse antaa kenellekään mitään enempää.
Koululainen 12/2013
Kommentit
Oma kommentti