Koiranpennut ovat kiinnostuneita kaikesta, ja se aiheuttaa päänvaivaa ulkoiluttajalle. Miten kulkea kauniisti hihnassa?
Meitsi kahden ja kuuden kuukauden iässä. Vaikka en ole enää tuollainen palleroinen, saan silti jatkuvasti kehuja söpöstä ulkonäöstäni.
Tiedättekö, mikä on kamalan vaikeaa? Suoraan eteenpäin käveleminen. Vaikka siis ulko-ovelta kotikadun päähän tassuttelu ilman mutkia, pysähtelyjä ja peruutuksia. Ulkomaailma on niin täynnä kaikkea kiinnostavaa, etten vain yksinkertaisesti pysy nahoissani. Ihania tuoksuja, kiinnostavia ja epäilyttäviä vastaantulijoita, outoja ääniä ja varpusia – puskii, otan sen kiinni!
Kuvittele, että lähtiessäsi kouluun näkisit heti ensimmäisenä maassa avaamattoman karkkipussin, kymmenen metrin päässä seisoskelisi lempitubettajasi ja pian sen jälkeen alkaisi kuulua dinosauruksen karjuntaa. Pystyisitkö kävelemään pysähtymättä eteenpäin?
Anna motinakki!
Meillä koiranpennuilla ei ole mitään syytä askeltaa asiallisesti kadulla, jos meille ei anneta sellaista. Siksi määrätietoisesti eteenpäin pyrkivän ulkoiluttajan pitää kehua meitä silloin, kun kuljemme kauniisti tahdottuun suuntaan. Minua palkitaan koirannamuin (motinakein), kun kuljen ulkoiluttajan jalan vieressä ja muistan välillä vilkaista ihmiseeni. Tarkoitus on, että ajan myötä ymmärrän vähemmälläkin palkitsemisella, että tätä minulta toivotaan.
Katsokaa, kuinka mallikkaasti tepastelen isoveljen kanssa!
Tykkään paljon rapsutuksista ja tervehdin mielelläni ohikulkijoita. Asumme vilkkaassa lähiössä, jossa väkeä riittää. Saan perheeltäni erityisen paljon kiitoksia, kun kuljen muina koirina ventovieraiden ohi, vaikka minun kovasti tekisi mieleni käydä nuuskimassa heidän lahkeitaan. Kun coolisti ohittamisesta tulee minulle itsestäänselvyys, ulkoiluttajan hermot pitävät lenkeillä paljon paremmin.
Kysy aina lupa
Niinkus tiedätte, olen kauhean söpö ja kiltti, ja monet haluaisivat kovasti rapsuttaa minua. Minua ulkoiluttavat äiskä, iskä ja isoveli ovat kuitenkin sopineet, että rapsutuslupaa kysyville kerrotaan kohteliaasti meidän harjoittelevan ohittamista. Se on vähän tylsää, mutta juuri nyt tosi tärkeää, etten isompana koirana hötkyile jokaisen mahdollisen moikkaajan perään.
Mutta tiedättekö mitä? Jotkut tulevat rapsuttelemaan ilman lupaa. Saattavat yhtäkkiä kumartua ojentamaan kätensä nuuskittavaksi tai tepastella päistikkaa rapsutushommiin ennen kuin ulkoiluttajani ehtii sanoa mitään. Minusta se on kivaa, mutta ulkoiluttajan ilme on silloin aika myrtsi.
Nyt Masa siis vinkkaa kaikille koiranystäville: älkää koskaan tervehtikö vieraita koiria ilman lupaa! Älkääkä pahastuko, vaikka lupaa ei saisikaan. Se ei varmastikaan johdu teistä, vaan koirasta ja sen omistajasta – heillä on varmasti hyvä selitys. Kiitos ymmärryksestä!
Lukijoiden kysymykset
Onko sinulla nukkumaanmenoaikoja?
Olen päättänyt ne ihan itse. Nukun, kun perheenjäsenetkin nukkuvat, ja silloin kun he ovat poissa kotoa. Ja vähän muulloinkin!
Tykkäätkö koriksesta?
Tykkään! Koripalloa on oikein kiva pyöritellä ja pureskella. Myös jalkapallot ovat ihania.
Masalle voi lähettää postia ja kysymyksiä alla olevalla lomakkeella ja postitse: Otavamedia, Koululainen/Masa, 00002 Helsinki.
Kommentit
Oma kommentti