Nouruz, id-al-fitr ja pesah – näin eri kulttuureissa juhlitaan keväällä

Pitkän helman vaaleansiniset helmet rapisevat lattiaa vasten, kun Tanja Khezerpour, 15, asettuu ikkunan eteen kuvattavaksi. Tanja on pukenut ylleen kurdien juhla-asun, joka koostuu yhteensointuvasta mekosta, sen alle puettavista housuista ja vyötärölle solmitusta huivista. Ihan pienilläkin tytöillä ja pojilla on oma juhla-asunsa, joita käytetään esimerkiksi nouruz-juhlissa.

– Mutta ne asut ovat jääneet jo pieneksi, eikä minulla ole enää niitä, Tanja kertoo.

Kahdeksasluokkalainen Tanja käy Helsingissä yläkoulua, mutta hänen vanhempansa ovat kotoisin Iranista. He kuuluvat kurdeihin, eli Etu-Aasiasta kotoisin olevaan kansaan, joka puhuu kurdin kieltä. Kurdien vuoden tärkein juhla, nouruz tai kurdin kielillä newroz, on alkamassa, ja sitä varten Tanjakin on pukeutunut.

Upea asu on Tanjalle hieman iso, koska se on hänen äitinsä. Äidillä on tapana ostaa joka vuodeksi uusi juhla-asu, joten kaapista löytyy valinnanvaraa. Suomesta mekkoja ei saa kaupasta, joten isoäiti lähettää uusia asuja Iranista tai äiti ostaa kankaat Eurokankaasta ja teettää asun.

Tanjankin haaveissa on saada oma juhla-asu.

– Toivoisin, että se olisi vaaleanpunaisen sävyinen tai sininen.

Tanja harrastaa pianonsoittoa.

Nouruz on uuden vuoden juhla

Nouruz on vanha juhla, jossa iloitaan uuden vuoden ja kevään alkamisesta. Iranilaisen kalenterin mukaan nyt alkoi vuosi 1401. Tanjan vanhempien kotimaassa nouruz on monipäiväinen juhla, jossa kokoonnutaan polttamaan kokkoja, ammutaan ilotulitteita ja mennään piknikille grillaamaan.

Piknik-ruuat valmistellaan ensiksi kotona, ja sitten ne otetaan mukaan. Täällä Suomessa piknikillä käyminen on kylmempää puuhaa maaliskuussa, mutta jos sää vain suosii, on Tanjankin perheellä tapana käydä grillaamassa. Mukaan otetaan esimerkiksi täytettyjä kasvisruokia eli dolmia.

Välillä kokkoja on poltettu myös Suomessa.

– Kerran olimme Itiksen koulun pihalla, jossa poltettiin kokkoa. Sen yli piti hyppiä ja toivoa jotain. Minä en kyllä hypännyt, koska se on vaarallista, Tanja sanoo.

Tanja haaveilee omasta juhla-asusta.

Kurdeilla on tapana kokoontua Suomessa pitämään nouruz-juhlia, joissa tanssitaan perinteisiä kurditansseja ja syödään hyvin.

Toisinaan juhlat on pidetty Turussa, välillä taas pääkaupunkiseudulla. Juhlia varten varataan iso sali ja paikalle kutsutaan kuuluisa laulaja esiintymään. Koronan takia isommat juhlat ovat olleet tauolla, mutta nyt juhlia järjestetään taas.

– Minäkin osaan vähän tanssia, Tanja kertoo hymyillen.

Mämmi eli samanu on Tanjan lempiherkku.

Mainiota mämmiä

Ulkojuhlien lisäksi nouruzina on tapana koota pöydälle seitsemän eri asiaa, jotka symboloivat uutta elämää. Tanjan äiti näyttää puhelimestaan kuvia perinteisistä asetelmista. Mukana on eläviä kaloja pienessä maljassa, koraani ja peili, mutta myös pääsiäisestä tuttuja elementtejä: värjättyjä kananmunia, itse kasvatettu rairuoho ja mämmiä eli samanua.

– Meillä ei Suomessa ole ollut pöydällä eläviä kaloja, mutta Iranissa se on yleisempää, Tanjan äiti kertoo.

Tanja on päässyt käymään Iranissa pienenä tyttönä ennen koulun alkua. Haaveissa olisi päästä sinne juhlimaan nouruzia ja näkemään sukulaisia, kuten mummua ja vaaria sekä enoa ja tätiä.

Tänä keväänä nouruzia juhlitaan kuitenkin Suomessa mämmiä syöden.

– Se on mun lempiruoka, Tanja toteaa.

Daniel ja hänen pikkusiskonsa leikkivät rukoilun jälkeen.

Daniel Muhammad, 11, Helsinki: ”Id al-fitr on vuoden paras päivä”

”Heti ramadanin eli 30 päivän paaston jälkeen kaikki kokoontuvat yhteen jonkun perheen kotiin, jossa juhlimme id al-fitriä.

Pojat aloittavat paastoamisen viimeistään 15-vuotiaana, tytöt 13-vuotiaana. Se tarkoittaa sitä, ettei saa syödä auringonnousun ja -laskun välillä. Minä paastoan sillä tavalla kevyesti, että esimerkiksi viikonloppuna paastoan kello kahdeksasta iltayhdeksään. Paastoamiseen kuuluu, että päivän aikana pitää rukoilla ainakin kerran. Minä rukoilen yleensä kotona.

Id al-fitr alkaa sillä, että käymme aamusuihkussa, peseydymme ja puemme hienot vaatteet päälle. Sen jälkeen katamme pöydän valmiiksi ja siivoamme vieraita varten. Koko suku tulee yleensä meille kylään, mikä on mahtavaa. He ottavat omat rukousmattonsa mukaan, ja sitten me rukoilemme yhdessä. Viime vuonna kävimme Tapanilassa rukoilemassa, mutta rukoilun jälkeen tulemme kotiin viettämään aikaa perheen kanssa.

Kaikki ruoat maistuvat hyvältä paastoamisen jälkeen, eikä millekään voi sanoa ei. Jälkkäriksi meillä on esimerkiksi baklavaa ja hedelmiä. Ensimmäisen ruoan jälkeen pidämme hetken taukoa, ja sen jälkeen jatkamme taas herkuttelua.

Id al-fitr on tavallaan muslimien joulu. Silloin saamme rahaa ja lahjoja. Tänä vuonna ajattelin, että säästäisin lahjarahat ja hankkisin myöhemmin esimerkiksi pelikonsolin. Mummini on kristitty, joten hän kutsuu meidät jouluna kylään, mutta hän juhlii kanssamme myös id al-fitriä. Mummi tekee myös parhaat ruoat. Id al-fitr on vuoden paras päivä.”