Kuinka monta karhua? Näin villieläimet lasketaan

Pyöriäiset

Sata vuotta sitten Itämeressä uiskenteli paljon piskuisia valaita, pyöriäisiä. Sittemmin pyöriäisistä on tullut harvinainen näky Suomen vesillä. Eväkäs luokitellaankin meidän vesillämme hävinneeksi lajiksi, vaikka maailmalla pyöriäisiä ui vielä runsain määrin.

Viranomaisia ja luonnonsuojelijoita alkoi kiinnostaa 2000-luvulla, löytyykö Itämereltä vielä pyöriäisiä. Ympäristöministeriö etsintäkuulutti pyöriäisen ja pyysi kaikkea kansaa kertomaan havainnoistaan. Havaintoja tulee tätä nykyä 1–20 vuodessa.

Pyöriäisiä on myös laskettu meren pohjaan ankkuroitavien mikrofonien, hydrofonien avulla. Pyöriäiset etsivät vedestä kaloja ruoakseen päästämällä korkeaa kaikuluotausääntä, jota hydrofonit äänittävät. Äänihavainnot tallentuvat laitteen muistikortille.

SAMBAH-tutkimuksessa hydrofoneja upotettiin mereen Ahvenanmaalta Tanskan salmiin saakka, yhteensä kolmisensataa kappaletta. Suomen vesillä näistä oli 46.

Taustatiedon keräämiseksi pyöriäisten käyttäytymisestä ja liikkeistä kalapyydyksiin jääneisiin yksilöihin on kiinnitetty lähettimiä, jotka seuraavat pyöriäisen kulkua.

Testaa: Mikä eläin olisit?

Karhut

Vaelteluun taipuvaisen karhun elinalue saattaa olla satoja kilometrejä laaja, ja samalla elinalueella voi elää useita karhuja. Kun karhut saavat pentuja, niiden elinalue pienenee. Siksi karhuja lasketaan, kun niiden pentueissa on alle 1-vuotiaita poikasia.

Petohavaintoverkoston yhdyshenkilöt ilmoittavat havainnoista Riistan- ja kalantutkimuslaitokselle. Havainnoissa tärkeitä tietoja ovat havainnon ajankohta ja sijainti, pentumäärä ja tieto siitä, kuinka laajalla alueella emo liikkuu. Karhujen elinpiirien suuruutta voidaan seurata karhuihin kiinnitettyjen GPS-paikantimien avulla.

Arvio kaikkien karhujen kokonaismäärästä saadaan kertomalla pentueiden lukumäärä luvulla kymmenen.
Länsi- ja Etelä-Suomessa liikkuu enemmän yksinäisiä nuoria uroskarhuja kuin emoja pentuineen. Näillä alueilla kannan arvioiminen perustuu yksittäisten karhujen bongailuun.

Usein havainnon tekee metsästäjä, mutta myös muut luontoharrastajat saavat ilmoittaa näkemistään karhuista.
Tulevaisuudessa karhujen määriä voidaan arvioida tutkimalla karhun ulostetta. Niistä tutkitaan karhun geneettinen perimä eli DNA.

Mitä enemmän näytteitä otetaan, sitä todennäköisempää on, että löydetään saman karhun ulostetta useampaan kertaan. Kun samojen karhujen kakat joutuvat tarpeeksi tiuhaan tutkijan tarkasteltaviksi, tutkimus voidaan lopettaa.

Hylkeet

Hylkeitä lasketaan ilmasta havainnoimalla eli lentämällä pienlentokoneella tai helikopterilla eläimen elinalueella. Ne valokuvataan ja lasketaan sitten kuvista.

Meressä elävät hallit lasketaan touko-kesäkuun aikana, kun ne tapaavat lekotella luodoilla isoina ryhminä karvanvaihtoaikaan. Suurimmissa poppoissa on nähty kerralla 1500 hallia. Kaikki hallit lasketaan parin viikon kuluessa, jotta ne eivät ehdi siirtyä toiseen paikkaan ja tule lasketuiksi uudestaan eri hylkeinä.

Lue myös: Villieläinsairaalan kuutit pääsivät mereen

Uhanalaiset saimaannorpatkin lasketaan keväällä. Käytännössä lasketaan pesät, jotta voidaan arvioida kuuttien määrä. Useimmiten laskijat hiihtävät jäillä. Koska jäät ovat keväällä heikkoja, laskijat ovat hyvin varustautuneita ja kulkevat mieluiten aamulla, kun jäät kantavat paremmin yöpakkasten jäljiltä.

Saimaannorppien määrän arvioimisessa auttavat myös retkeilijät. Tutkijoille lähetetyt valokuvat retkeilijöiden havainnoista voivat olla avuksi, koska tutkijat saattavat tunnistaa tutut yksilöt kuvista ulkonäön perusteella.

Juttu on julkaistu Koululaisessa 1/2015.