Tennislupaus Emil Ruusuvuori tähtäsi jo lapsena huipulle

Emil Ruusuvuori muistaa vain hämärästi ensimmäisen kertansa tennismailan varressa.

– Muistan kysyneeni, saako palloa lyödä suoraan ilmasta.

Nyt 21-vuotias Emil oli tuolloin 5-vuotias ja päätynyt ensimmäisiin tennisharjoituksiinsa sattuman kautta.

– Olin äitini kanssa pelaamassa sulkapalloa. Samaan aikaan paikalla ollut tennisvalmentaja huomasi, että osaan lyödä palloa ja tuli kysymään, kiinnostaisiko minua kokeilla tennistä.

Urheilullista Emiliä kiinnosti, ja siitä alkoi matka kohti Suomen ja maailman tennishuippua. Tällä hetkellä hän on maailmanlistalla sijalla 101.

– Lähitulevaisuuden tavoitteeni on nousta listalla 100 parhaan pelaajan joukkoon, Emil kertoo.

Tiukka tavoite

Kun Emil oli vasta 8-vuotias, häntä haastateltiin telkkarin Urheiluruutu-ohjelmaan. Tuolloin nuori mies ilmoitti tavoitteekseen päästä tenniksen maailmanlistalla 10 parhaan joukkoon eli olla yksi maailman parhaista pelaajista.

Korkealle asettamiensa tavoitteiden vuoksi hän harjoitteli jo alakouluikäisenä kunnianhimoisesti useita tunteja viikossa.

– Kävin harjoittelemassa ennen koulupäivän alkamista ja taas tuntien jälkeen, Emil muistelee.

Nuorempana Emil kokeili myös jääkiekkoa ja jalkapalloa sekä pelaili perheensä kanssa kaikenlaisia pelejä, mutta pikkupojasta asti oli selvää, että juuri tenniksestä tulee hänen päälajinsa.

– Tennis on aina ollut minulle ehdoton ykkönen. Ei sille ole ollut edes kunnon kilpailijaa muista lajeista.

Perhe on paras

Vaikka suurin osa Emilin vapaa-ajasta kului jo lapsena tennisharjoituksissa tai kisamatkoilla, koulunkäyntikin sujui häneltä mallikkaasti. Hän kävi yläkoulun Pohjois-Haagan urheilukoulussa, jossa treenaamisen ja opiskelun yhdistäminen onnistui helposti.

– Äitini oli paljon apuna esimerkiksi kokeisiin kertaamisessa, jos minun oli kisamatkojen takia pitänyt pitänyt opiskella omatoimisesti, Emil kertoo.

Perheen tuki on ollut muutenkin korvaamatonta.

– Vanhempani ovat aina tukeneet minua kaikin mahdollisin tavoin. Niinä hetkinä, kun tennis ei ole napannut niin paljoa, he ovat puskeneet minua tarvittavan määrän eteenpäin.

Vaikka ympäri maailmaa levinnyt  koronavirus keskeytti tenniskauden, ja Emil joutui palaamaan poikkeustilanteen takia Yhdysvalloista koti-Suomeen, näkee hän ikävässä tilanteessa jotain positiivistakin.

– Nyt olen ehtinyt viettää enemmän aikaa perheeni kanssa.

Huono häviäjä

Urheilijalta vaaditaan kilpailuhenkisyyttä, mitä Emilillä on aina ollut – välillä vähän liiankin kanssa.

– Kun olin pieni, pelasin perheeni kanssa Afrikan tähteä. Minulle tuli rosvo, mikä ärsytti minua niin paljon, että purin nappulaa. Siinä näkyvät vieläkin hampaanjälkeni, Emil nauraa.

Jokaiselle kilpaurheilijalle sattuu välillä epäonnistumisia ja tappioita.

– Häviäminen ei ole aina ollut minulle helppoa, vaan sitä on täytynyt opetella. Nykyään osaan arvioi­da huonojakin suorituksia ja miettiä, mikä meni hyvin ja mitä voisin tehdä toisin.

Onnellisimmillaan kilpaurheilija on tietysti voiton hetkellä. Tähän mennessä Emilin uran suurimpia saavutuksia ovat olleet junioreiden Masters-turnauksen voitto ja ensimmäinen ATP Challenger -tur­nauksen voitto.

Tähtäin kärjessä

Vaikka vuodet ovat vierineet, Emilin 8-vuotiaana asettama tavoite sijoittua maailman 10 parhaan pelaajan joukkoon pätee yhä. Menestyksestä huolimatta matkaa kirkkaimpaan kärkeen on vielä jäljellä.

– Tavoitteiden saavuttaminen vaatii paljon töitä ja matka on pitkä, mutta olen siihen valmis. Tällä hetkellä keskityn täysillä tennikseen, Emil kertoo.

Hän on saanut oppeja myös Suomen menestyneimmältä tennistähdeltä, uransa jo lopettaneelta Jarkko Niemiseltä.

– Jarkko on mahtava tyyppi. On hienoa, että hän tukee meitä nuorempia pelaajia.

Emilin omia idoleita ovat maail­mantähdet espanjalainen Rafael Nadal ja sveitsiläinen Roger Federer.

– Kun pikkupoikana löin palloa kohti seinää, kuvittelin heidät vastustajikseni. Unelmani olisi vielä joskus päästä pelaamaan heitä vastaan.

Jo tällä hetkellä Emil on myös itse esikuva monille. Hän kannustaa lapsia ja nuoria kokeilemaan eri lajeja ja etsimään omaa juttuaan.

– Olipa unelma mikä vaan, sen voi saavuttaa, jos tavoittelee sitä riittävän rohkeasti!

Juttu on julkaistu Koululaisessa 6/20