Jääkiekko
+ Kunto kasvaa, koska laji on fyysisesti raskas.
+ Jääkiekko kehittää myös henkisesti: siinä oppii joukkuetaitoja. Joukkueen yhteishenki ratkaisee paljon pelissä.
+ Jääkiekkoharrastus sopii kaikille: tytöille ja pojille, nuorille ja vanhoille!
– Kiekkoharrastukseen saa uppoamaan rahaa ja myös aikaa.
Jääkiekkoilija Teemu Selänne:
– Lajin suola on siinä, ettei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaadin itseltäni enemmän kuin muilta enkä hyväksy lintsaamista treeneissä. Olen aina ollut valmis tekemään kaikkeni haaveideni eteen. Tämän ikäisenä ei oikeastaan enää pitäisi pystyä pelaamaan tällä tasolla. Tämä on minulle iso juttu, josta pitää nauttia.
Lumilautailu
+ Voi itse päättää, milloin menee rinteeseen harjoittelemaan.
+ Yksilölaji, mutta kaverit silti mukana.
+ Ulkoilma virkistää.
– Rajoittunut talveen.
– Vaarallisuus.
Lumilautailija Peetu Piiroinen:
– Innostuin lautailusta, koska se näytti tv-ohjelmissa niin siistiltä! Kun olin lapsi, isä kyyditsi minut rinteeseen Hyvinkäällä. Rinne oli juuri menossa kiinni, mutta kävimme vuokraamassa lumilaudan ja ehdin laskea kerran tai kaksi, eli käytännössä lanasin rinteen poikittain alas. Se oli outo fiilis, sillä en ollut ennen pitänyt lautaa jaloissani ja suksillakin olin laskenut vain kerran.
Pelasin tuolloin myös jääkiekkoa, mutta ensimmäisen laskuni jälkeen tuli kaikki talvet asuttua rinteessä. Kaverit aloittivat myös lautailun. Menimme heti koulun jälkeen rinteeseen ja olimme siellä jopa viisi tuntia. Aloin kiertää kisoja Suomessa, sitten pääsin junnumaajoukkueeseen ja sitä kautta maailmalle. Pikkuhiljaa sain sponsoreita, jotka maksoivat minulle siitä, mitä tein.
Lautailussa hienointa on vapaudentunne ja omatoimisuus: lautailija voi itse päättää esimerkiksi harjoitusaikataulustaan, mutta vaikka lautailu on yksilölaji, rinteessä on aina kavereita, joiden kanssa voi pitää hauskaa! Nyt kun kilpailen, matkustaminen ja uusien paikkojen näkeminen on hienoa, mutta toisaalta on stressaavaa matkustaa koko ajan mannerten välillä. Omalle lapselle en lumilautaa antaisi – tennismaila olisi turvallisempi valinta.
Piirtäminen
+ Ideointi on hauskaa, samoin se, kun piirtäminen alkaa luistaa. Piirroksen valmiiksi saaminen on hienoa.
+ Omia sarjiksia voi julkaista vaikka blogissa. Myönteinen palaute on kivaa.
+ Jatkuva kehittyminen on mahtavaa.
– Piirtämisestä kipeä käsi ei ole niin kiva juttu.
– Kielteinen palaute ei ole kivaa, eikä se, jos ei saa palautetta lainkaan. Piirtäessä voi olla myös liian kriittinen omille töilleen.
Sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi:
– En muista aikaa, jolloin en olisi piirtänyt. Sen jälkeen kun opin lapsena pitelemään kynää kädessäni, se ei ole siitä irti lähtenyt. Mielestäni teknisellä osaamisella ei ole väliä, jos palo tekemiseen on riittävän kova. Ideat ja tarinat voi toteuttaa niin monella tapaa.
Jos koet ettet osaa piirtää vielä tarpeeksi hyvin, kannattaa treenata kaikessa rauhassa. Piirrä vaikka mallista kaikkea mahdollista ja kulje aina luonnoskirja kainalossa. Yksityinen sarjispäiväkirja on hyvä tapa aloittaa ja pitää piirtotaitoa yllä. Se on myös mukava muisto. Siihen piirretään jokaisen päivän tapahtumia nopeasti ja rennosti muistiin, eikä niissä tarvitse olla esimerkiksi mitään erityistä loppuvitsiä. Sieltä voi poimia sitten ideoita myöhemmin. Julkinen blogi taas on hyvä paikka saada palautetta.
Olen tutustunut elämäni tärkeimpiin ihmisiin sarjisharrastukseni kautta. Saatan tehdä 10 vuoden kuluttua työkseni jotain ihan muuta, mutta piirtämistä en varmasti lopeta koskaan. En voisi elää ilman sitä!
Shakki
+ Shakissa riittää tilaa omille ajatuksille ja luovuudelle.
