Kurkistus teatteriharrastuksen kulisseihin

Jännittäjästa esiintyjäksi

Olen aina ollut kiinnostunut esiintymisestä, mutta aiemmin jännitin niin paljon, että en voinut kuvitellakaan esiintyväni suuren yleisön edessä. Jopa luokan edessä viittaaminen sai perhosia vatsaani.

Pidin kuitenkin äidinkielestä ja haaveilin salaa näyttelijän ammatista. Toteuttaakseni haaveeni päätin hakea teatteriryhmään. Muistan vieläkin, miten jännitin kirjoittaessani hakemusta. Mietin, mitä teatterissa pitää tehdä, ja mitä ihmiset ajattelevat minusta. Onneksi sain kuitenkin hakemuksen tehtyä.

Pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen sain tietää päässeeni haluamaani ryhmään. Olin todella iloinen, mutta samalla uusi harrastus myös jännitti.

Nyt olen harrastanut teatteria jo vuoden Narrin teatterissa, joten voin jakaa omia kokemuksiani teatteriharrastuksen arjesta.

Teatterissa ei tuomita

Teatteriharrastuksessa luottamus ja ryhmähenki ovat tärkeitä. Teatterissa ketään ei jätetä yksin eikä ketään saa tuomita. Jokainen harjoituskerta alkaakin ryhmähenkeä kohottavalla kuulumisten vaihdolla.

Asetumme mukavasti patjoille ja kerromme kukin vuorollamme kuluneen viikon kuulumiset. Se on hyvä tapa tutustua ryhmäläisiin ja vapauttaa tunnelmaa. Ketään ei kuitenkaan pakoteta puhumaan, vaan kaikki on vapaaehtoista.

Kuulumisten jälkeen harjoittelemme sanojen ja eleiden ilmaisua erilaisilla leikeillä. Tarkoituksena on heittäytyä ja päästä rooliin sisälle. Harjoituksiin kuuluu sekä henkinen että fyysinen läsnäolo, joten näyttelijän pitää muistaa olla mahdollisimman avoin ja aktiivinen. Nämä harjoitukset ovat tärkeitä teatterissa, sillä näin oppii käyttämään tunteitaan eläytymisessä.

Vasta, kun harrastajat ovat rentoutuneet ja valmiit heittäytymään, aletaan valmistautua esitykseen. Näytelmän roolit valitaan useimmiten näyttelijöiden omien toiveiden mukaan tai arpomalla.

Esityksen harjoittelu alkaa, kun näyttelijät ovat valmiita antamaan kaikkensa ja näyttämään tunteensa yleisölle.