Talvisena torstaina Antti Tuiskun pitävät kiireisenä eri medioiden etähaastattelut. Vaikka Antti vastailee kysymyksiin rennolla tyylillään, laulajan mielessä siintää jo vapaa iltapäivä ja kävelylenkki Rovaniemen Ounasvaaran maisemiin yhdessä ranskanvesikoira Viljon kanssa.
– Viljo saa juosta siellä vapaana, ja sitä se rakastaa, Antti kertoo.
Viime joulukuussa väliaikaisesti Rovaniemelle muuttanut laulaja nauttii arjestaan lumen keskellä. Pohjoisessa häntä pitävät 10 minuutin kävelymatkan päässä asuvat vanhemmat sekä loistavat mahdollisuudet ulkoiluun ja urheiluun.
– Tänä talvena hiihdin jo ensimmäisten viiden viikon aikana yli 400 kilometriä, Antti hehkuttaa.
Laulajan innostus liikuntaan näkyy myös hänen musiikissaan. Helmikuussa Antilta ilmestyi Master Workout -niminen levy, jonka kaikki seitsemän kappaletta liittyvät liikuntaan tai hyvinvointiin.
Lauleskelua ladulla
Kun Antti sivakoi hiihtoladulla, hänen korvanapeissaan soivat usein tutut kappaleet – hänen omat biisinsä.
– Jos olen hiihtämässä sellaisessa paikassa, jossa ei ole muita ihmisiä, laulan biisejä ihan ääneen, Antti paljastaa.
Tapa on paitsi hauska myös hyödyllinen. Artisteilta vaaditaan hyvää kuntoa, jotta he pystyvät lavalla tanssiessaan tai hyppiessään laulamaan hengästymättä, ja laulaminen hiihdon aikana kehittää juuri tätä taitoa.
Rakas harrastus lapsesta asti
Antin rautaisen peruskunnon pohjana on se, että hän on harrastanut liikuntaa lapsesta asti. Nuorena lajivalikoimaan kuuluivat muun muassa pesäpallo ja pikajuoksu. Jalkapallo ja koripallo puolestaan olivat tähdelle haastavia lajeja.
– Jalkapallo ja muut lajit, joissa ei tehdä käsillä mitään, ovat minulle vaikeita. Koripalloon minulla taas ei ole sopivia ominaisuuksia, sillä olen sen verran lyhyt.
Vaikka Antti kävi liikuntapainotteisen koulun ja harjoitteli lempilajejaan ahkerasti, ura musiikin parissa vei kuitenkin voiton urheilusta.
– Musiikki on itselleni se kaikista tärkein asia. Olen aina rakastanut liikkua ja ollut kaikessa ”ihan hyvä”, mutta en ole havainnut itsessäni missään urheilulajissa poikkeuksellista lahjakkuutta, Antti kertoo.
Vaikka urheilusta ei tullut Antille ammattia, liikunta on pysynyt rakkaana harrastuksena läpi elämän.
Aina ei huvita liikkua
Jos seuraa Anttia sosiaalisessa mediassa, tietää, että hänen arkensa on hiihtolenkkien lisäksi täynnä muun muassa sulkapallon pelaamista, kuntosalitreenejä ja tanssitunteja. Liikunta vaikuttaa vaivattomalta osalta arkea. Sitä se ei kuitenkaan aina ole.
– Lähes joka viikko minulla on jonakin päivänä sellainen fiilis, että ei millään huvittaisi lähteä liikkumaan, Antti tunnustaa.
Nihkeästä tunteesta huolimatta hän ei kuitenkaan jätä treenejä väliin vaan yrittää pitää mielessään, miksi ylipäänsä harrastaa liikuntaa.
– Haluan ylläpitää kuntoa, mutta liikkuminen myös selvittää ajatuksiani ja tuo minulle hyvää fiilistä. Pystyn kehittämään itseäni parhaiten silloin, kun olen hyvässä kunnossa. Yritän muistuttaa itseäni tästä niinä hetkinä, kun ei huvittaisi liikkua.
Antti kannustaakin jokaista, jota sohvannurkka houkuttaa lenkkipolkua enemmän, miettimään, mikä voisi olla se oma syy ja tapa liikkua.
– Esimerkiksi kuntosalilla käymisen ei tarvitse kiinnostaa kaikkia vain sen takia, että monia se tällä hetkellä kiinnostaa. Eikä todellakaan tarvitse näyttää samalta kuin joku toinen näyttää Instagram-kuvassaan.
Anttia itseään motivoi myös se, että välillä hän saa hiihtoseurakseen kovimpia mahdollisia treenikavereita, Suomen maajoukkuehiihtäjiä. Heistä esimerkiksi Krista Pärmäkoski on Antin hyvä ystävä.
Vaikka artistin ja ammattihiihtäjän työ on pohjimmiltaan hyvin erilaista, Antti näkee niissä myös paljon yhtäläisyyksiä.
– Meitä molempia yhdistää yksin puurtaminen ja kunnianhimo omaa tekemistä kohtaan.
Hienoja hetkiä kotikatsomossa
Antti tunnustautuu innokkaaksi penkkiurheilun ystäväksi, ja parhaat urheilumuistot ovatkin syntyneet kotikatsomon puolella. Mieleen on painunut esimerkiksi Suomen lipun heiluttaminen ja kaakaon juominen Itävallan alppimaisemissa kaksi vuotta sitten hiihdon MM-kisoissa. Myös 2017 Lahdessa järjestetyt hiihdon MM-kisat jäivät mieleen.
– Iivo Niskanen voitti silloin maailmanmestaruuden. En ikinä unohda sitä fiilistä katsomossa, kun kymmentuhatpäinen mylvivä yleisö sai Iivon liikuttumaan.
Yksi Antin uusista biiseistä kantaa nimeä ”Tärkeintä on voittaa”. Siitä ja intohimoisesta kannustamisesta voisi luulla, että voittaminen on Antillekin tärkeää.
– Minulle voittaminen ei tarkoita, että olisin parempi kuin joku muu. Se tarkoittaa sitä, että pystyisin olemaan itsestäni parempi versio ja voittamaan omat pelkoni.
Juttu on julkaistu Koululaisessa 3/2021.
Kommentit
Oma kommentti