+ Shakki lisää ajattelutaitoa ja opettaa käyttämään aivoja. Siitä on hyötyä koulussa ja kaikessa elämässä.
+ Kun kerran pääsee lajiin sisälle, siihen ei helpolla kyllästy.
– Vaatii keskittymistä – se voi olla miinus, jos olet kärsimätön tyyppi. Toisaalta shakki parantaa keskittymiskykyä!
Shakkimestari Mika Karttunen:
– Menin kolmannella luokalla uuden opettajani shakkikerhoon. Nykyisin shakki on minulle myös työ. Kilpailen, valmennan, laadin shakkitehtäviä ja vedän koulushakkikerhoja. Shakkia harjoitellaan ratkomalla tehtäviä, pelaamalla harjoituspelejä ja tutkimalla itseään parempien pelaajien pelejä. Ketterintä on aloittaa harrastus pujahtamalla sivustolle www.avainsiirto.fi. Siellä oppii shakin säännöt hauskoja tehtäviä ratkomalla.
Alkuun pääsee, vaikkei tietäisi edes sitä, kuuluuko shakkilaudalle torni vai torvi. Siellä on rento ope, joka antaa vinkkejä ja tuulettaa kanssasi, kun vastaat oikein. Sivustolla voi oppia myös paremmaksi, jos luulee osaavansa jo kaiken. Olen pelannut jo 20 vuotta kilpaa, eikä kertaakaan ole tullut samanlaista peliä. Mikä muu peli pystyy samaan?
Käsityöt
+ On mukava tehdä asioita, joissa näkee työnsä jäljen.
+ Käsitöissä saa toteuttaa itseään ja olla luova.
+ Käsitöitä tekemällä saa usein aikaan jotain käytettävää, kuten vaatteita.
+ Käsityöt ovat hauska tapa kierrättää käytettyä materiaalia, kun voi tuunata olemassa olevia esineitä tai käyttää uudelleen materiaalia, joka olisi muuten joutunut roskikseen.
– Käsityöharrastus voi saada aikaan kaaosta ja sotkua kotona.
Vaatesuunnittelija Camilla Mikama:
– Jo lapsena ompelin ja piirsin paljon, mutta tykkäsin myös nikkaroida ja askarrella. Valitsin paljon taideaineita ja käsitöitä koulussa. Nyt pyöritän omaa yritystä yksinäni. Suunnittelulle jää aika vähän aikaa, kun sen lisäksi kaavoitan tuotteet, hoidan tuotannon, myynnin ja paljon muuta.
Suunnittelijan työssä pelkkä ideointi ja piirustustaito eivät riitä, vaan on ymmärrettävä vaatteen rakennetta ja tunnettava erilaiset materiaalit ja valmistustekniikat. Parhaiten ne oppii ompelemalla uusia tai purkamalla ja tuunaamalla olemassaolevia vaatteita. Seuraavan kerran kun aiot heittää vanhan vaatteen menemään, voitkin miettiä mitä uutta siitä voisi tehdä.
Luonnossa liikkuminen
+ Luonnossa jokainen päivä on erilainen.
+ Luonnon tutkimisen voi aloittaa ilmaiseksi omilta kotinurkilta. Kokeile ensin keskittyä yhteen lajiin tai elinympäristöön.
+ Harrastuksesta saa myös kavereita. Kannattaa liittyä luontoharrastuskerhoon, olla jonkun osaavan mukana ja kysyä rohkeasti neuvoja.
– Jos haluaa keskittyä johonkin lajiin, kokemusten kerääminen voi viedä aikaa. Luontoharrastuksen ei silti tarvitse olla suorittamista, vaan löytämistä ja yhdessäoloa kavereiden kanssa.
Luontotoimittaja Juha Taskinen:
– Seurasin lapsena heinäpellolla töiden lomassa perhosia, sammakoita, käärmeitä, myyriä, lehmiä ja hevosia. En pelännyt ötököitä ja vanhempani kannustivat tutkimaan ja löytämään.
Nuorena ostin omilla töilläni ensimmäisen järjestelmäkameran. Olen tutustunut moniin suomalaisiin eläimiin ja loikoillut niiden kanssa metsissä ja rannoilla. Kun näin ensimäisen kerran saimaannorpan, se kolahti: mikä ihmeellinen sukeltaja elää kotivesissäni! Olen aina rakastanut uimista ja sukeltamista.
Tänä kesänä uin Joensuusta Imatralle 250 kilometriä. Ehkäpä tuo yhteinen ilo vedestä on yksi niistä asioista, joka norpissa kiinnostaa. Ukkini oli metsästäjä, mutta minä ammun vain kameralla. On tärkeää ymmärtää jokaisen eläinlajin oikeus omaan elinympäristöönsä, olkoonpa se pieni tai iso, ruma tai kaunis.
Kommentit
Oma kommentti