Masa-koira leikkii – ja hyvästelee Koululaisen

Köyden kiskominen, pallon perässä juokseminen ja pehmolelujen teurastus ovat Masalle mieleisiä puuhia. Osa leikeistä pitää opettaa koiralle ennen kuin se osaa toimia oikein.

koira lelun kanssa

Arvatkaa, mikä on minusta maailman parasta? Leikkiminen ihmisen kanssa. Kun joku perheestämme kaivaa lelukoristani esiin minkä vain lelun, häntäni alkaa heilua niin, että peppunikin vispaa puolelta toiselle.

Välillä istunkin pitkiä aikoja lelukorin vieressä, tuijotan haaveillen sen sisältöä ja vikisen vaimeasti siinä toivossa, että joku ihmisistä ymmärtäisi vihjeeni.

Meidän koirien kanssa voi leikkiä monin eri tavoin. Minäpä kerron!

koira ja lelu

Nyljentä

Saaliseläinten vatkaaminen hengiltä tulee meiltä koirilta luonnostaan. Mitä pörröisempi villasukka, pehmolelu tai taljanpala, sitä raivokkaammin ravistelen sitä terävissä hampaissani. Myös vinkupossu saa melkoista kyytiä päivittäin.

Tämän ravisteluleikin olen osannut aivan pienestä pennusta lähtien. Ensimmäinen ikioma leluni oli lötkö kettu, jonka sain synnyinkodistani mukaan nykyiseen kotiini. Kettu on sittemmin menehtynyt, ja samoin on käynyt muun muassa Råtalle ja lukuisille vanhoille villasukille.

koira vetää lelua

Vetoleikit

Kun asuin vielä synnyinkodissani eli kennelissä, leikin emoni ja sisarusteni kanssa. Saatoimme esimerkiksi nahistella pehmoleluista kiskomalla niitä hampaissamme: kumpi sen ketun saa, grrrr!

Kun muutin omaan kotiin, eikä koirakavereita enää ollut, kelpuutin ihmisetkin mukaan tähän vetoleikkiin. Parhaita vetoleluja ovat erilaiset punotut köysilelut. Otan vetoleikit aika tosissani enkä herkästi irrota otettani: minut voi jopa nostaa ilmaan nostamalla köysilelua, johon olen iskenyt hampaani.

Kohelluksen keskellä saattaisin vahingossa puraista leikittäjää, ellei minulle olisi opetettu paria perusjuttua: leluun saa tarrata vasta saa ottaa -luvan saatuaan, ja siitä pitää päästää käskystä irti.

Heittoleikit

Ihmisillä on sellainen hassu tapa, että he heittelevät palloja ja keppejä kauas itsestään ja tulevat heti katumapäälle. Minun tehtäväkseni jää hakea heitetyt tavarat takaisin. Ihmiset tulevat palauttamisesta niin iloisiksi, että minustakin tavaroiden noutaminen on mukavaa.

Me koirat emme siis osaa luonnostamme noutaa. Aluksi minäkin nappasin lelun mielellään suuhuni, mutta minulla ei ollut mitään aikeita viedä sitä takaisin heittäjälle. Sitten sain namun aina, kun keksin pudottaa lelun ihmisen läheisyyteen.

Nykyään paras palkkio palauttamisesta on vetoleikki tai se, että pallo heitetään uudestaan.

Koirakaverit

Myös toisten koirien kanssa on kiva leikkiä vaikkapa koirapuistossa, jossa saa olla vapaana. Isot koirat jännittävät minua, mutta pienten kanssa tulen hyvin juttuun.

Koirien leikit näyttävät hipalta: juostaan hirmuista vauhtia peräkanaa, ja välillä vuoro vaihtuu. Toiset koirat tykkäävät painiakin, mutta minulle sellainen on liian jännittävää.

Hippa sopii minulle hyvin, koska olen hurjan nopea juoksija: vain harvoin kohtaan koiran, joka jaksaisi juosta minua kovempaa.

Masan jäähyväiset

Kivaa, kun olette seuranneet koiranpennun elämääni täällä Koululaisessa! Nyt olen jo 1-vuotias, ja siksi tämä on viimeinen palstani. En kuitenkaan hylkää fanejani vaan jatkan kuulumisteni kertomista omalla Instagram-tililläni. Jos sinulla on vanhempiesi lupa käyttää Instagramia, voit seurata seikkailuitani käyttäjänimellä @masa_martinus.

Kiitos myös kivoista posteista, joita olette lähettäneet tänne Koululaiseen. Iloista kesää kaikille!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti